Jatkoaika Music Awards 2018

[Ylläpito]

* Alkuperäinen viesti poistettu

 

[Ollakseni]

Vuoden albumi 1: Sleep - The Sciences
Vuoden albumi 2: Bongripper - Terminal
Vuoden albumi 3: YOB - Our Raw Heart
Vuoden albumi 4: Anna von Hausswolff - Dead Magic
Vuoden albumi 5: Daughters - You Won't Get What You Want


Tämä Top-5 albumit oli vähän hankala laatia, kolmea ensimmäistä lukuunottamatta. Toisaalta sijat 4 ja 5 nyt ovat melko epäolennaisia sillä eipä niistä kumpikaan ole voittamassa. Hyviä levyjä, jotka eivät aivan päässeet mukaan olivat mm. Lucifer II, Firepower, Alkuteos, Taika Tapahtuu ja AmeriKKKant.

Vuoden biisi:1: Anna von Hausswolff - The Mysterious Vanishing of Electra
Vuoden biisi 2: Bongripper - Slow
Vuoden biisi 3: S.A.A.B. - P.U.S.S.Y.
Vuoden biisi 4: YOB - Beauty In Falling Leaves
Vuoden biisi 5: Sleep - Giza Butler

Tässä vedin ihan reilusti huumorilla. Eipä jännitä juurikaan näiden kohtalo. Hyviä ja ei niin hyviä biisejä jäi laittamatta toista kymmentä tähän.

Vuoden pettymys (albumi): Machine Head - Catharsis

Voin ilokseni todeta, että tämä ei ollut kovin vaikea valinta. Machine Headin levyn lisäksi pettymyksiä olivat Arctic Monkeysin uusin levy, jolta odotin enemmän ja Turbonegron julkaisu, josta puuttui punk raivo.

Muokattu lomaketta, koska kaksi unohtui.

 

[Ikävänkantaja]

Vuoden albumi 1: Jenni Vartiainen - Monologi
Vuoden albumi 2: My Indigo - My Indigo
Vuoden albumi 3: Sarah Brightman - Hymn
Vuoden albumi 4: Vesta - Lohtulauseita
Vuoden albumi 5: Vox Lux -soundtrack

Vuoden biisi 1: Evelina - Vielä kerran
Vuoden biisi 2: Jenni Vartiainen - Made in Heaven
Vuoden biisi 3: Natalie Portman - Blinded By Love
Vuoden biisi 4: Sini Yasemin - Adoptoi mun sydän
Vuoden biisi 5: Vilma Alina - Ballerina

Lana Del Rey - Mariners Apartment Complex
Clean Bandit ft. Marina - Baby
Sofia Zida ft. Heikki Kuula - Cumbia
My Indigo - My Indigo

Vuoden pettymys (albumi):

Täydennetään...

 

[Vintsukka]

Vuoden albumi 1: Brahm - Get the Ghost
Vuoden albumi 2: CMX - Alkuteos
Vuoden albumi 3: Devil's Milk - Devil's Milk
Vuoden albumi 4: Sammal - Suuliekki
Vuoden albumi 5: William Shatner - Shatner Claus

Bubbling under: Ghost - Prequelle, Dimmu Borgir - Eonian

Vuoden biisi 1: Devil's Milk - Hei Jussi
Vuoden biisi 2: Brahm feat. Kaz Zabala - Cast a Shadow
Vuoden biisi 3: Pohjonen Alanko - Roku Dance
Vuoden biisi 4: Sammal - Pinnalle kaltevalle
Vuoden biisi 5: CMX - Elementa

Bubbling under: Dimmu Borgir - Interdimensional Summit, Ghost - Dance Macabre

Mennään näillä eikä mietitä nyt sen tarkemmin. Tuossa ne tärkeimmät on.

EDIT: Perskeles, unohdin Shatnerin. Anteeksiantamaton moka. Viitosalbumi vaihtui.

 

[Ollakseni]

No tietystihän siinä kävi niin, että Anna von Hausswolffin Dead Magic jäi laittamatta listalle. Prkl. Voiko lomaketta muuttaa?

 

[mice]

Kiitoksia @Asbury Park viitseliäisyydestä! Hieno ketju ja joka vuosi olen osallistunut. Niin aion nytkin. Täytyy ruveta hahmottelemaan listaa.

 

[Zeic]

Vuoden albumi 1: Kalmah - Palo
Vuoden albumi 2: Litku Klementti - Taika tapahtuu
Vuoden albumi 3: Jukka Nousiainen - Ei enää kylmää eikä pimeää
Vuoden albumi 4: Jarkko Martikainen ja luotetut miehet - Aina auki
Vuoden albumi 5: Muse - Simulation theory

Bubbling under: Mokoma - Hengen pitimet, The Holy - Daughter, Pää kii - Jos huonoo onnea ei olis mulla ei ois onnee ollenkaan

Vuoden biisi 1: Teksti-TV 666 - Katko
Vuoden biisi 2: Pää kii - Sä veit mun levyt divariin
Vuoden biisi 3: The Holy - Land before time
Vuoden biisi 4: Ghost - Dance Macabre
Vuoden biisi 5: Dynoro, gigi D'Agostino - In my mind

Vuoden pettymys: CMX - Alkuteos (+ live)

Bubbling under: Marzi Nyman - Vanha mies ja balleriina, Pää kii - yksi musta minuutti, Almklausi, Specktakeln - Mamaa Laudaaa, Kalmah - Evil Kin

Sananen. Koetin heitellä vähän nallekarkkeja eri suuntiin, mitä nyt tuli kuunneltua, mutta asiaan. Mun piireissä Kalmahilla on aika kova kulttisuosikkiasema ja kovan levyn sahurin joukkio teki nytkin. Hienoa melodista ja raskasta Death metallia. Toimi myös livenä kun keväällä tuli Hevimestassa käytyä. Myös sijalla kaksi oleva hipstereiden kuningatar Litku tuli kuultua livenä useammankin kerran. Ensin Ykän pubissa ja sitten Qstockissa. Litku saa toimia listalla myös progemusiikin edustajana, sillä esim. Hakenia ja Sammalta en sijoille nosta. Jukka Nousiainen jatkoi tasokkaita levytyksiä ja myös keikalla tuli käytyä. Lievästi häiritsevästi levy on vähän liiankin kantaa ottava, etenkin kun mun omat poliittiset näkemykset eivät ole ihan noin vasemmistolaisia. Jarkko Martikaisesta voi sanoa osin samaa, etenkin kun samat teemat on käsitelty pitkällä uralla ja moneen kertaan. Silti kovempi levy mitä edellinen ja monta oikein toimivaa biisiä. Muse ei harmillisesti ole tekemään huippu levyä 12 vuoteen, eli Black holes and Revelationsin jälkeen. Simulation theoryllä on kuitenkin hetkensä ja se riittäköön sijan viisi.

Sitten biiseihin.Teksti-TV 666:n paksu kitaravalli jyräsi parhaiten raidalla Katko varioituen hypnoottisena komeisiin riffeihin. Pää kii yhtyeen Teemu Bergman osaa tarttuvien biisien kirjoittamisen ja exän katkeran koston lisäksi tarjolla oli myös muita ehdokkaita. Esimerkiksi Yksi musta minuutti sekoittaa tehosekoittimessa tarinan omista hautajaisista, vain elämää ohjelman/biisin ja Chuck Berry rokin. The holyn renkaita pitää pumpata tämän verran. Hyviä biisejä ja hyvä levy, mutta ainakaan vielä suosio ei ole varsinaisesti räjähtänyt. 45:ssa oli paikalla vain kourallinen ihmisiä. In my mind:ssa minua miellytti se että isossa pop hitissä on kivaa psykedelia fibaa. Jos haluatte tietää mikä on Niki Laudan äidin nimi voi googletuksen sijaan tukeutua Mama Laudaaa alppihumppaan. Pasnauner Tajassa, Itävallassa, se oli hyvin suosittu.

Vuoden pettymyksen viitan saa CMX. Tosin en paljoa odottanutkaan, mutta vielä vähemmän sai. Myös keikka Hevimestassa oli ankara pettymys. Tosin osin johtuen liiallisesti ruuhkasta, kuten uudessa mestassa loppuunmyytynä on, ja huonosta ajankohdasta. Toki hienoa sinällään että veteraaniyhtye jaksaa jatkaa toimintaansa, koska moni on varmasti eri mieltä kanssani.

 

[PataJaska]

Kiitos paljon @Asbury Park vuoden tärkeimmän ketjun avaamisesta. Olin itse varautunut henkisesti tämän vetämään viime vuoden tapaan, mutta ajattelin että käynnistellään homma vasta joulun ja uudenvuoden välipäivinä, kun levyvuosi on virallisestikin ohi. Mutta ehdit ensin, ja mennään tällä. Takana on laadukas yllätysten vuosi, sillä kolme ensimmäistä sijaa ovat kaikki yllätyksiä. Tässä lista

Vuoden albumi 1: Dimmu Borgir - Eonian
Vuoden albumi 2: Frozen Land – Frozen Land
Vuoden albumi 3: Elvellon – Until Dawn
Vuoden albumi 4: Amorphis – Queen of Time
Vuoden albumi 5: Thaurorod – Coast of Gold

Vuoden biisi 1: Thaurorod - 24601 THAUROROD - 24601 (2018) // official lyric video // Drakkar Entertainment
Vuoden biisi 2: Dimmu Borgir - Council of Wolves And Snakes DIMMU BORGIR - Council Of Wolves And Snakes (OFFICIAL MUSIC VIDEO)
Vuoden biisi 3: Frozen Land - Loser's Game Frozen Land - Loser's Game
Vuoden biisi 4: Powerwolf - Venom of Venus Venom of Venus
Vuoden biisi 5: Rasmussen - Higher Ground Rasmussen - Higher Ground - Denmark - LIVE - Grand Final - Eurovision 2018

Vuoden pettymys (albumi): Powerwolf – Sacrament of Sin

Dimmuista olen aina ihan pitänyt, ei siinä mitään. En ole hc-fani, mutta ihan siinä pidän. Mutta nyt kun bändi palasi kahdeksan vuoden luovan tauon jälkeen nahkansa luoneena, niin herranjumala miten olin myyty. Tämä on nyt se levy, jota olen heiltä ilmeisesti aina alitajuisesti odottanut. Käyttääkseni vaikka lätkätermiä, levy oli meikäläiselle aivan suora syöttö lapaan: tunnelmallista, mielettömän monipuolista ja jopa koukeroista, melodista muttei överisinfonista (tosin sitten kuorojen käyttö on todella överiä, mutta silti vielä hyvän maun rajoissa), ja kuitenkin synkkää vaikkakaan ei perinteisen bläkkiksen hengessä. Ymmärrän miksi monen mielestä tällä ei juuri mitään tekemistä olekaan blackin kanssa, eikä tätä levyä missään nimessä pidäkään kuunnella sellaisena levynä. Jokainen biisi on oma taideteoksensa, alkaen ensimmäisestä kappaleesta joka on samalla hyvin intromainen vaikka onkin oikea biisi, päättyen levyn päättävään jäätävän hienoon instrumentaaliin, joka on kuin leipuri laskisi sen viimeisen kirsikan täytekakun koristeeksi. Levy on itse asiassa niin hyvä, että nousee koko 2010-luvun TOP-5 levyjen joukkoon. Ellei jopa TOP-3 joukkoon..

