Jatkoaika Music Awards 2000-luku

[Jaws]

Sori nyt, mutta tämä on fakta: ihminen, jonka kymmenestä suosikkibändistä kymmenen on metallibändejä, ei kuuntele musiikkia "laajalti".

Miten niin? "Laajalti" ei tässä kontekstissa edes tarkoittanut sitä, että olisin väittänyt kuuntelevani paljon myös genren ulkopuolelta musiikkia. Jatkoin, että "muitakin bändejä ja albumeja olisin halutessani voinut listata." Ei tästä lauseesta ainakaan ilmene, että olisin väittänyt kuuntelevani musiikkia laidasta laitaan, kuten tässä seuraavassa lainauksessa olet tulkinnut:

Ja jos ihmisen kymmenestä suurimmasta suosikkibändistä kymmenen kuuluu metalli-genreen ja nolla kaikkiin noihin luettelemiini musiikin alalajeihin, "minä kuuntelen kyllä musaa ihan laidasta laitaan" on absurdi lausunto.

Toisekseen; Vaikken mielestäni olekaan väittänyt kuuntelevani musiikkia laidasta laitaan, voin sentään todeta, että kuuntelen paljon myös metalli- tai rock-genren ulkopuolelta musiikkia. Esimerkiksi Spotifyssa minulla on noin 800 biisiä ja näistä moni on muuta kuin metallia tai sen alalajeja. Iskelmää, oopperaa, jazzia tai countrya en väitä kuuntelevani, mutta soittolistalla on näiden In Flamesien ja Death Punchien lisäksi räppiä, dancea, poppia ja muuta. Listasin nyt metallibändejä, koska kuuntelen enimmäkseen raskasta musiikkia. Ei tuo kuitenkaan poissulje sitä, että myös genren ulkopuolella voisi olla useita suosikkibändejä tai -artisteja.

Tämä väite voisi ehkä pitää paikkansa, jos vuorokaudessa olisi rajaton määrä tunteja. Tai no ei se kyllä pitäisi paikkaansa siltikään.

Miten tuo nimimerkin @ernestipotsi väite ei muka nyt paikkaansa pitänyt? Vuorokaudessa ei ole rajatonta määrää tunteja, mutta ainakin minun aikakäsitykseni on lineaarinen eikä syklinen.

 

[Ted Raikas]

Onpas taistelua!

No juu, kun Jatkoajan musiikkiketjuja tai vaikkapa aiempia vuosiäänestyksiä katselee, niin kyllähän se nopeasti tulee ilmi, että täällä on aika vankkaa tuo raskaamman musiikin fanitus kaikin puolin. Toki esim. konemusiikillekin löytyy ystävänsä, itse asiassa mieleestäni aika paljon, mutta syystä tai toisesta se ei äänestyksissä näy? Liekö sitten niin, että raskaamman rokin ja metallin ystävät hanakammin äänestelevät. Tiedä näistä.

En nyt omaa musiikkimakuani erityisen laajaksi menisi kehumaan, aika valikoiva se on, mutta lähes tyylistä kuin tyylistä löytyy miellyttävää. Pl. ehkä räppi/hiphop josta en ole oikein koskaan saanut mitään otetta. Sitten on sellaiset kuin jazz ja blues joista sinällään pidän, mutta tutustuminen on jäänyt aika puolitiehen. Toki noissa tyyleissä on suurimmat jutut varmaan tehty vuosikymmeniä sitten ja sikäli noiden tyylien laajempi poissaolenta esim. 2000-luvun äänestyksissä on ymmärrettävää. Toista voisi olla jos äänesteltäisiin 50-70-lukujen musiikista. Siellä nyt on Miles Davista ja vaikka ketä.

Kuten omassa äänestysviestissä sanoin, niin elektroninen musiikki ja progressiiviselle puolelle taipuvat jutut on eniten mieleen ja nuo toki sisältää monenmoista ja on itsessään aika laajoja käsitteitä, varsinkin nykyään. Tykkään kyllä myös sitten ihan rehellisestä popistakin jos se on hyvällä tyylillä ja ajatuksella tehtyä. Joskus tuli kaihdettua artisteja ja bändejä siksi, että ne on suosittuja ja mainstreamia, mutta nykyään sallin itseni tykätä kaikesta sellaisesta jos se vaan kuulostaa yksinkertaisesti hyvältä ja tuo oikeaa fiilistä.

