Vuoden albumi 1: CMX - Alkuteos
Vuoden albumi 2: Mokoma - Hengen Pitimet
Vuoden albumi 3: Tuohimaa - Uuden Alun Edessä
Vuoden albumi 4: Omnium Gatherum - Gods Go First
Vuoden albumi 5: Amorphis - Queen of Time
Vuoden biisi 1: CMX - Konx Om Pax
Vuoden biisi 2: Scandinavian Music Group - Mua Ei Saa Muuttumaan
Vuoden biisi 3: Kotiteollisuus - Taakka
Vuoden biisi 4: Belzebubs - Blackened Call
Vuoden biisi 5: Tuohimaa - Jos En Sua Koskaan
Vuoden pettymys (albumi): Stam1na - Taival
Jos nyt jotain sanasia. Vuosi alkoi huikeasti, mutta aikamoinen pannukakkuhan vuosi 2018 lopulta sitten kuitenkin oli. CMX ja Mokoma osuivat napakymppiin, muut pääsivät listalle varsin turvallisella perussuorituksella. Samalla yleensä niin tasavahvat suosikitkaan eivät oikein onnistuneet. Uusi Amorphis on... ihan kiva. En vain ymmärrä hehkutusta, sillä eihän tuo yllä mitenkään edellisten tasolle. Ei ole häpeä hävitä Under The Red Cloudin ja Circlen tasoisille huippukiekoille, mutta niiden varjoon tuo uusi kuitenkin jää. Ja kun ei pärjää edellisille niin suuhun jää auttamattomasti hapan maku.
Vuoden pettymys on heittämällä Stam1na, jonka uusin levy nyt vain on aivan silkkaa paskaa. Innoissaan odotti erinomaisen Elokuution jälkeen tuoretta tavaraa, joten heti julkaisupäivänä piti laittaa napit korvaan ja lähteä kävelylle nauttimaan teoksesta. Jostain syystä levyä ei ensimmäisellä, toisella eikä viidennelläkään kerralla halunnut kuunnella loppuun. Kesken jäi aina, ja pakotetusti piti kuunnella loppuosa myöhemmin. Lopulta bussimatkalla ajatuksen kanssa pyöritetty loppuosa pakotti myöntämään: Taival on huono levy. Ne harvat edes jollain tasolla keskinkertaisuuteen yltävät kohdatkin on tehty bändin toimesta niin paljon paremmin, että ei lopputulokselle voi antaa edes siedettävää nyökkäystä.
Keikoilla tuli käytyä luvattoman huonosti. Vuoden paras setti joka tapauksessa Kotiteollisuuden ja Tuohimaan veto Olympia-korttelissa. Tuohimaasta en ollut ennen keikkailtaa kuullutkaan, mutta veti hävyttömän loistavan setin ja nappasi mukaansa. Kotiteollisuuskin heräsi monen vuoden hiljaiselon jälkeen uudestaan eloon viihdyttävän ja pirteän vedon jälkeen, jossa niin bändi kuin yleisökin oli tikissä. Erityisesti Taakka toimii livenä upeasti, mutta niin ikään vanhoja kiekkoja on veivannut jälleen mielellään. Ei ihan vähäinen saavutus, kun edellisen kerran bändi kiehtonut joskus Iankaikkisen aikaan.
Ensi vuoden suhteen odotukset ovat selvästi korkeammalla. Swallow The Sun, Kaunis Kuolematon ja Marianas Rest (Restitution tippui biisilistalta vasta loppumetreillä) erityisesti ovat jo herättäneet lupauksia. Insomniumkin vaikuttaisi olevan studiossa, joten joskopa sieltäkin jotain mukavaa. Lopuksi vielä villinä korttina mainittakoon, että Verenpisaran Facebook-tili on ollut yllättävän aktiivisena. Uskaltaisikohan sieltä toivoa jotain?
Kai tässä alkaa olla elämä takana ja hautapaikan varaus edessä kun huomaa, että suomalaiset junttirokkarit tyhjentävät palkintopöydän. Sentään SMG-Terhi tuo vielä jotain toivoa.
