Minä kuuluin niihin, jotka eivät olleet Summasen valitsemisen kannalla. Perusteina tälle olivat Summasen aikaisemmalla valmentauralla tapahtuneet kuumenemiset(Valtosen käskyttämisepäilyt jne.) ja itselleni oli jäänyt myös vahvasti mieleen, kuinka Jokerit otti puolustusvoittoisesti mestaruuden kaudella 2001-2002.
Sitten tuli EHT, Summanen muutti peluutusta mielestäni oikeaan suuntaan, enään ei otettu järjettömän isoa määrää pelaajia, vaan pyrittiin jo rakentamaan jonkinlaista runkoa tulevia MM-kisoja ajatellen. Pelityylikin oli yllättäen hyökkäysvoittoinen ja viihdyttävä. MM-kisat olivat tietysti pettymys, mutta laskin kuitenkin epäonnistumisen viime kädessä Kanada-pelissä epäonnistuneen maalivahtipelin piikkiin. Minä ylipäätäänkin pidin Summasen ensimmäistä kautta näin ulkoapäin seurattuna erittäin positiivisena yllätyksenä, ihan kuin mies olisi muuttunut seuravalmentaja-ajoista.
World-cup alkoi hyvin, Summasen pelityyli alkoi saada niin minun kuin monen muunkin silmissä uutta hohtoa. Mutta sitten kaikki alkaa paljastua, Janne Niinimaa on jättänyt maajoukkueen, koska henkilökemiat Summasen kanssa eivät toimi. Ensimmäiset ajatukseni eivät olleet vielä Summasta yksiselitteisesti tuomitsevia. Nyt kuitenkin alkaa vähitellen selvitä totuus.
Kukaanhan ei tiedä, mitä Niinimaan ja Summasen välillä on oikeasti tapahtunut, mutta eri medioissa annettuja lausuntoja yhdistelemällä voi päätyä oikeansuuntaiseen päätelmään. Summanen on kiihdyksissään ottelun jälkeen mennyt ja huutanut Niinimaan kuuroksi tämän esityksestä Ruotsi-pelissä. Kun yhdistelee lausuntoja voi saada myöskin sen käsityksen, että se henkilökohtaisuuksiin meno tarkoittaa tässä lähinnä sitä, että Summanen on haukkunut kovin sanoin Niinimaan henkistä kanttia, kun on saanut päähänsä, että semmoinen kuuluu valmentajan oikeuksiin.
Viimeinen pisara sille, että minulla ei ainakaan löydy tippaakaan sympatiaa Summaselle tuli, kun luin äsken
www.iltalehti.fi:stä Pekka Jalosen kolumnin. Kirjoittaja kertoili siinä muunmuassa, että Summanen oli jopa kahteen otteeseen käynyt hänen kurkkuunsa kiinni. Myös pelaajayhdistyksen Pekka Ilmivalta olisi hänen mukaansa joutunut hermonsa menettäneen valmentajan väkivaltaisen käytöksen uhriksi. Satunnaisen väkivaltaisen kiihtymisen ymmärrän, niitä voi sattua, kun elää pelissä tunteella mukana, mutta en toistuvaa väkivaltaista käyttäytymistä. Se ei sovi Suomen maajoukkueen valmentajalle, eikä kenellekään.
Toivottavasti joukkue kuitenkin pelaa turnauksen loppuun niin kovalla tasolla, kuin vain voi. Valmentajakuvioiden setvimisen aika on myöhemmin, tilaisuutta pelata World-cupin välierissä ei ihan joka vuosi tule.