Jatkoajan jalkapallon MM-kisat, muisteluja

[mikko600]

Tuntuu jotenkin typerältä viettää MM-vuotta ilman kesäkisoja. Joten ihan omaksi huvikseni ajattelin tässä noin kuukauden nostaa esiin eri matseja/tapahtumia MM-kisoista kautta aikojen…

Joten! Julistan täten avatuksi Jatkoajan (varjo)MM-kisat! Kisaillaan 16.6-10.7 ja yritän tässä joka päivä jotain pistää tänne.

Päivä 1.

Aloitetaan kaukaa menneisyydestä juuri ennen Brasilian ja Pelen valtakauden alkua ja ainoista kisoista jossa ei pelattu erillistä loppuottelua. Isäntämaa Brasilia oli voittanut Ruotsin 7-1 ja Espanjan 6-1 mestaruuden päättävässä jatkolohkossa. Maracanan stadionille oli ahtautunut 200000 ihmistä ja Brasilialle riittäisi tasapeli maailmanmestaruuteen. Uruguaylla oli kuitenkin eri suunnitelmat, vaikka mm. moni paikallinen lehti julkaisi jo ennakkoon uutiset Brasilian maailmanmestaruudesta. Finaalissa nähtiin myös nuori Pelé, jonka kyyneleet jäivät monen paikallisen mieleen. Koostetta alta:

Linkki: https://youtu.be/Pu1WanatiAM

 

[Frankie]

@mikko600 saako tähän ketjuun muut kirjoittaa muistoja vai onko tarkoituksenani oma Hardcore Hooligan-ketju?

 

[mikko600]

@mikko600 saako tähän ketjuun muut kirjoittaa muistoja vai onko tarkoituksenani oma Hardcore Hooligan-ketju?

Joo siis todellakin ja mielellään! Meikä ajatteli noin yhden per päivä julkistella/tehdä.

 

[maken veivi jr.]

@mikko600 saako tähän ketjuun muut kirjoittaa muistoja vai onko tarkoituksenani oma Hardcore Hooligan-ketju?

Onhan tuolla jo Newcastlen kausiketjussa oma henkilökohtainen pehmustettu huone.

 

[Frankie]

Joo siis todellakin ja mielellään! Meikä ajatteli noin yhden per päivä julkistella/tehdä.

Mikon mandaatilla laitetaan oma muisto, joka jostain syystä tuli mieleen ensimmäisenä

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=2FcCgeDIL_I

Hollannin maalivahdin Edwin Van der Sarilla ja legendaarisella penkinlämmittäjä Winston Bogardella voitonjuhlat menivät hiukan aggressiiviseksi Ranskan vuoden 1998 MM-kisoissa voitetun Jugoslavia puolivälierän jälkeen. Yritin löytää enemmän tietoa, mutta löysin oikeastaan vain tämän artikkelin, jossa Van der Sar kertoo joutuneensa paniikkiin, kun porukkaa lappasi päälle ja kaulailemaan liian rajusti voitonjuhlissa. On tuollainen nyrkkien heiluttelu silti melko raju reaktio, joten Nahka-Tapsan sanoin mene ja tiedä. Huvittaa myös minkälaiset rasismia huutavat otsikot tuosta revittäisiin tänä päivänä.

Ranskan -98 kisat muutenkin minulle ne the kisat, kun olin 9-vuotiaana herkässä iässä. Brasilia Ronaldon johdolla ja Hollanti Bergkampin johdolla tekivät isoimman vaikutuksen nuoreen Frankieen. Unohtamatta, että tuleva maailmanmestari kävi hakemassa viimeisen silauksen minun kotikentältä eli Kauniaisten keskuskentältä ja siellä tuli väijyttyä heidän harjoituksiaan ja lähes päivittäin sekä peli Klubia vastaan. Nimmareita myös luonnollisesti tuli melkoinen kasa. Muistan myös elävästi Desaillyn, Lebouefin ja Bernard Laman röökillä pukukoppien takana.

 

[SilentMan]

Linkki: https://youtu.be/Ubo8EThnSgY

Espanja oli aloittanut Meksikon kisat ailahtelevasti. Avausottelu Brasiliaa vastaan oli päättynyt 0-1, kun erotuomari hylkäsi aiheetta Michelin ylärimasta maalin puolelle kimmonneen tykityksen. Seuraavien pelien (Algeria, Pohjois-Irlanti) voittoja varjosti puolestaan keskikenttämies Ramon Calderen dopingkäry, josta mies selvisi kuitenkin kuin koira veräjästä.

Tanska jyräsi alkulohkossaan Skotlannin (1-0), Uruguayn (6-1) ja Länsi-Saksan (2-0), joten pirteästi esiintyneille juuteille povattiin jo mitalipelipaikkaa. Neljännesvälierissä vastaan tulleesta Espanjasta ei pitänyt olla suurtakaan vastusta, vaikka juuri Espanja oli tiputtanut rankkarikisassa Tanskan EM-finaalista kahta vuotta aiemmin. Tanskalaisten peli toimikin varsin mallikkaasti sellaiset 40 minuuttia, kunnes yksi karmaiseva virhe muutti kaiken.

 

[L. Paraske]

8.6.1990 Argentiina - Kamerun 0-1 (0-0)

Harvoin, jos koskaan, muistan odottaneeni jonkin urheilutapahtuman alkua niin paljoa kuin Italian vuoden 1990 MM-kisoja. Meksikon legendaariset kisat olivat muistissa ja erityisesti sieltä jäi mieleen (kuten kaikille) Diego Maradonan huikeat otteet. Vuoden 1988 EM-kisat Länsi-Saksassa olivat kuitenkin ensimmäiset, joita seurasin erittäin tarkasti, ja olin ikionnellinen silloisen suosikkini Hollannin voitosta Ruud Gullitin ja Marco Van Bastenin johdolla. Olikin ennalta hurjan jännittävää nähdä pärjäävätkö Hollannin oranssipaidat Diegolle ja kumppaneille. Maradonan otteita siihen aikaan näki aika usein tv:stä, sillä silloinen Kolmoskanava näytti Serie A:n otteluita (jälkilähetyksinä eikä välttämättä edes aivan kokonaan), joissa varsin usein Maradonan Napoli oli toisena joukkueena ja Diegon taikatemppuja legendaarisen Jukka Pakkasen selostamana oli tullut ihailtua talven ja kevään aikana.

Oli mahtavaa että heti ensimmäisessä ottelussa pääsi näkemään El Diegon otteita. Vastustajajoukkue Kamerunista ei tietenkään itselläni ollut mitään käsitystä, mutta selvää oli että Argentiina tulisi nuijimaan tuollaisen afrikkalaisen joukkueen mennen tullen ja palatessa. Mutta mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä tuskaisemmaksi sitä kävi katsoa. Kamerun sumputti Argentiinan tähdet saamattomiksi ja palloa palauteltiin puolesta kentästä Kamerunin mainion maalivahdin Thomas Nkonon käsiin, koska silloin se vielä oli sallittua. Edes Diego ei tuntunut saavan mitään aikaiseksi. Tunnelmat olivatkin täysin epäuskoiset kun Argentiinan maalivahti Nery Pumpido tumpuloi toisen jakson puolivälissä Francois Omam-Biyikin puskun maaliin ja Kamerun meni kaiken järjen vastaisesti ottelussa johtoon. Huolimatta siitä, että peräti kaksi Kamerunin pelaajaa sai toisella jaksolla punaisen kortin, ei Argentiina pystynyt vakavasti haastamaan Nkonon maalia, joten yksi kaikkien aikojen MM-sensaatioista oli valmis.

