Hyvä että kannatat IFK:ta, mutta eikai fanittamisessakaan ole mitään väärää? Fanit ovat tunnelman ja seuran tulojen kannalta aika tärkeä porukka.
Ei. Fanittamisessa ei ole yhtään mitään väärää, mutta jää hiukan nyt tulkinnanvaraiseksi se, että onko faneista muuta hyötyä kuin sellainen "rahoittajan" rooli, joka ei ole sidottu minkäänlaiseen odotukseen seuran kehittymisen kannalta, vaan sallii seuralle ja sen johdolle (organisaatiolle) aivan kaiken, ja täysin mtän vastaansanomatta tai heiltä vaatimatta. eli vähän sellaista "heitän rahat ikkunasta, koska mä voin ja haluan" mentaliteettia, joka valitettavasti ei kehitä yhtään mitään eikä ketään.
Sitten on taas näitä "kannattajia", joille seura on hyvin hyvin Rakas, ja heitä raastaa katsella jatkuvaa mutustelua, selittelyä, loppumattomia projekteja sekä rypemistä kaudesta kauteen, ja siten he taas ovat kykeneväisiä äänestämään jaloillaan, sillä he näkevät että myös seuralla on vastuunsa -lähinnä sen organisaation muodossa- tarjota vastinetta rahoille. Ja siten kannattajat osaavat myös vahvasti -usein toki vahvalla tunteella, mutta kuitenkin uskoisin että varsin rehellisesti- arvostella seuraa johtavia instansseja, valmentajia kuin myös pelaajiakin, jos kokevat ettei toimintakulttuuri mnkään mainitun "sidosryhmän" kohdalla vastaa sitä mistä aina kovasti puhutaan, tahi miksi seuraa kannatetaanmm vaikkapa sen historiansa vuoksi.
Ja koska se kannattaminen on syvällä verissä, niin siitä ei eroonkaan pääse - koskaan. Mutta se ei myöskään ole kaiken maailman paskaa sallivaa, kuten nyt vähän viestistäsi tulkitsin sen fanittamisen sitten olevan. Se kun tuntuu näkevän vain positiivisia eikä juurikaan vaadi mitään fanittamistaan vastaan. Näen sen siis vähän samanlaisen kuin nassikoiden hillumisen back street boys:n kintereillä, että siais edes vähän raittä hipaista niin voisi vaikka kuolla onnellisena. Kyllä ainakin itselle on tullut sellainen fiilis, että jos pidän bändistä, ja levyn kuunneltuani luon vision siitä mitä keikalta odottaa, niin jos siellä bändi vetää koko ajan nuotin vierestä (kuten niin hiton moni artisiti vetää), niin en toista kertaa mene vaikka periaatteessa musasta pitäisinkin. Jos se on levyllä parempaa ja edullisempaakin, niin miksi pilata fiilis menemällä keikalle jossa kaikki kuulostaa ja mahdollisesti näyttääkin ihan paskalle.
Onko siis siinä se ero, ja seikka joka saa kannattajan kuulostamaan usein sitä fania negatiivisemmalta? Se kannattaja kun vaatii että seuraa vaalitaan ja hoidetaan hyvin.
Kannattaa muistaa että jos kukaan ei mitään kyseenalaista -vaikka se olisikin jonkun korvaan negatiivista- ei mikään koskaan myöskään kehity, koska ei vaan ole pakko kehittyä. Siksi seura tarvitsee myös kannattajia, jotka eivät ainoastaan fanita ja selitä että "omia ei hylätä kun niillä on vaikeaa". Vaatiessan ja vikistessään he tekvät usein palveluksen myös faneille, jotka muutoin näkisivät vain sateenkaaria ja yksisarvisia siellä ja täällä.
Joskus vaan tarvitaan kovaa kasvatustakin, ja seurojen kohdalla se tarkoittaa sitä,e ttä myös niitä "kannattajia" on kuunneltava, ja jos ei kuunnella niin pää voi fanestakin huolimatta tulla vetävän käteen.
Kannattaja on kannattaja vaikka voissa paistaisi, ja hän seuraa seuran asioita monella tasolla, asui siiten vaikka kuun pimeällä puolella. Hän ei siis ikinä hylkää seuraansa, mutta on myös kova vaatimaan vastuita seuran toimijoilta samaan aikaan kun fani vaan fanittaa ja kantaa rahansa hallille vaikka siellä odottaisi kasa sitä itseään luistimilla varustettuna. Se hälle kuitenkin sallittakoon, kuten myös kannattajalle jos ei niin toimi.
Onko siis kannattamisessakaan mitään väärää? Sehän on vain toisenlainen tapa lähestyä asiaa. Kumpi on oikeampi, sitä en osaa sanoa, ja vaikka osaisinkin, niin en sanoisi. Kukin menköön haluamallaan tavalla.
Tosin itse en oikein ole koskaan isommin ymmärtänyt tätä "fanitus" maailmaa, ja erityisestikään en kun se lähestyy henkilöpalvontaa joissakin tapauksissa. Btw, sille fanituksellekin pitäisi kaiketi olla jonkinlainen historia -olettaisin ainakin- ja kannattajien tapauksessa varinkin tiettyjen arvojen on kohdattava, eli vaatimustaso seuran touhua kohtaa on varmastikin jo lähökohtaisesti enemmän vaativa kuin fanilla. Olisi siis kiinnostaa kuitenkin tietää, että mihin seikkoihin se fanitus itseasiassa nojaa, jos ei se mitään vaadi eikä odota, vaan keskittyy rahoittamiseen ja jonkinlaisen ylemmyydentunteeseen siitä, että ei "hylkää" ketään hädän hetkellä? Ei kai tää kuitenkaan ole mitään "merihädässä" olemista, jossa toisen hylkääminen voi oikeastikin olla kohtalokasta.
Sitten on vielä tämä ns "hybridiryhmä", joilla on vähän molempia (fani/kannattaja) veressä, ja aina ei tiedä kumpi puoli alkaa puhumaan. Esimerkkiä en nyt uskalla mainita, ettei kukaan koe itseään leimatuksi ja ala taas kauhea vääntö.
Ja itse aiheesta, en edelleenkään ole halukas antamaan Pikkaraiselle kenkää, mutta ei se peli myöskään mitenkään silmiä hivele. Toivottavasti keväällä kuitenkin hivelee.
