Mitä tulee puheisiin Viuhkolan pelirohkeuden puutteesta, kuittaisin ne kehottamalla kriitikkoja katselemaan vaikkapa SM-liigan finaalisarjaa keväältä 2007. Vaikka vastassa oli täkäläisellä mittapuulla erittäin ilkeä ja fyysinen joukkue, haastoi Viuhkola pakkeja jatkuvasti suurella itseluottamuksella ja uskalsi pitää kiekkoa todella paljon hallussaan sekä laitojen lähellä että avoimella jäällä.
Ongelma on siinä että täkäläisittäin erittäin ilkeä ja fyysinen joukkue on NHL-mittapuulla todella pehmeä ja vaaraton. Ei Jokereilla ollut ketään oikeasti pelottavaa pakkia, joku Schabelikin oli sidottu maalin edustalle puutteellisen liikkeensä takia.
Lisäksi kaikki finaaliottelut pelattiin lentokentän kokoisissa kaukaloissa, tilaa ja aikaa oli aivan tarpeeksi kenelle tahansa. Jo MM-kisoissa Viuhkola oli välillä pahoissa ongelmissa, kun tähän lyödään vielä muutama kertaluokka nopeampi tempo, isommat ja vihaisemmat vastustajat ja pienempi kenttä niin väitän että Viuhkolalla ei aseet riitä parhaiden 3. ketjun senttereiden joukkoon.