Kamerun yltyi esittämään myöhemmin kisoista iloista ja hyökkäävämpää peliä ollen koko kisojen ehdoton väriläiskä. Nuo kisathan olivat muuten avausottelunsa tapaan aika ankeaa futista ja siten nuorelle itselleni aika kova pettymys. Englanti lopulta pystyi kukistamaan Kamerunin puolivälierässä jatkoajalla kisojen parhaassa ottelussa, mutta kyllä Italian kisoista lopulta muistetaan (tai ainakin itse muistan) parhaiten kisoissa neljä maalia tykittäneen 38-vuotiaan Roger Millan harvahampainen hymy ja tanssit kulmalipun kanssa. Argentiinan onni puolestaan taisi olla, että edellämainitun Nery Pumpidon jalka murtui Argentiinan seuraavassa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan ja maalille tuli tuntematon Sergio Goycochea. Tämä osoittautui loistavasti rankkarien torjujaksi, ja Argentiina etenikin lopulta rankkarikisan kautta sekä puolivälieristä Jugoslaviaa vastaan että shokeeraavasti isäntäjoukkue Italiaa vastaan välieristä finaaliin asti. Omat sympatiat olivat Argentiinaa vastaan karisseet kisojen aikana aika hyvin. Diegokaan ei ollut ollenkaan se maaginen, suorastaan yli-inhimillinen jumalhahmo, jollainen oli ollut Meksikon kisoissa omissa silmissäni ja Argentiinan joukkueesta ei maalivahti Goycochean lisäksi noussut positiivisesti esiin kuin mainio vaaleakutrinen kärkimies Claudio Caniggia. Toki, tässä kohtaa varmaan muistikuvatkin vääristävät, sillä tuskin Argentiina aivan surkea oli noissakaan kisoissa, koska alkulohkon jälkeen lähetti myös Brasilian kotimatkalle. Myös EM-kisojen huikea Hollanti oli iso pettymys, ja matka kisoissa päättyi neljännesvälierässä Länsi-Saksaa vastaan. EM-kisojen maalikuningas Van Basten ei tehnyt maaliakaan MM-kisoissa (ei Italiassa eikä muulloinkaan).

 

[mikko600]

Otetaan myös vähän tuoreempi muisto.

Etelä-Afrikan MM-kisat herättivät paljon keskustelua ennen kisoja ja muutama ääni tuli myös mainitsemaan Vuvuzelat että on muuten sitten kestettävää. Shakiran hittibiisi soi kaikkialla ja Afrikassa järjestettävät MM-kisat toivat jälleen monelle uudenlaista kulttuuria esiin, mikä on aina yksi MM-kisojen hienoimmista asioista. Ensimmäinen peli lähestyi ja kisaisäntiä vastassa oli aika antiklimaattisesti Meksiko. Ottelun alkaessa tajusi samantien miltä jokainen ottelu tulee kuulostamaan, ne saatanan Vuvuzelat surisivat kaikkialla ja koko ajan. Vieläkin herää hiessä yöllä välillä kun päässä surisee. Itse avausmatsista jäi mieleen loistava kisojen avausmaali joka on jäänyt myös MM-kisojen historiaan.

Linkki: https://youtu.be/8K-mI94l7bY

 

[Frankie]

Kun Mikolla on etumatkaa päivän verran niin laitetaan vielä toinen ikimuistoinen hetki. Tämä maali, joka pitää aina kuunnella hollantilaisella selostuksella, on minulle ehkä ikimuistoisin maali MM-kisoissa. Tämäkin Ranskasta vuoden 1998 kisoista:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=HXtd8CiBr2s

Mielestäni Englanti koki vääryyttä Argentiinaa vastaa, kun Kim Milton Nielsen meni Diego Simeonen härskiin filmiin ja sitä myötä Beckham lensi suihkuun. Ariel Ortega jostain syystä myös vitutti 9-vuotiasta Frankieta, joten tämä Bergkampin Argentiinan haaveet murskannut helvetin komea maali aiheutti spontaanin koti juoksemalla päästä päähän tuuletuksen minulle. Van der Sar vielä syötti Ortegalle aiemmin tässä pelissä omaa lääkettä hienolla teatterilla, kun Ortega rupesi kiukuttelemaan. Bergkamp on Henryn ohella minulle suurin suosikki, joten sekin lisäsi tämän maalin arvoa.

 

[KwutsNI]

Finaalissa nähtiin myös nuori Pelé, jonka kyyneleet jäivät monen paikallisen mieleen.

Ei kai Pele 1950 vielä pelannut, olisi ollut 10-vuotias? Mielestäni debytoi 1958. Vai luinko nyt väärin? Itse "Maracanazo", siis tuo tappio Uruguaylle, oli valtava kolaus Brasilialle. Sen jälkeen mm. vaihtoivat peliasuja kokovalkoisesta kelta-siniseen. Vastaavaa shokkia eivät Brassit olekaan kotikentällä kokeneet, ennen seuraavia kotikisoja 2014...

Mutta kun tässä saa kerran lisätä muisteloita, joita ei ole itse kokenut (ainakin niin oletan), niin poimitaan vuosien varrelta muutamia:

1978 Argentiina-Peru
Välierälohko B, viimeinen kierros, panoksena loppuottelupaikka lohkovoittajalle. Argentiina ja Brasilia olivat voittaneet muut joukkueet ja pelanneet kesken tasan. Jos Argentiina voittaisi, ratkaisevaa olisi maaliero. Brasilia pelasi viimeisen ottelunsa muutamaa tuntia aiemmin, ja sen maaliero oli 6-1. Argentiinan maaliero ennen Peru-ottelua oli 2-0.

Ennen peliä Argentiinan diktaattori kävi nostattamassa henkeä pukukopissa - nimittäin Perun pukukopissa. Lisätarinoita voi lukea alkaen Wikipediasta, lopputulos joka tapauksessa 6-0 Argentiinalle...

Näin Etelä-Amerikassa, Euroopassa ei ikinä...

1982 Länsi-Saksa - Itävalta
Loistavasti pelannut Algeria oli ollut turnauksen yllättäjä, ja voittanut mm. Länsi-Saksan. Tultaessa lohkon viimeiseen peliin, Itävalta oli varmistanut jatkopaikan, mutta Länsi-Saksa tarvitsi voiton, muuten Algeria menisi jatkoon ja Länsi-Saksa putoaisi.

Seurauksena Gijonin häpeä, ottelu, jossa yleisö buuasi, länsisaksalaisselostaja pyysi katsojia vaihtamaan kanavaa, ja kotimaassa yleisö vaati joukkuetta kotiin. Länsi-Saksa voitti 1-0, ja toisella jaksolla kumpikaan joukkue ei edes yrittänyt hyökätä. Länsi-Saksa 1982 lienee yksi vihatuimpia joukkueita lajin historiassa, samoissa kisoissa kun oli mm. Schumacherin temppu Ranskan Battistonille.

No joo, ehkä saksalaiset ja niiden serkut voisi jotain tuollaista, mutta ei sentään pohjoismaalaiset...

2004 Tanska - Ruotsi
No joo, ei ollut MM-kisat toki, mutta ajattelin nyt heittää tämän vielä tähän. Tämä oli nk. "biscotto", alkulohkon viimeisessä pelissä Italian piti voittaa jatkoon mennäkseen, mutta se ei riittäisi, jos Tanska ja Ruotsi pelaavat tasan ja tekevät kumpikin vähintään 2 maalia. Ottelu päättyi yllättäen 2-2, jää lukijan pääteltäväksi, oliko asiassa vilunkia.

Siinä vähän näitä hämärämpiä puolia kisoista, vaikka toki jäävät järjestötason suhmuroinneista kauas (krhm, Qatarin MM-kisat).

Muista muistoista elävimpiä on kyllä tuo @L. Paraske :n mainitsema Argentiina-Kamerun. Katsoessa se oli aikamoinen shokki, nykyään sitä pitää jo yhtenä hienoimmista peleistä ikinä. No, Italia '90:n mittapuulla.

 

[Stevie]

Hieno ketju @mikko600. Jäänyt avauskierroksen ottelusta hyvin mieleen Ranska-Senegal 2002. Tämähän päättyi 0-1 Senegalin voittoon ja otsikoitiin muistaakseni, että oli yksi kaikkien aikojen suurimmista yllätyksistä mm-kisoissa. Pitikin tsekata ja en muistanutkaan, että tämä pelattiin jo 31.5.

E. Nyt kun rupesi tarkemmin miettimään, niin kyllä ketuttaa että tän vuoden kisat vasta loppuvuodesta ja nappaako ne edes... 2018 oli tämä Yle puheen 24h lähetys ennen kisoja jne. Mutta näillä mennään.