 

[haunted shores]

Tietenkin 20-vuotiaan suosikkibändilistaus on todennäköisemmin noin yksipuolinen kuin 40-vuotiaan. Jossain vaiheessa tulee vastaan saturaatiopiste, ja sinne listalle rupeaa eksymään muidenkin genrejen artisteja.

Tämä väite on kyllä IMO täyttä paskaa.

Parikymppisenä kuuntelin pääasiassa raskaampaa musiikkia, mutta jossain määrin myös kaikenlaista muuta tavaraa eri genreistä, varsinkin postpunkia, ambientia ja folk-musiikkia. Ikää kun alkoi kertyä, duunia ja perhettä alkoi tulla kuvioihin ja vapaaehtoinen musiikin kuuntelu alkoi enemmän ja enemmän keskittyä vain ja ainoastaan metallin äärilaitaan.

Nyt tässä voi alkaa suunnitella 40v synttäreitä ja levysoittimessa ei pyöri enää nykyään periaatteessa mikään muu kuin black metal, death metal ja muutamat rujoimmat thrash-ikivihreät, sekä sitten kevyen fiilistelyn merkeissä harvoin joitain yksittäisiä bändejä tyyliin ISIS, Katatonia, Insomnium ja Cult of Luna. Metallia nekin.

Totta kai on olemassa ihmisiä, jotka kavereiden mukana kuuntelevat "pelkkää heviä" (lue : Volbeatia, Metallicaa ja Avanged Sevenfoldia), mutta uskaltavat sitten 37-vuotiaana tunnustaa oikeasti tykkäävänsä enemmän Yöstä, Cheekistä ja James Bluntista. Tähän suuntaan yleistäminen on omasta kuplasta takaisinpäin heijastuva harha.

 

[Rinksu]

Maailmassa tehdään esim. poppia, folkkia, jazzia, bluesia, iskelmää, räppiä, reggaetä, discoa, teknoa, klassista musiikkia, countrya, soulia ja maailmanmusiikkia. Muutamia mainitakseni. Tietysti metallimusiikkiyhtye voi ottaa vaikutteita kaikista noista, mutta siitä huolimatta se soittaa metallia.

Tämä on sen luokan yleistäminen, että samallahan sitä voi ottaa sitten nämä valistuneiden ihmisten flow-festivaali conscious popit ja hiphopit ja maailmanmusiikit ja mytätä ne vaan kylmästi luokkaan "hipsterimusiikki". Toiset meistä pitävät raskaammasta musiikista, piste. Ei se se tarkoita ahdasmielistä katsantokantaa musaa kohtaa, sillä rock ja metalli on itsessään jo sen verran laaja genre kaikkine alagenreineen. Noin yleisesti, Archgoat, Ayreon ja Pain of Salvation ja Within Temptation ovat musiikkina ihan eri maailmoja, vaikka ne pyritäänkin jossain yhteyksissä niputtamaan tylysti "metalliksi".

Ja mikähän tämän maailman rokkipoliiiseja oikein vaivaa, EI kai se nyt keneltäkään pois ole, jos nämä "conscious popit" eivät oikein uppoa jollekin. Eikä myöskään tarkoita sitä, etteikö ko. henkilö tiedä näiden artistien olemmasssaolosta. Ei vain kuulu omaan musiikkimakuun.

Ja muuten vastasin kommenttiisi palstan kirjoittajien musiikkimausta noin yleisesti. Sitähän sinä pidit suppeana, koska täällä kuunnellaan metallia.

 

[mice]

Pienellä varauksela lupaudun järjestämään 90-luvun äänestyksen jos ketään muuta innokasta ei siihen ilmoittaudu. Tämä kaikki kuitenkin aikaisintaan ensi viikolla

Olisi kyllä loistavaa, jos saataisiin 90-luvun äänestys myös järkättyä. Veikkaisin, että voisi kerätä jopa enemmän osallistujiakin, varsinkin kun kesälomat alkavat olla takana ja ihmiset taas läppäreidensä äärellä.