Kakkos- ja kolmossijat ovat sitten puun takaa tulleita yllätyksiä. Kakkosena sellaista old school Stratovarius worshippiä, ettei voi kuin itkien kiittää siitä, että joku vielä tekee tällaista vuonna 2018. Levy on niin tuore, etten ole edes saanut vielä fyysistä rieskaa postissa, mutta kyseessä on aivan poikkeuksellisen tyylitajuinen nostalgiatrippi. Ellen tietäisi niin luulisin suurinta osaa biiseistä Tolkin tekemiksi, tietyt melodiavarkaudet ja rumpukompit ovat jo niin 1:1 kopioituja, että se saattaa jo häiritä jotakuta, minua ei. Kolmanteen pätevät oikeastaan tasan samat kehut. Kyseessä on nuori saksalaisyhtye, josta harva Suomessa on varmaan edes kuullut, se jokavuotinen pakollinen sinfonisen metallin helmi ja tässäkin puhutaan aivan poikkeuksellisesta tyylitajusta. Elvellon menee niin uskomattomalla tavalla noin Century Childin aikaisen (ja parin biisin osalta jopa Oceanbornin aikaisen) Nightwishin hengessä ettei tosikaan, ja siis todella hyvällä maulla. Näin tyylitietoinen kama puskisi kuuluviin vaikka katuojasta, levyllä on sellaisia biisejä joista Holopainenkin saisi olla ylpeä. Vain pari liian epätasaista tai liikaa venytettyä biisiä jättää sen kolmoseksi, vaikka ne hyvät biisit ovatkin aivan huikeita

Amorphis nyt on.. noh, Amorphis. Kun se julkaisee levyn niin tietää valmiiksi, että vuoden TOP-5 kamaa pukkaa. Nyt uuden levyn suurin vika oli se, että ainakin muutamat biisit olivat vain kerta kaikkiaan liian pitkiä sisältöönsä nähden, niin laadukasta kuin sisältö olikin vaikka edustaisi vain sitä perus-Amoa. Näin ollen sillä ei tänä vuonna ollut edes minimaalista mahdollisuutta kärkikolmikon ylivoimaa vastaan. Viidentenä taas kotimainen, edelleen suhteellisen tuntematon power-kokoonpano, kuulostaa vähän kuin Dragonforcen ja Human Fortressin sekoitukselta. Kokonaisuutenakin varsin onnistuneella, mutta Amorphista epätasaisemmalla, levyllä on pari sellaista helmeä ettei tosikaan..

Vuoden pettymys on ehkä hiukan hakemalla haettu, koska ei se oikeastaan ole sellainen "huono" mitä viime vuosien pettymykset ovat selkeästi olleet. Powerwolfin kolme edellistä levyä ovat kuitenkin olleet varsin komeaa kuultavaa (tätä uutta edeltävä uran paras), ja nyt kun levyllä on 11 biisiä joista vain 3-4 lähtee oikeasti kunnolla, vaikkakin sitten lähtevät lujaa, niin kyllä se pettymykseksi vain jää. Eli levy on oikeastaan vain kerta kaikkiaan tylsä. Levy on muuten bändin omien sanojen mukaan heidän uransa monipuolisin, mikä pitääkin paikkansa. Ja kertoo samalla varsin hauskasti enemmän Powerwolfista bändinä kuin tästä levystä, sillä enpä keksi mikä muu bändi voisi kutsua tällaista levyä monipuoliseksi ilman että on sormet selän takana ristissä :D

EDIT:

Biisit laitettu, ja homma oli suorastaan ongelmallinen koska vuosi oli nimenomaan yksittäisten biisien osalta aivan järkyttävän laadukas. Kärkikaksikkoon pätee molempiin sama kehu: hyvä biisi on parhaimmillaan kuin matka, ja nuo kaksi biisiä molemmat todella sitä ovat. Thaurorodin kappale on koko vuosituhannenkin mittapuulla aivan tajuttoman hieno, Dimmujen levyltä taas olisi voinut valita 4-5 muutakin biisiä, mutta mennään nyt kuitenkin tuolla levyn eksotiikkabiisillä. Kolmosbiisiä kuunnellessa vanha Stratovarius-fani ei voi kuin itkeä ilosta, ja jopa vuoden pettymys levy saa kuitenkin edustajan parhaiden biisien joukkoon. Kyllä yksinkertainen vain on parhaimmillaan jotain niin kaunista. Ja viidenneksi haluan nostaa todellisen jokerikortin, eli Tanskan edustuskappaleen kevään euroviisuista, johon ihastuin kerta kuuntelulla aivan sydänjuuriani myöten (enkä ihmettele, että pärjäsi hyvin), ja biisi onkin ollut voimasoitossa tasaisesti läpi vuoden. Kilttien Dressman-viikinkien sympaattinen uho on vain jotain niin eeppistä :)

 

[Jaws]

Vuoden albumi 1: Ghost – Prequelle
Vuoden albumi 2: Behemoth – I Loved You At Your Darkest
Vuoden albumi 3: Parkway Drive – Reverence
Vuoden albumi 4: Bury Tomorrow – Black Flame
Vuoden albumi 5: Harakiri for the Sky – Arson

Kotimaisista Amorphis ja Kätilöt julkaisivat ihan kivat levyt. Ulkomaisista Architects ollut liian vähäisessä kuuntelussa, että voisi listalle laittaa. The Amity Afflictionin albumi oli hyvä ja Of Mice & Menin samoin ihan jees. Top vitonen on kuitenkin aika selvä.