 

[KwutsNI]

Tämä maali, joka pitää aina kuunnella hollantilaisella selostuksella, on minulle ehkä ikimuistoisin maali MM-kisoissa.

Sen voi samalla katsoa kuvitettuna:

Linkki: https://youtu.be/HCfZS16OxAE?t=19

 

[Frankie]

2004 Tanska - Ruotsi
No joo, ei ollut MM-kisat toki, mutta ajattelin nyt heittää tämän vielä tähän. Tämä oli nk. "biscotto", alkulohkon viimeisessä pelissä Italian piti voittaa jatkoon mennäkseen, mutta se ei riittäisi, jos Tanska ja Ruotsi pelaavat tasan ja tekevät kumpikin vähintään 2 maalia. Ottelu päättyi yllättäen 2-2, jää lukijan pääteltäväksi, oliko asiassa vilunkia.

Siinä vähän näitä hämärämpiä puolia kisoista, vaikka toki jäävät järjestötason suhmuroinneista kauas (krhm, Qatarin MM-kisat).

Menee itsellä myös OTksi ja humble bragiksi, mutta tämä tuli nähtyä paikan päällä Boavistan Estadio do Bessalla ja muistan elävästi, kun jo ennen ottelua ruotsalaiset ja tanskalaiset sulassa sovussa aloittelivat yhdessä paikallisissa kuppiloissa. ”Scandinavian co-operation”-lakanoita oli myös joka paikassa.

Vuoden 1990 MM-kisoista puheenollen olen yllättänyt, ettei kukaan ole vielä linkittänyt vielä Höyry Häyrisen selostusta Kamerun-Kolumbia ottelusta. Toki, voi olla palstan nykyisellä moderoinnilla, että pamahtaa punainen munalukko tähänkin ketjuun alta aikayksikön sen pätkän jälkeen.

 

[Espoon Siniset]

Hieno ketju @mikko600. Jäänyt avauskierroksen ottelusta hyvin mieleen Ranska-Senegal 2002. Tämähän päättyi 0-1 Senegalin voittoon ja otsikoitiin muistaakseni, että oli yksi kaikkien aikojen suurimmista yllätyksistä mm-kisoissa. Pitikin tsekata ja en muistanutkaan, että tämä pelattiin jo 31.5.

E. Nyt kun rupesi tarkemmin miettimään, niin kyllä ketuttaa että tän vuoden kisat vasta loppuvuodesta ja nappaako ne edes... 2018 oli tämä Yle puheen 24h lähetys ennen kisoja jne. Mutta näillä mennään.

Kun itsekin ajattelin tuoda joitain muistoja, niin turnauksen avauspäivälle tuo sopii. Tuossa ottelun parhaita paloja.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=RaBkN-Dyx58&ab_channel=WorldCupHighlightsTM

Senegalin tuuletus on jäänyt kyllä vahvasti mieleen. Valitettavasti maalin tehnyt Papa Bouba Diop poistui keskuudestamme jo 42-vuotiaana vuonna 2020.

 

[Gostisbehere]

Italia 1990 ja tämä klassikko

Linkki: https://youtu.be/9t_8pfbCH-4

MM-kisahistorian likaisin tilanne? Englannin tähti kakkasi kentällä pelihousuihinsa kesken ottelun – ”Onneksi sinä iltana satoi”

Joukkuekaveri huolestui pahasti. Gary Lineker ei voinut kuin kertoa nolon totuuden.

www.is.fi

 

[Barnes]

2010 Uurguay-Ghana

Luis Suarez on herättänyt aina puhetta ja leukojen loksutusta - myös MM-kisoissa. Muistan kuinka Suarez haukuttiin kaikkialla maanrakoon, kun meni lentopallomaiseen tyyliin pelastamaan Uruguayn tappiolta. Miksi ihmeessä, oikean ratkaisunhan hän teki.

Ei saatu tuolloinkaan Afrikasta joukkuetta neljän parhaan joukkueen, saapa nähdä milloin se tapahtuu. Aasiasta on yhden kerran ollut, mutta sitä kukaan ei halua muistella - i assume?