Eli jos vaan millään jaksat ja ehdit, niin laita jossain vaiheessa äänestys pystyyn!

 

[Kirjoittelija]

Tämä on sen luokan yleistäminen, että samallahan sitä voi ottaa sitten nämä valistuneiden ihmisten flow-festivaali conscious popit ja hiphopit ja maailmanmusiikit ja mytätä ne vaan kylmästi luokkaan "hipsterimusiikki". Toiset meistä pitävät raskaammasta musiikista, piste. Ei se se tarkoita ahdasmielistä katsantokantaa musaa kohtaa, sillä rock ja metalli on itsessään jo sen verran laaja genre kaikkine alagenreineen. Noin yleisesti, Archgoat, Ayreon ja Pain of Salvation ja Within Temptation ovat musiikkina ihan eri maailmoja, vaikka ne pyritäänkin jossain yhteyksissä niputtamaan tylysti "metalliksi".

Ja mikähän tämän maailman rokkipoliiiseja oikein vaivaa, EI kai se nyt keneltäkään pois ole, jos nämä "conscious popit" eivät oikein uppoa jollekin. Eikä myöskään tarkoita sitä, etteikö ko. henkilö tiedä näiden artistien olemmasssaolosta. Ei vain kuulu omaan musiikkimakuun.

Ja muuten vastasin kommenttiisi palstan kirjoittajien musiikkimausta noin yleisesti. Sitähän sinä pidit suppeana, koska täällä kuunnellaan metallia.

Sä ymmärsit viestini pointin väärin, jos otit sen hyökkäyksenä metallimusiikkia kohtaan, tai jos kuvittelet minun patistavan metallin ystäviä Flow'hun artesaanioluista, vegaanipatukoista ja sushista nautiskelemaan. Kyllä ihmisen musiikkimaku on hyvin yksipuolinen myös siinä tapauksessa, jos hänen kymmenen suurinta suosikkiartistiaan ovat The Smiths, Belle & Sebastian, Fleet Foxes, Bon Iver, Modest Mouse, Neutral Milk Hotel, Echo & the Bunnymen, Camera Obscura, Badly Drawn Boy ja The Decemberists. Tämäkin jannu saattaa kertoa meille, että kyllä hän kuuntelee paljon muutakin ja että Fleet Foxes ja The Smiths ovat musiikkina ihan eri maailmoja, vaikka ne pyritäänkin jossain yhteyksissä niputtamaan tylysti lokeroon "indie". Yksipuolinen hänen musiikkimakunsa on siitä huolimatta. Eikä siinä ole mitään pahaa. Meidän pitäisi päästä eroon siitä ajatusmallista, jonka mukaan monipuolinen musiikin kuuntelu olisi jokin hyve. Silloin ihmisten ei tarvitsisi heittää noita disclaimereitä siitä, että "kyllä mä oikeesti kuuntelen musiikkia laajalti".

 

[Kirjoittelija]

Totta kai on olemassa ihmisiä, jotka kavereiden mukana kuuntelevat "pelkkää heviä" (lue : Volbeatia, Metallicaa ja Avanged Sevenfoldia), mutta uskaltavat sitten 37-vuotiaana tunnustaa oikeasti tykkäävänsä enemmän Yöstä, Cheekistä ja James Bluntista. Tähän suuntaan yleistäminen on omasta kuplasta takaisinpäin heijastuva harha.

Jos mulle tulisi hieman rauhallisemmasta musiikista ensimmäisenä mieleen Yö, Cheek ja James Blunt, saattaisin itsekin keskittyä kuuntelemaan pelkkää metallia. Oma kuplani on sellainen, että kun viime vuosikymmenen alussa suurimpia suosikkejani olivat Tool, System of a Down ja Leevit, kuuntelin kaverien mielestä ihan paskaa musiikkia. Ja kun nykyään suurimpia suosikkejani ovat Tom Waits, PJ Harvey, Rodriguez, QOTSA ja Leevit, kuuntelen kaverien mielestä ihan paskaa musiikkia.