Vuoden biisi 1: In Flames – I Am Above
Vuoden biisi 2: Parkway Drive – Wishing Wells
Vuoden biisi 3: Behemoth – Bartzabel
Vuoden biisi 4: Ghost – Rats
Vuoden biisi 5: Turmion Kätilöt – Sikiö

In Flamesin biisi ei ole vielä edes virallisesti julki, mutta se pääsi vuotamaan ja nopeimmat (ml. minä) ovat sen jo kuulleet. Wishing Wells oli tavattoman hieno pläjäys, Reverenceltä olisi voinut nimetä myös mm. Shadow Boxingin. Behemothilta Ecclesia Diabolica Catholica ja Havohej Pantocrator ansaitsevat myös maininnan.

Vuoden pettymys (albumi): Machine Head – Catharsis

Masiinapää siksi, koska aiempi albumi oli niin pätevä ja tämä albumi vastaavasti aiheutti välillä myötähäpeää. 5FDP:n Got Your Six oli bändin ensimmäinen huti ja nyt tuli vielä heikompi tekele. Sitten olisi vielä nämä Disturbedit ja Amaranthet, joista tykkäsi silloin kun ei ollut vielä tietoa paremmasta ja joilta nyt ei kyllä mitään laadukasta odottanutkaan. At The Gatesia arvostan, mutta levy oli kauttaaltaan aika tylsää räimettä.

Parhaita keikkoja olisi ollut vielä kiva nimetä ja sen teenkin, vaikka näihin ei kategoriaa ole:

Vuoden keikka 1: Ghost @ South Park
Vuoden keikka 2: Kreator @ Tuska
Vuoden keikka 3: Lamb of God @ Nordis
Vuoden keikka 4: Turmion Kätilöt @ Saarihelvetti
Vuoden keikka 5: Gojira @ Tuska

 

[rinne]

Vuoden albumi 1: Stam1na - Taival
Vuoden albumi 2: Ghost - Prequelle
Vuoden albumi 3: Of Mice & Men - Defy
Vuoden albumi 4: The Amity Affliction - Misery
Vuoden albumi 5: All That Remains - Victim of the New Disease

Vuoden biisi 1: Ghost - Dance Macabre
Vuoden biisi 2: Amorphis - Wrong Direction
Vuoden biisi 3: Of Mice & Men - Defy
Vuoden biisi 4: Slipknot - All Out Life
Vuoden biisi 5: In Flames - I Am Above

Vuoden pettymys (albumi): Five Finger Death Punch - And Justice for None

Mennään vaikka näillä. Jotenkin tätä listaa laatiessa tajusi taas, että ei musiikkia tule ajateltua albumikokonaisuuksina ensisijaisesti. Enemmän tulee Spotifystä kuunneltua sekoituksia kuin mitään albumikokonaisuuksia. Uudet julkaisut löytävät paikkansa listoille yksittäisinä biiseinä ennemminkin. Hieman joutui miettimään, että mitäs kovia albumeita 2018 on tarjonnut. Tosin on myönnettävä, että listalle päätyneet albumit olivat lopulta suhteellisen helppoja valintoja. Silti jo huomenna laadittaessa lista oletettavasti näyttäisi erilaiselta.

HM osastolle menevät Amorphiksen Queen of Time, Mokoman Hengen pitimet ja Musen Simulation Theory, jotka voisivat hyvinkin paikan albumilistan top-5 -sijoilta ottaa. Annetaan vielä erityismaininta parille piristävästi yllättäneelle artistille: Eminem (Kamikaze) sekä Bullet for my Valentine (Gravity). Kumpikaan levy ei itsessään ole mitenkään "vuoden kovin albumi", mutta molemmat ovat parasta, mitä artistinsa on tehnyt vuosikausiin. Varsinkin tuo Eminemin paluu juurilleen räksyttämään kaikille oli ihan piristävää. Samalla voin myöntää, että All That Remains tuonne top-5 listalle nousi pitkälti sen vuoksi, että Victim of the New Disease on suht. mukava paluu tuotantoon, jonka luulin ATR:n osalta olevan mennyttä aikaa. Enää ei oikein odotuksia jäljellä ollut.

Yksittäisten biisien osalta lista on vielä enemmän tämän hetken fiiliksen mukaan. Kovia biisejä on tullut tänä vuonna paljon ja mainintoja ansaitsisi pitkälti toistakymmentä biisiä päivästä ja fiiliksestä riippuen.

Pettymyksiä kalenterivuoteen mahtuii jokunen, mutta mainitaan 5FDP. En tiedä, olivatko odotukset kovin korkealla, mutta heikko veto tämä uusi albumi ainakin oli. Arctic Monkeys tai Machine Head albumeillaan tosin voisivat tuosta 5FDB:n paikan ottaa vuoden pettymyksenä.

E. Korjataas tuota listaa kappaleiden osalta ja heitetään In Flames mukaan.

 

[KaljaVeikko]

Vuoden albumi 1: Turmion Kätilöt - Universal Satan
Vuoden albumi 2: Amorphis – Queen of Time
Vuoden albumi 3: Ghost - Prequelle
Vuoden albumi 4: Mokoma - Hengen Pitimet
Vuoden albumi 5: Powerwolf - The Sacrament of Sin

Vuoden biisi 1: Turmion Kätilöt - Sikiö
Vuoden biisi 2: Ghost - Witch Image
Vuoden biisi 3: Amorphis - Wrong Direction
Vuoden biisi 4: Kalmah - Evil Kin
Vuoden biisi 5: Dimmu Borgir - Interdimensional Summit

Vuoden pettymys (albumi): Bullet for My Valentine - Gravity

 

[Redrose]

Vuoden albumi 1: Fish - A Parley With Angels
Vuoden albumi 2: Arena - Double Vision
Vuoden albumi 3: Snow Patrol - Wildness
Vuoden albumi 4: Riverside - Wasteland
Vuoden albumi 5: Subsignal - La Muerta

Vuoden biisi 1: STEVE HACKETT - Under The Eye Of The Sun (OFFICIAL VIDEO)
Vuoden biisi 2: Joanne Shaw Taylor - In the Mood (Official Lyric Video)
Vuoden biisi 3: Ray Lamontagne - Goodbye Blue Sky
Vuoden biisi 4: Snow Patrol - Life On Earth
Vuoden biisi 5: Paul Weller - The Soul Searchers (Lyric Video)

Jouduin vaihtamaan biisin n:o 3, koska edellinen ehdotus oli julkaistu akustisena aiemmin.

Vuoden pettymys (albumi): Simple Minds - Walk Between Worlds

 

[Breeze Harbour]

Nää listaukset taitaa olla osittain puolueellisia/pitkälti äänestäjän oman maun mukaan meneviä, mutta musafriikkinä haluan silti ottaa osaa.

Vuoden albumi 1: Tonight Alive - Underworld
Vuoden albumi 2: Poets Of The Fall - Ultraviolet
Vuoden albumi 3: The Word Alive - Violent Noise
Vuoden albumi 4: Ice Nine Kills - The Silver Scream
Vuoden albumi 5: Architects - Holy Hell

Vuoden biisi 1: Tonight Alive - Disappear (Feat. Lynn Gunn) (Official Music Video)
Vuoden biisi 2: DANNY WORSNOP - Angels
Vuoden biisi 3: Crown The Empire - what i am (Official Music Video)
Vuoden biisi 4: Poets of the Fall - Dancing on Broken Glass (Official Video w/ Lyrics)
Vuoden biisi 5: Architects - "Royal Beggars"

Vuoden pettymys (albumi): Thirty Seconds To Mars - AMERICA

Albumien listaus oli melko helppo nakki, biisien nominointi olikin sitten huomattavasti hankalempi urakka. Tonight Aliven albumi tuli tuutista ulos jo heti tammikuussa joten vuoden mittaan sen kuuntelu on luonnollisesti vähentynyt, mutta en edelleenkään osaa osoittaa sormella huonoa biisiä tuolta levyltä. Poets Of The Fall ei pettänyt taaskaan. Kaunis albumi kerta kaikkiaan. The Word Aliven Violent Noiselta kuten huomaatte en nominoinut yhtään biisiä, vaikka olen heidät täällä lempibändikseni jo kertaalleen julistanut, mutta se ei tee albumista yhtään sen heikompaa. Tuon levyn ainut selkeä "heikkous" on että yksikään biisi ei erotu ylitse muiden. No ehkä Stare At The Sun jossa on Danny Worsnop esittelemässä jumalaista karjumistaan. Nostin kuitenkin mieluummin Worsnopin oman sinkun parhaisiin biisehin, koska tuo biisi on tehty niin suoraan sydämestä että johan tällainen karvainen mieskin melkein herkistyy sen parissa. INKin The Silver Scream on ehkä parasta 'theatricorea' mitä olen eläessäni päässyt kuuntelemaan. Thank God It's Fridayn tai The American Nightmaren olisi voinut helposti nostaa top biiseihin, jos paikkoja olisi ollut yksi enemmän. Architectsin Holy Hell nousee viitossijalle puhuttelevien lyriikoiden sekä ennen kaikkia päähän tarttuvien albumisinkkujen avulla. En varsinaisesti ole bändin fani, mutta tällaiset mestariteokset ansaitsevat kasuualimmaltakin kuuntelijalta hatunnoston.

Kuten sanoin, niin biisien valitseminen oli haastavaa. Disappear kertoo oman näkemykseni mukaan itsekseen vaeltamisesta ja omiin unelmiin uppoutumisesta. Ja jotenkin tämän biisin äänimaailmaan on helppo itsekin uppoutua. Angels tulikin analysoitua jo albumianalyysien seassa. CTE:n what i am on korvamato mutta hyvä sellainen. Loppukertsi on saanut useammankin kerran kananlihalle kun Andy Leo vetää korkealta herkkyydellä. Musavideokin on kaikkinensa hyvin toteutettu. POTF:n Dancing On Broken Glass on hienon albumin topping on the cake. Iloinen rakkauslaulu. Ei balladi, kuten Danny Worsnopin Angels vaan nopeatempoisempi ja juhlavampi, mutta täyttä kultaa silti. Royal Beggars oli se sinkku joka alunperin sai mut odottamaan innolla Architectsin Holy Hellia. Räväkkään tehokas biisi joka pitää koukussaan alusta loppuun.

Vuoden pettymysalbumi oli itselle niin räikeän selkeä, että tästä ei saanut edes kunnon skabaa. Jos LOVE LUST FAITH + DREAMS oli jokseenkin softimpi kuin 30 Secondsin alkupään tuotanto niin comeback albumi AMERICA on täysin sellout/radiohitti materiaalia, eli roskaa. Joukossa pari ihan ok biisiä, mutta enimmäkseen tuo oli kuuntelukelvotonta dollarin kuvat silmissä tuotettua sontaa.

 

[Vintsukka]

Nää listaukset taitaa olla osittain puolueellisia/pitkälti äänestäjän oman maun mukaan meneviä

Minkä mukaan sitten pitäisi äänestää jos ei oman maun?

 

[Breeze Harbour]

Minkä mukaan sitten pitäisi äänestää jos ei oman maun?

No sepä se. Ei täällä meistä kukaan (luultavimmin) kuitenkaan mikään musiikkialan ammattilainen ole ja ihan leikkimielinen kisahan tää on. Ja itsehän olin juuri tasan yhtä puolueellinen kuin muutkin äänestäjät. Kommenttini ei ollut mitenkään vähättelevä. Sen sijaan se saattoi olla jokseenkin turha. Mutta joo.