Juuselakin malttoi vielä tuolloin elää pelin mukana, sittemmin meni parodiaksi koko mies.

 

[Buster]

Yleisesti Etelä Afrikan MM-kisat 2010 ovat itselle tamimaisesti ne the kisat. Omat ykkösmuistot kisoista sijoittuvat kuitenkin oudosti päivään ennen avauspotkua.

Silloin nimittäin järjestettiin yli kolmetuntinen tähtiä vilissyt konsertti juhlahumun kasvattamiseksi. Waka wakaavan Shakiran ohella - joka lensi Espanjan joukkueen kanssa kisoista pois ja iski Piquen, ja nyt ne sitten on eronnut/eroamassa, kun ei Pique ymmärrä hyvän päälle - esiintymässä tuolloin edelleen suosionsa huipulla I Gotta Feelingin myötä oleva Black Eyed Peas, oli Alicia Keys pimputtamassa pianoa, oli Angelique Kidjo, John Legend, oli The Dave Matthews Band, Juanes rämpyttämässä kitaraa, K'Naan heiluttamassa lippua ja musiikkisnobeille vielä Hugh Masekelakin, sekä muita afrikkalaisia esiintyjiä. Unohtuikohan vielä joku... Ei ole mikään muu tuon jälkeen tullut arvokisaisäntä tarjonnut samaa fiilistä. Jokaisten arvokisojen kohdalla odotan, että järjestetäänkö avauspeliä edeltänä päivänä konsertti ja yleensä saa pettyä.

Turnauskestävyyttä koeteltiin kun kotimaassa rikottiin lämpöennätyksiä, Jarmo Lehtinen oli päästetty radiosta television puolelle ja vuvuzelat soivat niin, että tv-yhtiöt kehittelivät vuvuzela-suodattimia lähetyksiinsä. Ihmeellistä kyllä mikään näistä ei haitannut tippaakaan, vaan ne löivät vain oman erityisen leimansa tuolle hienolle turnaukselle. Veljen luona ennen turnauksen avauspeliä saunottiin ja rillattiin pari pakettia makkaraa, johon kyytipojaksi sen verran kaljaa, että tuolloinen Meksikon maalivahti Oscar Perez alkoi näyttää kaljunsa ja pukinpartansa kanssa ottelun kuluessa hämmentävän paljon John Travoltalta elokuvasta From Paris With Love (linkit kuviin herroista). Totuus selvänä: ei näyttänyt. Kuitenkin tuon 90 minuutin ajan yhdennäköisyys liikkuvassa kuvassa seisovin silmin tarkasteltuna oli häiritsevän identtinen. Pelistä muistan vain lähinnä Siphiwe Tshabalalan maalintekjänä Etelä-Afrikan puolelta, sekä Rafa Marquezin kulmasta pukatun tasoituksen, jotka jäävät totaalisesti Meksikon Travoltan varjoon muistikuvissa.

Tuossa omat avauspäivän muistelot.

Yleisesti toki tämän Etelä-Afrikan 2010 turnauksen suurin erityisyys muodostuu oman itsensä kautta. Oli vajaana parikymppisenä ensimmäinen MM-turnaus, josta katsoin jokaisen pelin ja tein ennen turnausta kisaennakoiden muodossa ison taustatyön. Taisin myös netissä virtuaalisesti kerätä Panini-tarrojakin ennen turnausta. Jo Saksan turnauksessa 2006 tuli tosin lähes kaikki pelit katsottua, mutta nyt niihin tuli suhtauduttua asteen verran vakavammin ja ehkä myös jo yli vuosikymmenen intensiivinen Football Managerin peluu oli herättänyt koko futismaailman henkiin. Turnaus suorastaan vilisi tuttuja nimiä, joiden taidot ja heikkoudet olivat numeroiden kautta tulleet tutuiksi, ja nyt monet pelaajat saivat kasvot sekä fyysisen olemuksen pyöreän nappulan tilalle.

Tuo oli omalla futisseuraamisajalla muutenkin taitekohta. Ne lapsuuden isot nimet alkoivat olla vähintäänkin hyvää vauhtia matkalla legendoiksi, oli tosi kova prime-tähtien ryhmä ja myös uusia tähtiä oli tulossa, jotka otin vastaan avosydämin.