Vuoden albumi 2: Mokoma - Hengen Pitimet
Vuoden albumi 3: Tuohimaa - Uuden Alun Edessä
Vuoden albumi 4: Omnium Gatherum - Gods Go First
Vuoden albumi 5: Amorphis - Queen of Time
Vuoden biisi 1: CMX - Konx Om Pax
Vuoden biisi 2: Scandinavian Music Group - Mua Ei Saa Muuttumaan
Vuoden biisi 3: Kotiteollisuus - Taakka
Vuoden biisi 4: Belzebubs - Blackened Call
Vuoden biisi 5: Tuohimaa - Jos En Sua Koskaan
Vuoden pettymys (albumi): Stam1na - Taival
Jos nyt jotain sanasia. Vuosi alkoi huikeasti, mutta aikamoinen pannukakkuhan vuosi 2018 lopulta sitten kuitenkin oli. CMX ja Mokoma osuivat napakymppiin, muut pääsivät listalle varsin turvallisella perussuorituksella. Samalla yleensä niin tasavahvat suosikitkaan eivät oikein onnistuneet. Uusi Amorphis on... ihan kiva. En vain ymmärrä hehkutusta, sillä eihän tuo yllä mitenkään edellisten tasolle. Ei ole häpeä hävitä Under The Red Cloudin ja Circlen tasoisille huippukiekoille, mutta niiden varjoon tuo uusi kuitenkin jää. Ja kun ei pärjää edellisille niin suuhun jää auttamattomasti hapan maku.
Vuoden pettymys on heittämällä Stam1na, jonka uusin levy nyt vain on aivan silkkaa paskaa. Innoissaan odotti erinomaisen Elokuution jälkeen tuoretta tavaraa, joten heti julkaisupäivänä piti laittaa napit korvaan ja lähteä kävelylle nauttimaan teoksesta. Jostain syystä levyä ei ensimmäisellä, toisella eikä viidennelläkään kerralla halunnut kuunnella loppuun. Kesken jäi aina, ja pakotetusti piti kuunnella loppuosa myöhemmin. Lopulta bussimatkalla ajatuksen kanssa pyöritetty loppuosa pakotti myöntämään: Taival on huono levy. Ne harvat edes jollain tasolla keskinkertaisuuteen yltävät kohdatkin on tehty bändin toimesta niin paljon paremmin, että ei lopputulokselle voi antaa edes siedettävää nyökkäystä.
Keikoilla tuli käytyä luvattoman huonosti. Vuoden paras setti joka tapauksessa Kotiteollisuuden ja Tuohimaan veto Olympia-korttelissa. Tuohimaasta en ollut ennen keikkailtaa kuullutkaan, mutta veti hävyttömän loistavan setin ja nappasi mukaansa. Kotiteollisuuskin heräsi monen vuoden hiljaiselon jälkeen uudestaan eloon viihdyttävän ja pirteän vedon jälkeen, jossa niin bändi kuin yleisökin oli tikissä. Erityisesti Taakka toimii livenä upeasti, mutta niin ikään vanhoja kiekkoja on veivannut jälleen mielellään. Ei ihan vähäinen saavutus, kun edellisen kerran bändi kiehtonut joskus Iankaikkisen aikaan.
Ensi vuoden suhteen odotukset ovat selvästi korkeammalla. Swallow The Sun, Kaunis Kuolematon ja Marianas Rest (Restitution tippui biisilistalta vasta loppumetreillä) erityisesti ovat jo herättäneet lupauksia. Insomniumkin vaikuttaisi olevan studiossa, joten joskopa sieltäkin jotain mukavaa. Lopuksi vielä villinä korttina mainittakoon, että Verenpisaran Facebook-tili on ollut yllättävän aktiivisena. Uskaltaisikohan sieltä toivoa jotain?
Kai tässä alkaa olla elämä takana ja hautapaikan varaus edessä kun huomaa, että suomalaiset junttirokkarit tyhjentävät palkintopöydän. Sentään SMG-Terhi tuo vielä jotain toivoa.