Ojasen Janne on mielenkiintoinen ja poikkeava tapaus. 1. sentterinä kolmella vuosikymmenellä on melkoinen temppu, kun todellakin koko peli on muuttunut tällä välillä todella radikaalisti ja pariinkin otteeseen.
Yllättävintä on kuitenkin ollut miehen paluu huipulle tällä ja edellisellä kaudella. Sääntötulkinnat ovat muuttuneet, mutta jotain on tapahtunut myös miehessä itsessään -- onko kukaan veteraanipelaaja löytänyt luisteluunsa uutta potkua näin vanhalla iällä, tai kääntänyt uraa uuteen nousuun 37+ vuotiaana?
Koko Ojasen uran ajan on puhuttu miehen "raskaasta luistelumekaniikasta" ja se onkin seikka, joka Jannen uraa jarruttanut. Eräs Ilves-taustainen henkilö sanoi, että Ojasen juniorivalmentajat pitäisi kaikki haastaa oikeuteen siitä, etteivät opettaneet kaveria luistelemaan ja taklaamaan: Suomi on tämän takia menettänyt NHL-tason franchise pelaajan, mutta toisaalta sai liigaikonin.
Luisteluun ajattelin Ojasen uran tyrehtyvän. Pidin Barkovia Ojasta parempana pelaajana ja olihan Sasha ominaisuuksiltaan Jannea lahjakkaampi. Ojasella ei ole Raimo Helmisen liukua ja tasapainoa, joten en uskonut uran näin pitkälle kantavan, saatikka nousevan vielä takaisin vanhalle tasolleen. Haastattelujen perusteella Ojanen on saanut Uramalta, toisin kuin edellisiltä Tapparan valmentajilta, kunnon kesälomat ja ilmeisesti se on todella kannattanut.
Toivotaan, että ura jatkuu vielä pari vuotta ja mies saavuttaa kärkipaikan joka jääneekin sitten ikuisesti tavoittamattomaksi. Samaan hengenvetoon pitää toivoa, ettei Jannen tarvitsisi kantaa 1. sentterin vastuuta, vaan sille paikalle nousisi/hankittaisiin uusi pelaaja (Lehterä?)