 

[mice]

Laitetaanpa oma lista sitten ulos. Muokataan myöhemmin, jos tuntuu siltä.

Vuoden albumi 1: Stam1na - Taival
Vuoden albumi 2: Psychework - Karelian Hills
Vuoden albumi 3: Jukka Takalo - Vaarojen laulut
Vuoden albumi 4: Magnum - Lost on the Road to Eternity
Vuoden albumi 5: Nils Patrik Johansson - Evil Deluxe

Stam1na julkaisi huikean levyn, joka on täyttä tykitystä alusta loppuun. Heikkoja biisejä levylle ei mahdu lainkaan ja kun oikeastaan jokaisessa biisissä on joku hieno koukku ja huikeita melodioita, niin mikäs tässä. Varmasti eniten tänä vuonna kuuntelemani levy, niin vinyyliltä kuin iPodin kautta liikkuessakin. Nousee ihan Stam1nan parhaimmistoon heti Uudet kymmenen käskyä -albumin perään.

Psychework oli minulle tämän vuoden uusi tuttavuus. Edellistä levyä en ollut kuullut aiemmin ja Anthony Parviaisen ollessa äänessä uskalsin tutustua bändiin. Onpahan hieno levy! Todella rautaisia ja tunnelmallisia biisejä ja kokonaisuuden kruunaa yksi suomimetallin tunnelmallisimmista ja koskettavimmista äänistä. Harmi, ettei tätä löydy vinyylijulkaisuna.

Takalon Jii teki sitten soolouransa parhaan albumin. Hieno kokonaisuus Suomesta, metsästä ja kaikesta siihen liittyvästä ajankohtaisilla, mutta toisaalta ajattomilla biiseillä. Eikä kiinnostus Takaloon tietysti ainakaan vähentynyt loistavan alkusyksyisen G Livelab -esiintymisen myötä, jossa combo J.Takalo & K.Viikate takoi tiskiin sen luokan standup-shown biiseillä höystettynä, ettei paremmasta väliä. Tämä olisi ollut vuoden keikka, jos sellaisia vielä listattaisiin.

Magnum ja Nils Patrik Johansson saavat napata sitten pistesijat. Magnumilta hyvää tekemistä vanhan liiton malliin ja Nils Patrik Johansson siirtyi Civil Warista soolouralle tehden albumin, joka olisi yhtä hyvin voinut olla Civil Warin käsialaa. Laadukas kokonaisuus hienoilla melodisilla hevibiiseillä varustettuna. Ja herran äänen jos jonkun tunnistaa, kun on kerran kuullut.

Lähellä listalle pääsyä olivat esim. Powerwolf albumillaan The Sacrament of Sin, Amoprhis albumillaan Queen of Time, Axel Rudi Pell albumillaan Knights Call ja Michael Schenker Fest albumillaan Resurrection.

Vuoden biisi 1: Amorphis - The Bee
Vuoden biisi 2: Nils Patrik Johansson - Evil Deluxe
Vuoden biisi 3: Powerwolf - Killers With the Cross
Vuoden biisi 4: Michael Schenker Fest - Warrior
Vuoden biisi 5: Axel Rudi Pell - Beyond the Light

Stam1nalla ei sitten lopulta ollut asiaa vuoden biisi -listalle huikeasta albumikokonaisuudesta huolimatta. Lähellä toki oltiin.
Amorphiksen The Beessä on kaikki, mitä klassikolta vaaditaan. Melodia, tunnelma, tarina ja muu nivoutuu huikeaksi kokonaisuudeksi. Pari seuraavaa (Evil Deluxe ja Killers with the Cross) ovat mukavia slaavityylisiä ralleja, jotka toimivat aina allekirjoittaneelle. Ja Warrior lukuisine kovine laulajineen ei vaan voi olla toimimatta.
Edit. Siege lähti välistä pois, koska julkaistu singlenä 2017 puolella. Lisäyksenä ARP:n Beyond the Light, kun en edelleenkään osaa nostaa vain yhtä kappaletta Stam1nan Taival-albumilta mukaan.

Vuoden pettymys (albumi): Mokoma - Hengen pitimet
Ei toiminut Mokoma tällä kertaa edes vähää alusta. Todella minimiin on tämän soittaminen jäänyt ihan siitä syystä, että tällä erää biisit ovat korkeintaan keskinkertaisia.

Edit. Ja jos vuoden tulokkaita listattaisiin, kotimainen Frozen Land olisi korkealla. Ihan ei kuitenkaan riittänyt TOP5-listalle vielä.
Lisäksi esim. Thaurorodin uutukainen on kuulematta, voinee heiluttaa kärkeä vielä.

Edit2. Siege pois ja Beyond the Light tilalle

 

[PataJaska]

Stam1nalla ei sitten lopulta ollut asiaa vuoden biisi -listalle huikeasta albumikokonaisuudesta huolimatta. Lähellä toki oltiin.

Pakko kommentoida tähän: on muuten aivan totta, että jos levy on "liian tasaisesti hyvin korkeatasoinen", niin sieltä onkin yhtäkkiä täysin mahdoton nostaa yksittäistä kappaletta näille biisiäänestysten TOP-listoille. Minun listallani sellainen levy on tänä vuonna esimerkiksi tuo kolmoseksi sijoittunut Elvellon, joka tavoitti tällaisen wanhan koulukunnan Nightwish-fanin nostalgiapisteen aivan täydellisesti. Levy on kerta kaikkiaan aivan upea, mutta en mitenkään pysty nostamaan sieltä mitään kappaletta vuoden TOP-5 biisien joukkoon

