Tallberg, Åsten, Lyytinen, Dyk, Motin, Broadhurst, Sallinen, Turunen, Paajanen, Jääskä, Lundell, Keränen, Varakas, Petrell, Väänänen… just name a few.
Ehkä joku tietää joitakin, jotka eivät pitäneet Pikestä ja uskaltaa sanoa nimetkin nyt ääneen, mutta omiin korviini ei ole kantautunut varmaa tietoa pelaajista, jotka eivät olisi Pikestä pitäneet. Ehkä Iikka Kangasniemi, Niklas Nordgren ja Eero Teräväinen voisivat kuulua tähän sakkiin, mutta senkin takana voisi pohjimmiltaan olla ehkä enemmän pelillisten asioiden kautta vastuuseen liittyvät ja vaatimustasolliset seikat kuin persoonaan liittyvät asiat. Ja monesti on helpompi syyttää jotain muuta tapahtumista kuin katsoa peiliin ja miettiä, onko itse ihan oikeasti toiminut annettujen ohjeiden mukaisesti, sitoutunut joka päivä yhteisiin asioihin ja tehnyt kaikki ne asiat, mitä valmennus on ohjeistanut. Toisinaan pelaajilta unohtuu se, että viime kädessä he ovat itse vastuussa tekemisistään ja vaikka valmentajien tehtävänä on auttaa pelaajia kehittymään, jokaista pelaajaa ei voi koko ajan olla valmentamassa yksilönä.
Mun mielestä Piken aikana joukkueesta paistoi tietynlainen levollisuus myös vaikeilla hetkillä läpi. Totta kai pettyneitä oltiin yksittäisiin tuloksiin, tilanteisiin ja peliesityksiinkin, mutta kaiken aikaa jengillä oli tietyllä tavalla harmoninen. Ja se yleensä kertoo siitä, että asiat ovat isossa kuvassa hyvin, ihmisillä luottavainen olo, he saavat tukea ja kokevat olonsa turvalliseksi. Nämä ovat kuitenkin kaikki asioita, joiden merkitys on ratkaisevan tärkeä, jotta pelaaja voi täysillä keskittyä tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja noissa kaikissa valmennuksella on ihan järkyttävän iso merkitys. Toki siellä taustalla pitää olla myös toimivia pelillisiä asioita, jotka joukkue ostaa, koska jos näin ei ole, sekin näkyy. Eli, niiden valmennuksen opettamien asioiden täytyy näkyä myös kentällä, pelkät mahtipontiset maalailut loistavasta tulevaisuudesta sitten joskus, kun hommat alkaa natsata, eivät riitä. HIFK on kuitenkin seura, missä todella helposti näkyy kentälläkin, jos joukkue ei enää usko valmennukseen. Näitä en nähnyt kertaakaan Pikkaraisen jengissä, vaan joukkueessa oli aina kova työmoraali, vaikka jotain ohipelejä tulikin. Se vain itse asiassa korostaa sitä, että pelaajat ovat itse vastuussa siitä, että ovat hereillä joka ikisessä pelissä alusta asti. Vaikka peli oli tahmeaa, yritystä oli aina loppuun asti. Kaikki ei tietenkään ole yksin Pikkaraisen ansiota, vaan kunnia kuuluu pelaajille, urheilujohdolle ja koko muullekin staffille. Mutta sanoisin, että HIFK:n kombo oli Pikkaraisen aikana varsin hyvällä mallilla.
Edit: Korjattu aivopieru, eli Nikke N:n sukunimi...
Viimeksi muokattu: