Vuoden albumi 1: Caligulas Horse - Rise Radiant
Vuoden albumi 2: Nighwish - Human:||:Nature
Vuoden albumi 3: Viikate - Rillumarei
Vuoden albumi 4: Haken - Virus
Vuoden albumi 5: Ensiferum - Thalassic
Vuoden biisi 1: Fintroll - Mask
Vuoden biisi 2: Deep Purple - Nothing at All
Vuoden biisi 3: Oranssi Pazuzzu - Uusi Teknokratia
Vuoden biisi 4: Ninni Forever Band - Liekeissä
Vuoden biisi 5: Carach Angren: Franckensteina Strataemontanus
Sananen levyistä. Caligula's Horse on jo pitkään ollut yksi minun suosikki yhtyeistä. Rise Radiant viihtyi soitossa todella paljon, joka sitten näkyi spotify statseistakin. Tutusti yhtyeestä eniten pistää esille tohtori Vallenin kitara ja Jim Greyn laulu, mutta myös rytmiryhmä on tiukka. Onnistuneimpia kappaleita minusta pisimmät ja progeimmat The Ascent, Salt ja Autumn. Nightwishin osalta pidin jo näytepaloista Noise ja Harvest. Black Mirror on minusta hieno sarja ja teknologia dystopia on aihe joka on lähellä. Myös biisinä näistä ammentanut Noise on tarttuva. Kuulemma myös Stranger Thingsin koskettimet olivat inspiroineet Holopaista. Shoemaker kertoo tähtitieteilijä Eugene Shoemakerista. Eugenen suureksi pettymykseksi hän ei päässyt Apollo lennolle. Kuoleman jälkeen hänen tuhkansa vietiin kuuhun ja täten hän on siis maailman ainoa ihminen joka on haudattu jollekin muulle planeetalle mitä maahan ja tämä on siis laulun aihe. Kyseessä ei ole enää lähellekään mikään metallibändi johon on lisätty sinfonisia elementtejä päälle. Normi bändisoittimet kitara, basso, rummut ja koskettimet ovat epäilemättä Holopaisen mielessä samalla viivalla Troyn pillien ja klassisen musiikin soittimien (kuten sello ja viulu) kanssa ja näitä kaikkia käytetään biiseissä sen mukaan mitä kappaleet ja sävellykset kulloinkin vaativat. Sama koskee myös laulua, sillä vaikka Floor Jansen on yksi parhaista tällä hetkellä, tätä ässää ei pelata joka välissä. Kakkoslevyn soittaminen läpi olisi helppo keino popularisoida klassista musiikkia jollekin sinfoniaorkesterille tai jopa nokkahuilu kvartetille. Viikatteeseen alkoi jo usko mennä, kun monta levyä oli korpivaellusta (vaikka se pitäisi sinänsä olla hyvä tämän yhtyeen tapauksessa.) Vielä akustisena livenä kuultunakaan eivät uudet laulut tehneet suurta vaikutusta, mutta kun sama tavara julkaistiin täysinä bändiversiona niin eipä voi Viikatteelta parempaa odottaa. Nyt Kaarlon riimit osui paremmin ja soittokin kulkee. Huomenta humalaiset kuvaa vanhan kehnon alaista olotilaa, aiheen tuttuuden tähden tekstiin voi samaistua. Kuulemma kuolema saapuu harmajalla hevosella, josta tarttuvasti kertoo raita numero kaksi "Harmaja". Viilushaketti on harvinaisen onnistunut kielikuva ruumisarkulle, musiikillisesti se saa parikseen V-ryhmälle perinteisen Motörhead rallin. Pisteet myös nimikappaleen tarttuville riffeille. Ensiferumia oon jotenkin pitkään hieman vierastanut, ehkä osin itselle korvia hivelemättömän laulun takia. Nyt uusi kosketinsoittaja Monto on omalla panoksellaan tuonut yhtyeeseen lisämielenkiintoa soitto ja laulu osaamisellaan. Haken ei ole kaikista helpoin yhtye lähestyä. Pirulaiset vielä järjestivät pandemian mainostaakseen uutta albumiaan.
Sananen kappaleista. Olkoon Fintrollin Mask vaikka ykkönen ihan noin pandemia hengessä. Kovan temponsa vuoksi myös hyvää juoksumusaa. Kyynisyyttä vastaan sotiva leppoisa "Nothing at All" sopii veteraaniyhtye-Deep Purplen esitettäväksi kuin nenä päähän. Oranssin Pazuzzun psykedeliametalli vie kauhuelokuvamaiseen tunnelmaan tavalla, johon ei moni pysty.
Ninni Forever Bandin Liekeissä on eräänlainen suomi-indie versio Musen Knights of Cydoniasta.
Bubbling under:
Sons of Apollo. Dream Theater fanien kannattaa tsekata kans Sons of Apollo niminen yhtye, jossa on Mike Portnoy rummuissa ja kosketinvelho Derek Sherinian kiippareissa.
Gojira: Another World
Pikakassa. Kiljupunkille on aikansa.
Maustetytöt. Jatkaa suomirokin aallonharjalla.
Jarkko Martikainen. 50v ja ammattitaitoinen, mutta yllätyksetön meno jatkuu.
Vuoden pettymys: monien keikkojen ja festareiden peruuntuminen.