Aivan toisin taas pettymykseksi laittamani Powerwolfin levyltä ne noin 3-4 hyvää biisiä iskevät aivan orgastisesti tajuntaan sen kaiken muun tylsän materiaalin keskeltä. Mieli käsittelee eri kokonaisuuksia eri tavalla. Kun ensimmäinen PW:n sinkku tuli ennen levyn ilmestymistä linjoille, niin totesin vain että onpahan kyllä tylsä tekele. Seuraava ilmestyi ja totesin sen olevan vielä tylsempi kuin ensimmäinen. Kaiken lisäksi nämä näytebiisit olivat levyn kaksi ensimmäistä kappaletta. Levyn kuitenkin ostin ja kuuntelin sitä ensimmäistä kertaa autossa antaen kahden ensimmäisen biisin vain lipua ohi korvien. Mutta heti kun sanalla sanoen jylhä kolmosbiisi, eli listalle nostamasi Killers With the Cross, alkoi niin minulta pääsi varmaan spontaani huudahdus "no NYT" :D se oli aivan kuin eri maailmasta kahteen ensimmäiseen verrattuna. Totta kai timantit erottuvat hiilien seasta heti, etenkin jos niitä on vähän..

 

[Hööty]

Vuoden biisi 2: Psychework - Siege

Siege on julkaistu jo 2017.

 

[mice]

Siege on julkaistu jo 2017.

Näin taitaa olla. Ajattelin oletuksena, että koska albumi Karelian Hills, jolta tuo Siege löytyy, on kuitenkin 2018 puolella julkaistu, niin tämäkin olisi. Mutta taisi tosiaan tulla singlenä 2017 syksyllä ulos? No, @Asbury Park päättäköön, mitä tämän kanssa tehdään. Vaihdan toki, jos tarvetta.

 

[mice]

Kuten säännöissä lukee, että biisitkin pitää olla julkaistu 2018 eli ei ole tuo Siege kelvollinen tähän äänestykseen.

Vaihdettu.

 

[heavy]

Vuoden albumi 1: Judas Priest — Firepower
Vuoden albumi 2: Amorphis — Queen of Time
Vuoden albumi 3: Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators — Living The Dream
Vuoden albumi 4: Ghost — Prequelle
Vuoden albumi 5: The Night Flight Orchestra — Sometimes The World Ain't Enough

Vuoden biisi 1: Amorphis — Daughter of Hate
Vuoden biisi 2: Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators — Driving Rain
Vuoden biisi 3: The Night Flight Orchestra — Sometimes the World Ain't Enough
Vuoden biisi 4: Daron Malakian and Scars On Broadway — Lives
Vuoden biisi 5: Psychework — Fury And The Beast

Vuoden pettymys (albumi): Daron Malakian and Scars on Broadway - Dictator (oikeasti hieno levy, mutta tämän julkaisu aiheutti ison pettymyksen, koska se julkaistiin ainoastaan vinyylinä ja suoratoistopalveluissa, ei lainkaan cd-muodossa...) Nyt näemmä pystyy ostamaan tämän levykäisen bändin kotisivujen kautta... pettymys fixattu

 

[Boomhauer]

Vuoden albumi 1: The Holy - Daughter
Vuoden albumi 2: Vuoret - Portti
Vuoden albumi 3: Mari Sainio - Minus 25
Vuoden albumi 4: Lasten Hautausmaa - III
Vuoden albumi 5: Teksti-TV 666 - Aidattu tulevaisuus

Vuoden biisi 1: Lasten Hautausmaa - Tove
Vuoden biisi 2: Mari Sainio - The Silence
Vuoden biisi 3: The Holy - Fanfare III
Vuoden biisi 4: Sydän, sydän - Täältä tullaan!
Vuoden biisi 5: Vuoret - Kartta

Vuoden pettymys (albumi): -

edit: biisilistalta pois pari loppuvuoden 2017 biisiä

 

[Sledge Hammer!]

Vuoden albumi 1: Nazareth – Tattooed On My Brain
Kolmen viikon päästä Stadiin 50-v juhlakierueella tuleva bändi osoitti että ikonisen laulajan korvaaminen on mahdollista näinkin wanhalla bändillä. Hyvin kirjoitettuja ja tuotettuja klassisia rock-biisejä. Ei siloiteltua vaan sopivasti raskasta ja bluesia.

Vuoden albumi 2: Don Airey – One of a Kind
Päivätöissään Airey piiskaa Hammondiaan. Nyt se on laitettu hyllyyn ja otettu esille Moog millä soitteli jo Gary Mooren levyillä 80-luvulla. Purplessa Airey on luonnollisesti ”vain” viidesosa yhtyeestä. Näillä sooloillaan joita tekee parin vuoden välein osoittaa että kaveri on jonkinlainen maestro hänkin Jon Lordin tapaan. Mitään klassisia vaikutteita tässä ei kuitenkaan ole vaan perus-papparockia sanan hyvässä merkityksessä

Vuoden albumi 3: Ace Frehley – Spaceman
Ace on ollut minulle aina se paras osa KISSiä. Loistava kitaristi ja omaperäinen lauluääni (sekä maailman paras nauru, tsekatkaa youtubesta). Levy on lyhyt, n.30min, ei täyteraitoja vaan suoraa rockia.

Vuoden albumi 4: Dream Child – Until Death Do We Meet Again
Kun bändissä soittaa Simon Wright, Rudy Sarzo sekä Craig Goldy ja laulajana on tuntematon DIO-tributoija niin helppo arvata mistä tässä on kyse. Onnistuu kuitekin kuulostamaan hieman itseltäänkin. Biisit rönsyileviä, jopa progemaisia. Tuo mieleen Strange Highways ajan DIOn. En tiedä onko kyseessä bändi vai projekti. Mielelläni menisin kuitenkin tätä katsomaan enkä jotain hologrammia.

