Erittäin hyvä levyvuosi meikän musiikkimaulle. Suomesta tulee edelleen todella laajalla rintamalla hyvää, tuoretta ja ihka oikeastikin kansainvälisen kritiikin kestävää musiikkia. Hankalaa oli laittaa listaa pystyyn ja pari "viimeistä" sijaa olisi voinut jakaa myös helposti muillekin artisteille. Listalta puuttuu yksi levy, joka todennäköisesti nousisi listalle jos sen olisin kerennyt saada käsiini. The Cat Empire julkaisi jo kesällä uuden lätyn, mutta ei tule tätä oman musiikkikuuntelun 2000 -luvun suosikkibändiä niin tarkasti seurattua, että meni julkaisu täysin ohitse ja joulukuun alussa tilattu lätty ei ole vieläkään cdon.comin kautta tullut, ilmeisesti tilasivat sen suoraan ausseista. Enivei, tässä meikän henkilökohtainen suosikkilista vuodelle 2011.
Vuoden albumi 1: Disco Ensemble - The Island of Disco Ensemble
Magic Recoveries löi itselleni todella lujaa. Tätä ennen bändi oli ollut "njoo, ihan hyvää settiä" -kategoriassa, mutta tuossa levyssä oli sitä jotain joka ampui korviin ja ampuikin todella lujaa. Sitten onkin odoteltu muutama vuosi seuraavaa levyä. Ensisinkku White Flag For Peace ei kolmella ensimmäisellä kuuntelulla tuntunut ihmeelliseltä, neljännellä kerralla tajusin laittaa lisää volyymia ja kyllähän se iski. Samoin kävi levynkin kanssa, muutama ensimmäinen kuuntelukerta antoi vähän "tätäkö sitä odotin" -fiiliksen, mutta mitä enemmän levyä kuunteli, sen paremmin se avautui. Omalla kohdalla vuoden soitetuin levy ja uskaltaisin väittää Disco Ensemblen julkaisuista ehjimmäksi kokonaisuudeksi.
Vuoden albumi 2: Tuomari Nurmio - Paratiisin Puutarha
Torvet, jouset, rytmi, Dumarin ihan jäätävä soundi, idoli. Levy soimaan, huoneen nurkkassa olevaan karttapalloon valo ja sovalle makaamaan. Iskee helposti ja vaivuttaa jonkinlaiseen nirvanaan. Taitaa olla tämä levy enemmän sieltä Nurmion "valtavirran" puolelta, puhdasta soitantaa ja todella hyvin tuotettu levy. Voisi hyvin olla myös ykköspaikalla.
Vuoden albumi 3: Tuomo - My Own Private Sunday
Sunnuntai aamupäivä, iso kuppi haaleaa maitokahvia, silmät kohti kattoa ja steroihin Tuomo. Prättälän Suomi-soul saa arjen unohtumaan ja levyllisen hetken voi olla keskitymättä mihinkään, tosin sanoja jos kuutelee tarkemmin löytää sieltäkin sylvällistäkin yhteiskunnallista tulkintaa. Kun Tuomo hoitaa pääasiassa itse sanoituksen, säveltämisen, sovittamsen ja kaikkien instrumenttien soittamisen laulamisen ohessa, nostaa se vielä enemmän arvostusta artistia ja levyä kohtaan. Hieno, ehjä, kaunis ja ennenkaikkea rentouttava kokonaisuus.
Vuoden albumi 4: Yona - Pilvet liikkuu, minä en
Huikean raikas levy. Sanoituksissa tuodaan kansallisromantiikka, vuodenajat ja luonto hyvin vahvasti esille. Musiikillisesti pompitaan popin, vanhan iskelmän, jatsin ja ehkäpä folkin parissa. Levy ei ole kliininen tuotos, vaan todella rehellisen kuuloinen albumi, juuri niinkuin tämäntyylisen muusikin kuuluukin olla. Todella kaunis musiikkimaailma.
Vuoden albumi 5: Jätkäjätkät - Ykstoist Ykstoist
Vähän sekalainen levy, mutta niin on yhtyekin. Nyt Asa on yksi jätkistä ja mennään monipuolisemmalla setillä joka vähän sotkee kokonaisuutta, silti eipä huteja levylle oikein osu. Kuitenkin mukava sekoitus joka kuitenkin jollain tavalla nitoutuu yhteen jätkien kimppameiningillä. "Slobo"soundeista on vaan pakko diggailla ja rennon letkeästä fiiliksestä.
Muita maininnan arvoisia levyjä: Pariisin Kevät - Astronautti, Marina & Diamonds - The Family Jewls, I Was a Teenage Satan Worshipper - Strange Lights, Paleface - Helsinki - Shangri-la, Jukka Poika - Kylmästä Lämpimään, Mariska & Pahat Sudet - Mariska & Pahat Sudet, No Shame - Ironing Day, Anna Puu - Sahara, Olavi Uusivirta - Preeria, Liekki - Paimen, Lapko - A New Bohemia
Vuoden biisi 1: Disco Ensemble - So Cold
Vuoden levyn paras biisi. Ihanan angstinen, energinen ja hektinen.
Vuoden biisi 2: Paleface - Helsinki - Shangri-la
Kapina, yhteiskunnan paha olo. Yksinkertaisesti nasevaa sanallista iskua. Todella ilo kuulla Kalkkilaivan kapteenia hänelle paremmin sopivalla kielellä.
Vuoden biisi 3: No Shame - Better drunk than part of the machine
No vittu! Räntäsade, paska päivä duunissa, kuun rahat käytty, viinat loppu himasta ja muutenkin kaikki voi haistaa vaan pitkän paskan. Suomipunkin helmiä. Sanomaa, räkää, asennetta ja kun tuon kaiken ohittaa, niin jossain siellä välissä oikeasti hemmetin hyvää soitantaa.
Vuoden biisi 4: Tuomari Nurmio - Paratiisin puutarha
Viileää, niin viileää.
Vuoden biisi 5: Yona - Kevät fiilis
Aika täydellisesti ikuistettu kevät fiilis. Viime keväänä kun tämän kuuli ensimmäistä kertaa, niin sydän suli samoin tein talven jäljiltä.
Vuoden ulkomainen tulokas: Marina & the diamonds
Helppo valinta, syystä ettei ihan hirveän suurta rajapintaa ole ulkomaisiin tulokkaisiin. Enivei, tosi kova lätty upealla äänellä varustetulta Marinalta. Soundiltaan ihanan kasaria.
Vuoden kotimainen tulokas: Yona
Tähän olisi voinut myös heittää Jätkäjätkät ensimmäisellä "omalla" levyllään, mutta annetaan kunnia Yonalle. Pilvet liikkuu, minä en on huikean kaunis ja todella hyvin tehty levy.
Vuoden moka:
Nailon Beatin Jonnan (mikä Jonna Geagea onkaan) paluu radioiden soittolistalle. Olin jo kerennyt jotenkin toipua siitä nasaaliäänen aiheuttamasta traumasta.
Vuoden keikka:
Disco Ensemble, 29. toukokuuta.