Nykyään en varmaankaan katso futista ainakaan mahdottomasti vähempää kuin aiemmin, mutta katson sitä todella kapea-alaisesti. Kaikki sarjat on eri palveluissa ja mitään ei näy käytännössä ilmaiseksi. Enkä ole pelannut Football Manageria sitten vuoden 2014, koska ei enää ole varaa huomata sitä, että suunnitellussa tunnin sessiossa menikin koko ilta. Olen vähän syrjäytynyt jalkapallon ytimestä. Brasilian kisoista on vielä tosi hyvät muistot, mutta näistä rahalla ja suhmuroinnilla jaetuista kisoista ei ole, eikä varmaan tule. Vahva osasyy toki tuossa oman seurannan suppeudessa, ounastelisin.

Vaikka varmasti porukalla kuin porukalla ne parhaat kisat ajoittuvat varmaankin itseni kanssa samoille ikävuosille, kun elämä on edessä ja täynnä lupauksia sekä suven suloja.

 

[mikko600]

Aina on myös aikaa Diana Rossin maailman paskimmalle rankkarille.

Linkki: https://twitter.com/footballremind/status/1537678027383099392?s=21&t=Pzsg6EOQvjtotHRsOTm4gQ

 

[Ilmari Ahde]

Olin varmaan erilainen nuori, kaikki muut oli aina kynä kovana Argentiinan perään, minä inhosin mokomaa rosvolaumaa. Enkä vieläkään toivo heille menestystä, old habits die hard.

 

[mikko600]

Olin varmaan erilainen nuori, kaikki muut oli aina kynä kovana Argentiinan perään, minä inhosin mokomaa rosvolaumaa. Enkä vieläkään toivo heille menestystä, old habits die hard.

Mä olen myös muksusta saakka vihannut Brasseja ja Argentiinaa. No okei, myös Portugalia ja Espanjaa.

 

[Jakke76]

Olin varmaan erilainen nuori, kaikki muut oli aina kynä kovana Argentiinan perään, minä inhosin mokomaa rosvolaumaa. Enkä vieläkään toivo heille menestystä, old habits die hard.

Et ole. Täällä yksi lisää, jolla vanhat tavat eivät kuole.

 

[Konsta Kepuli]

Länsi-Saksa 1982 lienee yksi vihatuimpia joukkueita lajin historiassa, samoissa kisoissa kun oli mm. Schumacherin temppu Ranskan Battistonille.

Nyt lähti jalat suusta. Saksa oli/on yksi saatanan syöpä jalkapallossa. Noiden kisojen ja Saksan seurauksena palautus omalle maalivahdille kiellettiin.

Ja vieläkin vetäisin Schumacheria nyrkillä naamatauluun jos kävelisi kadulla vastaan. Allez Batiston!

 

[Frankie]

Aina on myös aikaa Diana Rossin maailman paskimmalle rankkarille.

Linkki: https://twitter.com/footballremind/status/1537678027383099392?s=21&t=Pzsg6EOQvjtotHRsOTm4gQ

Rankkareista puheenollen niin Englannilla on ollut vuosien saatossa monta Diana Rossin tasolle päässyttä yritystä, kuten Keke Armstrong Röngän Jukalle 1998 kisastudiossa totesi ”Englanti ei pärjää oikein hyvin näissä rankkipotkukilpailuissa”.

Tässä yksi surullisimmista kisoista Portugalia vastaan 2006

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=bIOKU4Y8J_Q

 

[Frankie]

Olin varmaan erilainen nuori, kaikki muut oli aina kynä kovana Argentiinan perään, minä inhosin mokomaa rosvolaumaa. Enkä vieläkään toivo heille menestystä, old habits die hard.

Täällä myös yksi joukkoosi! Olen inhonnut ihan muksusta asti Argentiinaa ja toivon aina sitä jengiä, joka pelaa heitä vastaan.

 

[Beardsley78]

Itselleni ne suurimmat tuntojäljet on lapsuudessa seuratuista -86 ja -90 kisoista. Hyvässä ja pahassa.