Nykyään pidän esim. sellaisista kappaleista kuin Johanna Kurkelan Kaikki askeleet, Adelen Rolling in the Deep ja Loreenin Euphoria. Joskus parikymppisenä olisin luultavasti pitänyt niitä liian lällyinä/särmättöminä.

Leevien kohdalla mulle kävi vajaat kymmenen vuotta sitten niin, että eräs työkaverini, joka oli/on intohimoinen punkin ja vaihtoehtorockin ystävä, pyysi mua polttamaan levyllisen heidän musiikkiaan. Sitä ennen hän oli vaimolleen sanonut, että heidän taloonsa ei mitään Leevien levyjä tuoda, koska sitä kuuntelee juntit. Iän myötä jätkä kuitenkin löystyi.

Itse uskon, että ihmisen keski-ikäistyessä hänen musiikkimakunsa liukuu useammin rauhallisempaan kuin äänekkäämpään suuntaan. Se, että minulle on käynyt näin, ei tätä toki todista, eikä nimimerkin haunted shores esimerkki todista sitä, että asia olisi päinvastoin.

 

[Ted Raikas]

Usein tuntuisi, että melkein jokaisella on se erityinen suosikkigenre, vaikka musamaku olisikin melko laaja-alainen. Se joku tietty tyylilaji johon on hurahtanut enemmän ja joka kattaa kuuntelusta leijonanosan. Itselläni se on ehkä elektronisen musiikki ja sen tietyt alalajit, vaikka toki musiikinkuuntelussakin on selkeitä kausia. Joskus tulee kuunneltua enemmän erityyppistä progressiivista rockia/metallia ja toisinaan jotain yhtä tiettyä rock-bändiä. Sitten välillä kaikenlaista chillimpää ja psykedeelisempää konemusiikkia. Noiden ulkopuolelta kuunteleminen on sitten jo kasuaalimpaa, mutta sitäkin esiintyy.

 

[Rod Weary]

Laaja-aiainen musiikkimaku, onkohan mulla oikeasti sellainen? Mä oon jaotellut historiasyistä kotikoneen mp3-kansiot karkeasti, luettelen ne tässä muistinvaraisesti suuruusjärjestyksessä, eli mistä löytyy eniten yksittäisiä artisteja:

Alt/Indie (tästä laatikosta löytyy nykyään eniten kuuntelemani musiikki myöskin)
Pop (määrällisesti iso, paljon yksittäisiä levyjä, mutta kuunteluun suhteutettuna marginaaliosastoa)
Rock (sitä peruskamaa, täältä noukitaan myös iso osa soittimen materiaalista)
Electronica (marginaalia)
Proge (edelleen lähellä sydäntä, määrä ei juurikaan kasva tätä nykyä)
Heavy (kuuntelen todella vähän, enimmäkseen 70-luvun klassikoita)
Grunge (kausittaista)
Soul/Funk (marginaalia)
Roots (marginaalia)
World (hyvin vähäistä)

Kotimaiset artistit tylsästi omassa kansiossaan genrerajoista välittämättä.

Jostain syystä tuo ensimmäinen imee sisäänsä kaiken musiikin, jota en osaa tai jaksa luokitella mihinkään muuhun genreen. Esim. nykyään kovasti tykkäämäni neo-psykedelia (minä en noita termejä keksi, syyttäkää musiikkijournalismia) ohjautuu aina tuonne. Oikeasti se on siis genrejen sekamelska mun järjestelmässä. Vaikka proge osuukin määrällisesti vasta keskivälin paikkeille, se on kuitenkin mulle ehkä tärkein genre, vaikka kuuntelenkin sitä huomattavasti vähemmän kuin tuota alt/indietä. Pop ei taas ole mulle erityisen rakas genre, mutta sinne on helppo tuupata kaikki hiukankin kevyempi kama. Grungen voisi siirtää huomaamattomasti Rockin alle, mutta sitten mun tarttis nähdä vaivaa iTunesin kanssa. En jaksa.

Nykyään en käytä noita genrejä mihinkään, se on vain arkistointitapa. Joskus muinoin oli helpompaa kaivaa siirrettävä musiikki mp3-soittimeen, kun oli joku looginen järjestys kansiorakenteessa. Nyt i-alkuisten vehkeiden kanssa tuolla ei ole mitään merkitystä, kun kuunneltava musa synkataan iTunesilla.