Vuoden albumi 5: Devil’s Milk – Devil’s Milk
Kari Peitsamo on levyttänyt biisejä enemmän kuin kukaan muu Suomessa (n. 900). Tässä oli vähän lisää lauluja rockista, naisista ja viinasta ryyditettynä Peer Güntin alkuperäisellä rytmiryhmällä.

Vuoden biisi 1: Whitesnake – All the Time in the World
Vuoden biisi 2: Don Airey – One of a Kind
Vuoden biisi 3: Saxon - Thunderbolt
Vuoden biisi 4: Rick Parfitt – Lonesome Road
Vuoden biisi 5: Devil’s Milk – Humping in Russia

Levyt ovat minulle kokonaisuuksia. Siksi viiden biisin ylösnostaminen aina taas yhtä vaikeaa.
Whitesnake julkaisi loppuvuodesta kokoelman akustisia vetoja viime vuosilta. All the Time in the World oli ennen julkaisematon ja hieno osoitus miten Coverdalelta käy edelleen hitaampi blues. Ehkä näissä miehen tulevaisuus kun ääniala ei enää kesta kovaa raakkumista.

Don Aireyn biisissä hieno kertsi ja olisi ehkäpä pikkuhitti mikäli sen olisi tehnyt Deep Purple.

Saxon on ihana bändi joka ei ole muuttunut vuosikymmeniin. Biff Byford jakaa taas Heavy Metal ukkosen sanomaa uudella levyllä jonka nimibiisi Thunderbolt oli. NWOBHM elää.

Rick Parfittilta julkaistiin postuumisti LP joka voisi olla melkein Quon uusi levy, RIP.

Humping in Russia on kertomus Putinin Savonlinnan vierailusta jonka sanoma on loistava ja silkkaa Peitsamo-rockia

 

[Morso]

Vuoden albumi 1: Amorphis - Queen of Time
Vuoden albumi 2: Mokoma - Hengen pitimet
Vuoden albumi 3: Ghost - Prequelle
Vuoden albumi 4: Pää Kii - Jos Huonoo Onnee Ei Ois Mul Ei Ois Onnee Ollenkaan
Vuoden albumi 5: Vesta - Lohtulauseita

Vuoden biisi 1: Amorphis - Amongst Stars
Vuoden biisi 2: Ghost - Dance Macabre
Vuoden biisi 3: Brymir - Ride On, Spirit
Vuoden biisi 4: Shylmagoghnar - As All Must Come To Pass
Vuoden biisi 5: Swallow the Sun - Lumina Aurea

Vuoden pettymys (albumi): CMX - Alkuteos

Hyvä musiikkivuosi jälleen. Kotimaiset nousee taas omalla listalla ja pääosin metallilla mennään.

 

[Jj]

Vuoden teemana: "On ne parempiakin tehny mutta ihan hyviä nämäkin"

Vuoden albumi 1: Mokoma - Hengen pitimet
Mokomaa on levyillään minusta vaivannut pieni epätasaisuus, helmien takana on usein ollut liikaa vain ihan kivoja biisejä. HP on minusta nimen omaan levynä tasaisin tuotos pitkään aikaan, siksi nostan tämän ykkössijalle. Ehkä jopa lempilevyni Kurimuksen jälkeen. Alkukarjaisu levyllä ja livenä on aivan huikea.

Vuoden albumi 2: Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana - Pidä Valot Päällä
Se on jatsii. RTBB&JS toimii edelleen paremmin kuin osiensa summa. 3. levy ei ehkä ihan yllä edeltäjiensä tasolle mutta hetkensä tässä on. Parhaimmillaan livenä.

Vuoden albumi 3: Omnium Gatherum – The Burning Cold
Suomen melodödis elää ja voi hyvin. Oma suosikkini genressä on isompien nimien sijasta OG. Tässä on jotain hyvin suomalaista.

Vuoden albumi 4: Atomirotta - III
Rane & Rotta myös ehtineet kolmannelleen. Samat sanat kuin kohdassa 2.

Vuoden albumi 5: Immortal - Northern Chaos Gods
Kukaan ei kuuntele enää Abba(thi)a. Demonaz ja Horgh tekivät paremman Immo-lätyn kuin Abbath. Karua ja pakkasenpurevaa.


Vuoden biisi 1: Belzebubs - Blackened Call
Harvoin on ykkössija ollut näin selvä! Metallisarjakuvan jatkoksi tuli ensin sinkku (ja mahtava animaatiovideo, kohta 1000000 näyttökertaa!) ja levyä pukkaa alkuvuodesta. Taustalla kotimaista kärkiosaamista.

Vuoden biisi 2: Omnium Gatherum - Gods Go First
Singlebiisi toimii tähän.

Vuoden biisi 3: Amorphis - Amongst Stars
Itse olen lähinnä sitä Tales-jääräosastoa mutta tämä oli ihan ok kipale, ei vähiten Anneken takia. Ja kun ei radio soi töissä niin ei ole ehtinyt tulla kyllästymistäkään.

Vuoden biisi 4: Iisa - Jos se sattuu
Iisa on mun guilty pleasure, jo Reginan ajoilta olen pitänyt erikoisesta äänestään. Tähän kuuluisi oikeastaan Kun olit nuori mutta se julkaistiin 2017, vaikka levy tuli vasta tänä vuonna.

Vuoden biisi 5: Paperi T - Kaikki on hyvin
Viimeiselle paikalle olisi vaihtoehtoja Mokomasta Mardukiin, Kacey Musgravesta The Mutantsiin, Metal Churchista Mansioniin.. Valitsin kuitenkin tämän, sillä on kyllä varsin erikoinen tapaus. Sanaleikkejä ja oudosti kiehtova rakenne. Jäi mieleen.

Vuoden pettymys (albumi): Metallica - ...And Justice For All -juhlapainoksessa ei ollut vieläkään niitä bassoja.