Meillä katsottiin faijan kanssa 80 luvulla kaikki futis mitä Yle Englannista lähetti (plus jossain sporttivartissa oli highlightit Italiasta)ja oli kai tavallaan se urheilubondaus mitä pystyttiin yhdessä kun faija pääkaupunkilaisuudestaan huolimatta väkisinhiihdon ja keppikarnevaalien ystävä ed. sukupolven tyyliin ja itse tenavana olisi kiinnostanut kaikki joukkuelajit, pois lukien joukkuerytminenvoimistelu ja jefu. Enihyy, Englantia lähdettiin kannustamaan ja päädyttiin mökillä huutamaan Maradonaa kisat että näitkö mitä teki. Jos nimi oli kuultu, pelejä ei oltu nähty häneltä, ja parhaat seurapelit vasta tietenkin edessä olikin.

Näitä muistellessa hakien muistoja ja aikajanaa niin kävin vilkaisemassa Maradonan elämän polkua ja oli kyllä melkoiset demonit, mutta kyllä tuo kuuluisa finaali Copa Del Rey missä vastajoukkue sekä fanit kuninkaan läsnäollessa heittää koko pelin intiaani rasistiläppää(myös jatkaa vaikka voittivat pelin jälkeen) ja Bilbaon teurastaja yrittää murtaa jalan uudestaan kuulostaa kyllä hullulta nykypäivään verrattuna. Nykypäivänä koko joukkue (ainakin joissain maissa) marssisi koppiin ja muutenkin pelaajia suojellaan paremmin. Luonnollisesti tuon tappelun jälkeen Barca pomo totesi Maradonan ongelmaksi....Napolin onneksi.

Mutta tosiaan MM-kisoista puhe joten odotukset vuoden -90 kisoihin oli mielettömät. Ja pettymys kova kun suurin osa peleistä tylsiä, ja jopa osin väkivaltaisia. Älytön määrä tappotaklauksia takaa päin ja jatkuvaa nakutusta jaloille. Kuin menneiden vuosikymmenien pelejä joista sai lukea että potkimiskilpailuja siitä kumpi pysyy kentällä. Diggasin kovin Lotthar Matthausista (liberon ja AMC sekoitus vetosi itseeni kun omissakaan peleissä en ollut siellä mihin koutsi käski) ja umpivasurin Brehmen pilkku väärällä jalalla oli hieno juttu. Posiakin loppuun siis.

90 luvun alusta alkoi about Keeganin palkkaamisesta Newcastle fanitus, lähinnä kai taskuraketin diggauksesta ja sitten perinteinen nukkuva seura, mitä alkeellisissa manageripeleissä alkuun käytettiin kun ei eri maita vielä ollut. HTV:ltä sai mikron kokoisen analogisen salauksen estoboksin kanaviin joilta tuli PALJON jalkapalloa ja tietty yöohjelmaa poikasille. Siinä tuli kymmenen vuotta katottua ja pelattua manageria suht. aktiivisesti. Viimeisin versio mitä pelasin välillä oli jo grafiikoilla tapahtumista ja pystyi oikeilla asetuksilla tekemään DC 40 häkkiä kaudessa. Vähän kuin NHL94sen one timeri tai lämy b pisteeltä. Nykyään ei oikein aikaa futista katsoa kokonaisia pelejä ja MLB:ssä on aina pelipäivä niin siihen toiseen rakkauteen valuu katseluaika, jalkapalloa ei oikein jälkilähetyksenä voi kattoa meikä. MLB pelissä etuna mainosten/puolen vaihtojen skippaus myöh.katteltuna.

Loput koetut MM-kisat olleet kokemuksena varsin tasalaatuisen nautittavia. 2006 jäi mieleen varsinkin siitä että finaalissa ITA-FRA oli samaan aikaan niin monta legendaa että heikompaa hirvitti. Olin myös työpaikan kohtuullisen isossa kisabetsipoolissa finaalissa Italian voittoa vaille mestari joten voittoa juhlin kuin syntyperäinen italiaano.

Tulipas jargoni taas mutta ei jaksa editoida.