Metallia tuolta ei taida löytyä, ellei Metallicaa lasketa mukaan. Sitäkään en jaksa juuri kuunnella. Kuinka joku jaksaa oikeasti kuunnella päivästä toiseen noin tylsää ja yksitoikkoista tavaraa? Punkkia löytyy tasan yksi levy, arvannette mikä.

 

[Schadowan]

Leevien kohdalla mulle kävi vajaat kymmenen vuotta sitten niin, että eräs työkaverini, joka oli/on intohimoinen punkin ja vaihtoehtorockin ystävä, pyysi mua polttamaan levyllisen heidän musiikkiaan. Sitä ennen hän oli vaimolleen sanonut, että heidän taloonsa ei mitään Leevien levyjä tuoda, koska sitä kuuntelee juntit. Iän myötä jätkä kuitenkin löystyi.
.

Itselläni oli täysin samat ennakkoluulot Leeviä kohtaan. Onneksi päädyin parin sattuman kautta kuulemaan myös niitä vähemmän tunnettuja biisejä ja kylläpä iski kovaa. Sorry OT, mutta Göstaa ei voi koskaan nostaa jalustalle liikaa.

 

[Alamummo]

Punkkia löytyy tasan yksi levy, arvannette mikä.

Never Mind the Bollocks vai London Calling?

Odottelen jo melko valmiin listauksen kanssa 90-luvun parhaat levyt -topiccia. Tosin pettymyksekseni huomasin, että parhaiksi muistamani olivatkin kasarikamaa...

 

[Schadowan]

Never Mind the Bollocks vai London Calling?

Odottelen jo melko valmiin listauksen kanssa 90-luvun parhaat levyt -topiccia. Tosin pettymyksekseni huomasin, että parhaiksi muistamani olivatkin kasarikamaa...

Voisin kuvitella, että aika rokkenroll-pitonen listaus tulossa? Tai mitä nyt omia suosikkilevyjäni 90-luvulta katselen niin aika yksipuolista settiä. Mutta sitäkin parempaa:)

 

[Rod Weary]

Never Mind the Bollocks vai London Calling?

Bollocks. En osaa oikein laskea The Clashia punkiksi. Aivan liian melodista ja monipuolista. Viralliset tahot tietysti ovat eri mieltä asiasta. Siirtyihän Joe Strummerkin The Poguesiin ja Mick Jones perusti Big Audio Dynamiten, joilla ei ole mitään tekemistä punkin kanssa. Vaikka olihan The Pogues melko anarkistinen bändi toistaalta.

 

[Zeic]

Kommentoidaanpa vielä myöhässä sen verran että mulle suurimmat yllätykset oli Rammsteinin ja Trio Niskalauksen heikko menestys. Molemmat kuitenkin olleet silloin todella suosittuja ja nykyään rock radioiden vakiokamaa. Samaten erikoista että PMMP levyistä Veden varaan äänestettiin ykköseksi, vaikka minusta Kovemmat kädet kiteyttää bändin energisyyden huomattavasti paremmin. Veden varaan jo hieman aikuisempi, mutta jotain on samalla menetetty. Ääniä saamattomista levyistä nostaisin esille Riston Aurinko aurinko blaa blaa blaa:n joka on ilmestyessään ollut kovasti soitossa. Toisena vielä Liekki yhtye ja Korppi (tai Rajan piirsin taa), joilla runotyttöproge soi paikoin vallan komeasti.

 

[alwahla]

Kommentoin myöhässä, koska en tajunnut, että suurin osa levyistäni ajoittuu tähän aikajaksoon.

