En Opethia siitä syytäkään, joku noista kolmesta ostamastani levystä oli muistaakseni ihan jees. DT:tä kyllä syytän. Sähköisen bluesin puolella hyvänä esimerkkinä Joe Bonamassa. Kiistämättä aivan fantastisen taitava kitaristi, mutta ei ollut ekana jonossa, kun biisinkirjoitustaitoa jaettiin. Minusta Opeth on vain hiukan synkkää ja huumorintajutonta. Siis silleen huonolla tavalla tosikkomaista. Vastaesimerkkinä vaikkapa SOAD, joka on niin kieli poskessa tai vähintään pilke silmäkulmassa tehtyä kuin voi vain ääneen nauramatta olla. Ja totta, 70-luvun progessakin on toki paljon noita, joilla soittaminen oli tärkeämpää kuin musiikki. Minähän siis kuuntelen musiikkia niin, että joko sillä on minulle jotain annettavaa tai sitten jätän kuuntelematta täysin tapauskohtaisesti. En ole mikään musiikin ammattilainen, joten en osaa laittaa soittajia kovinkaan tarkasti paremmuusjärjestykseen. Mutta musiikin suhteen minulla ei ole sen suhteen mitään ongelmaa. Maailman kulahtanein lausahdus on, että musiikkia on kahta lajia: hyvää ja huonoa. Onneksi jokainen saa tehdä tuon jaon ihan itse. Älkää siis pahoittako mieltänne, jos mollaan suosikkibändiänne tai teille mieluisia genrejä. Tykkään teistä silti.