Jarkkoa en kyllä jääkiekkoilijana ja urheilijana juuri kykene arvostamaan. Jatkuvat osoitukset kanssapelaajien kunnioituksen puutteesta vievät arvon herran pelitaidoilta, etenkin kun kyseessä ei kuitenkaan mikään Gretzky tai Crosby ole taitojenkaan osalta. Suurena syynä arvostuksen puutteeseen myös se, että en usko sekuntiakaan näitä löpinöitä joukkueen ja voittamisen eteen tehtävästä showpelleilystä, josta saa maksaa kovaa hintaa. Aika naiivi saa olla jos tuon ostaa, varsinkin ottaen huomioon että Jarkon showt ovat melko järjestäen hävinneet, eivät voittaneet tärkeitä pelejä/ottelusarjoja (esim. HIFK:ssa). Minulle on ennemminkin jäänyt kuva narsistista, joka on keksinyt näppärän oikeutuksen sille, että saa nostaa itsensä jatkuvasti parrasvaloihin kaikenlaisella yleisesti halveksuttavalla toiminnalla, ja näin jopa saanut hyväksyntää toiminnalleen. Varmaan on alkanut jossain vaiheessa itsekin uskoa siihen, että joukkueelle tässä pelataan.
Hiukan pitkä lainaus, mutta täyttä asiaa, jonka allekirjoitan täysin.
Olen yksi niistä faneista, joka on joskus osannut arvostaa J. Ruutua, mutta - kun asiaa tarkemmin ajattelee - lähinnä maajoukkueessa ja NHL:ssä. Ei se ole sattumaa, että Ruudun idioottimaisimmat tempaukset on tehty juuri SM-liigassa. Maajoukkue on oma lukunsa, kun pelataan turnauspelejä, jolloin on pakko pelata järkevää joukkuepeliä (vaikka onhan Jakke Leijonapaidassakin toki joskus hölmöillyt). Joka tapauksessa Ruutu on viimeisten kolmen Suomessa vietetyn kauden aikana alentunut sellaisiin touhuihin, joita ei olisi uskonut näkevänsä noinkin kokeneelta ja meritoituneelta kiekkoammattilaiselta. Enää en herraa arvosta, en pätkääkään.
Sitäkin olen välillä pohtinut, että meidän fanien on helppo ilmaista mielipiteemme pelaajan edesottamuksista, mutta ollapa liigapelaajan asemassa. Ehkä vielä vastustajajoukkueen edustajanakin voi sanoa Jarkolle, että "vitun pelle", mutta mahtaa Jarkon joukkuetovereilla olla kestämistä. Tosin nyt, kun Jokereiden kausi päättyi ja Tomek kertoi joukkueen olleen harvinaisen epäyhtenäinen, tuli heti ensimmäisenä mieleen J. Ruutu ja se, että juuri hänen voisi kuvitella olevan vähintäänkin ristiriitainen persoona joukkueen sisällä. Meikäläiselläkin on kokemusta joukkueurheilusta yli 25 vuoden ajalta (tosin harrastepohjalta) ja voin vain kuvitella, millaista olisi olla samassa joukkueessa Ruudun kaltaisen sirkuspellen kanssa.
Asia on kuitenkin hiukan eri oikuttelevien supertähtien kanssa, jotka kuitenkin takovat pisteitä ja ratkaisevat otteluita, voittavat mestaruuksia. Esimerkiksi Jan Caloun oli HIFK-aikoinaan melkoinen primadonna pahimmillaan, mutta sai aika paljon anteeksi sillä, että mätti helvetillisiä tehoja tiskiin peli toisensa jälkeen. Tai Marek Zidlicky, joka kävi usein kuumana kuin hellankoukku, kilahteli ja otti tyhmiä jäähyjä tai kikkaili alimpana miehenä ja aiheutti sydämentykytyksiä faneille ja joukkuetovereilleen. Vastapainona kuitenkin saattoi heti seuraavassa vaihdossa tehdä aivan mestarillisen byyrin. Eli ne taidot ja tehot olivat sitä luokkaa, että välillä saattoi hiukan perseilläkin.
Jarkko Ruutu sen sijaan on vienyt perseilytkin aivan uudelle tasolle. Joitain yksittäisiä kilahduksia ja muita tötöilyjä sattuu yhdelle sun toiselle kiekkoilijalle, mutta tämä jätkä on tehnyt niistä jatkuvaa "taidetta". Samaan aikaan hän ei kuitenkaan ratkaise pelejä joukkueensa hyväksi kovinkaan usein, päinvastoin. Erittäin vaikea uskoa, että muuta narrijoukkuetta ei vituttaisi Jarkon touhu. Olisi kyllä erittäin kiva joku päivä kuulla suoraa puhetta joltain Jaken ex-joukkuetoverilta siitä, miten kyykkääjän temput vaikuttivat joukkuehenkeen ym. jengin sisäisiin asioihin.