00-09 paras albumi 1: Norah Jones: Come away with me
00-09 paras albumi 2: Chisu: Vapaa ja yksin
00-09 paras albumi 3: Nightwish: Dark Passion Play
00-09 paras albumi 4: The Cardigans: Super Extra Gravity
00-09 paras albumi 5: Maija Vilkkumaa: Ei
00-09 paras albumi 6: PMMP: Kovemmat kädet
00-09 paras albumi 7: Kotiteollisuus: Iankaikkinen
00-09 paras albumi 8: Eluveitie: Spirit
00-09 paras albumi 9: Gorillaz: Gorillaz
00-09 paras albumi 10: Eminem: The Marhall Mathers LP

00-09 paras artisti/bändi 1: The Cardigans
00-09 paras artisti/bändi 2: PMMP
00-09 paras artisti/bändi 3: Maija Vilkkumaa
00-09 paras artisti/bändi 4: Chisu
00-09 paras artisti/bändi 5: Eluveitie
00-09 paras artisti/bändi 6: Nightwish
00-09 paras artisti/bändi 7: Norah Jones
00-09 paras artisti/bändi 8: Evanescence
00-09 paras artisti/bändi 9: Epica
00-09 paras artisti/bändi 10: Husky Rescue

 

[Rod Weary]

No jos muut, niin minäkin vielä jälkijunassa, koska kirjoitustauostani huolimatta valmistelin huolellisesti tämän listan.

00-09 paras albumi 1: The Blue Nile: High 2004
00-09 paras albumi 2: Wolfmother: s/t 2006
00-09 paras albumi 3: Faithless: To All New Arrivals 2006
00-09 paras albumi 4: Mercury Rev: Snowflake Midnight 2008
00-09 paras albumi 5: Tool: Lateralus 2001
00-09 paras albumi 6: School of Seven Bells: Alpinisms 2008
00-09 paras albumi 7: Sigur Rós: () 2002
00-09 paras albumi 8: Snow Patrol: A Hundred Million Suns 2008
00-09 paras albumi 9: Stereophonics: Keep Calm and Carry On 2009
00-09 paras albumi 10: Belle&Sebastian: Fold Your Hands Child, You Look Like a Peasant 2000

00-09 paras artisti/bändi 1: Archive
00-09 paras artisti/bändi 2: Sigur Rós
00-09 paras artisti/bändi 3: Faithless
00-09 paras artisti/bändi 4: Clutch
00-09 paras artisti/bändi 5: Eels
00-09 paras artisti/bändi 6: Radiohead
00-09 paras artisti/bändi 7: The White Stripes
00-09 paras artisti/bändi 8: The National
00-09 paras artisti/bändi 9: Nick Cave & The Bad Seeds
00-09 paras artisti/bändi 10: Foo Fighters

En nyt jaksa sen enempää kommentoida noita, paitsi että Archive on ehkä maailman aliarvostetuin bändi. Ja Clutchin pitäisi olla n. 100 kertaa tunnetumpi.

 

[olkikuukkeli]

Metallia tuolta ei taida löytyä, ellei Metallicaa lasketa mukaan. Sitäkään en jaksa juuri kuunnella. Kuinka joku jaksaa oikeasti kuunnella päivästä toiseen noin tylsää ja yksitoikkoista tavaraa? Punkkia löytyy tasan yksi levy, arvannette mikä.

Jotenkin hankala ajatella progen ystäväksi tunnustautuvan pitävän metallia yksitoikkoisena ja samalla kertoen alt/indien ja popin menevän ihan jees. Kyseessä on varmasti enemmän soundillinen juttu kuin musiikin tylsyys.

Pistäppä tästä vaikka soimaan: Opeth Blackwater Park Full album - YouTube

 

[Rod Weary]

Mulla on tuo levy. Oon varmaan kuunnellut sen viimeksi n. 5 vuotta sitten. Toisaalta, en erota sitä sokkokuuntelussa Deliverancesta tai Damnationista, jotka myös löytyvät.

 

[M10]

Mulla on tuo levy. Oon varmaan kuunnellut sen viimeksi n. 5 vuotta sitten. Toisaalta, en erota sitä sokkokuuntelussa Deliverancesta tai Damnationista, jotka myös löytyvät.

Oot Leon varmasti tosi kova musadiggari ja -tuntija, mutta nyt sun pitää vähän skarpata. Vai onko osa niistä 2000 levystä vielä muoveissa? :-)

 

[Rod Weary]

Oot Leon varmasti tosi kova musadiggari ja -tuntija, mutta nyt sun pitää vähän skarpata. Vai onko osa niistä 2000 levystä vielä muoveissa? :-)

Emmä pidä Deftonesistakaan. Kummastakin sanottiin mulle, että ne on tosi hyviä. Ei ollut spotifyä vielä tuohon aikaan. Enää ei tartte luottaa kavereihin noissa asioissa. En viitsi edes aloittaa Drean Theaterista.

 

[Ted Raikas]

Kyllä metallin yksitoikkoisuudesta valittavalle soitattaisin Pain of Salvationin Perfect Element Pt. I:n ja ehkäpä Remedy Lanen ja BE:n myös. Ne ei ole yksitoikkoisuutta nähneetkään/kuulleetkaan. Toki kaikki materiaali kyseisillä albumeilla ei nyt ole niin metalliakaan, mutta se on progressiivisuuden yksi ominaisuus mielestäni, että ei pysyttäydytä jossain yhdessä tyylilajissa sokeasti.

Voi toki olla, että Leon ei PoS:stakaan syty ja ehkä on yhtyettä kuunnellutkin, mutta on vaan pakko mainita. Minulla kesti aika kauan päästä yhtyeen musiikkiin sisälle ja en tiedä tajuanko sitä vieläkään ihan täysin, mutta se on vain hyvä asia. Sitä kautta se kestää aikaa ja kulutusta.

 

[M10]

Emmä pidä Deftonesistakaan. Kummastakin sanottiin mulle, että ne on tosi hyviä.

Vähän sama. Mä viittasinkin tuohon Damnationiin levynä...

 

[Rod Weary]

En nyt viittaa erikseen mihinkään bändiin tai genreen, mutta taukoamaton kikkailu ja ylitsevuotava teknisen taituruuden korostaminen käy todella nopeasti yksitoikkoiseksi, jos biiseillä ei ole melodisesti tai musiikillisesti mitään muuta tarjottavaa. Siksi pidän näit dt:itä sun muita yksitoikkoisina. Kärjistetysti sanottuna, kuka jaksaisi kuunnelle kolmen tunnin tiluttelusooloa, vaikka olisi kuinka näppäräsorminen virtuoosi puikoissa?

Tässä kohtaa siteeraan Miles Davisia, vapaasti lainaten: soitetut nuotit eivät ole niin tärkeitä kuin niiden väliin jäävä osuus. Tai jotain sinne päin.

 

[M10]

En nyt viittaa erikseen mihinkään bändiin tai genreen, mutta taukoamaton kikkailu ja ylitsevuotava teknisen taituruuden korostaminen käy todella nopeasti yksitoikkoiseksi, jos biiseillä ei ole melodisesti tai musiikillisesti mitään muuta tarjottavaa. Siksi pidän näit dt:itä sun muita yksitoikkoisina. Kärjistetysti sanottuna, kuka jaksaisi kuunnelle kolmen tunnin tiluttelusooloa, vaikka olisi kuinka näppäräsorminen virtuoosi puikoissa?

Tässä kohtaa siteeraan Miles Davisia, vapaasti lainaten: soitetut nuotit eivät ole niin tärkeitä kuin niiden väliin jäävä osuus. Tai jotain sinne päin.

Täysin samaa mieltä, siksi tykkäänkin Opethista ja Dream Theaterista. En tosin ihan kaikesta mitä ne ovat tehneet pitkien uriensa aikana.

Ja Damnation on osoitus juuri siitä kuinka hyvä ja monipuolinen säveltäjä Åkerfeldt on.

 

[olkikuukkeli]

Täysin samaa mieltä, siksi tykkäänkin Opethista ja Dream Theaterista. En tosin ihan kaikesta mitä ne ovat tehneet pitkien uriensa aikana.

Juurikin näin. Eihän kaikki hyvin soitettu materiaali ole mitään sielutonta settiä, päinvastoin, hyvät tekniset taidot antavat periaatteessa mahdollisuuden tehdä mitä vain. Jos vaikka Opethia (tai Tedin mainitsemaa PoSia) pitää itsetarkoituksellisena kikkailuna, niin täytyisi kyllä ainakin minulle avata vähän tarkemmin, että miten niin?