Siinä on vain se ongelma, ettei Janne nollaa yhtään ketään vastustajaa finaalissa. Itse olin suurimpia Jannen puolestapuhujia n. 5 vuotta sitten, mutta fakta on, että Janne on aina pettänyt tärkeillä hetkillä.
Sitähän me emme voi etukäteen tietää, nollaako Janne vastustajan finaalissa vaiko eikö. Historiaa tutkimalla voi teki tehdä jonkilaisia olettamuksia, mutta totuushan ei sieltäkään löydy. Muuttujia on liian monta. Ja Janne ei suinkaan ole
aina pettänyt tärkeillä hetkillä. Siitä meillä on todisteena monta huikeaa esitystä menneiltä kausilta. Ja nimenomaan pleijareissa.
Edelleenkin täällä(kin) elää vahvassa se käsitys, että Janne oli suurin syy, miksi HPK marssi finaaliin keväällä 2006 IFK:n nenän edestä. Kun perkele meni ja päästi sen yhden maalin. Minähän en luonnollisesti näe asiaa samalla tavalla, vaan pistän sen enemmänkin muun jengin piikkiin. Jos ei kotikentällä, katsomon ollessa täysi, onnistuta tekemään yhtä ainoaa maalia, niin turha sitä on maalivahtia siitä syyttää. Ei edes vastustajan veskaria. Siellä oli mm. eräskin Tony Salmelainen, joka nautti hulppeaa palkkaa nimenomaan siksi, että maaleja syntyisi. Tuskin Salmelaiselle hyvästä joukkuepelaajan ja pyyteettömän duunarin työstä maksettiin. Jääkiekko on maalintekopeli, näin ainakin itse koen sen. Ja jos maalivahti päästää ainoastaan yhden maalin, katson veskarin onnistuneen duunissaan vähintäänkin hyvin.
Se, mitä olen joskus miettinyt mm. Lundellin kohdalla on, että onko IFK:n joukkeet hänen aikanaan olleet jotenkin poikkeuksellisen hengettömiä? Mistä johtuu, että paskat ovat myös kenttäpelaajilta valahtaneet pöksyihin silloin, kun veskari olisi tarvinnut joukkueelta ylimääräistä draivia piiskatakseen itsensä parempiin torjuntoihin? Voisiko se sittenkin olla niin, että sen sijaan, että Lundell on "pettänyt aina", joukkue on pettänyt itse itsensä ja siinä sivussa mennyt heikkoudessaan sen taakse, että Jannen päälle on helppo kaataa kaikki paska? "Joukkue ei pelaa veskarille"-mantra on yksi raukkamaisimmista heitoista, mitä mä tiedän. Ei siellä joukkueen kuulu yksin maalivahdille pelatakaan, vaan joukkueelle. Jos esim. Janne on omalla panoksellaan pitänyt joukkuetta runkosarjassa pystyssä, luulisi jengille olevan selvää, mihin Janne parhaimmillaan pystyy. Silloin on muun jengin tehtävänä nostaa myös veskari siihen hurmokseen, että kopit tarttuu.
Jannen kohdalla puhutaan aina siitä, ettei pää kestä pleijareita. Miten niin ei kestä? Onko siellä kenttäpelaajilla jotenkin erityisen hyvin pää kestänyt pleijareissa? Jannen kohdalla muistetaan aina jotkut Kärppä-aikojen imuroinnit, tai mikä parempaa, divariaikojen hörpyt. Onko Janne ainoa pelaaja, joka ei ole tehnyt virheitä ja jolle ei ole sattunut huonoja pelejä tärkeään paikkaan? Onko Janne ainoa pelaaja, joka ei ole ottanut virheistä opikseen? Onko Janne ainoa, jolle kokemus ei iän myötä kartu?
Mä rohkenen väittää, että Janne on yksi kovapäisimmistä jätkistä, joka on koskaan IFK-paitaa päällään kantanut. Ja nyt puhutaan nimenomaan henkisestä kovuudesta. Janne on vuosi toisensa jälkeen mennyt seisomaan tolppien väliin, vaikka on varsin hyvin tietoinen siitä, mitä hänestäkin kirjoitetaan ja puhutaan. Tehnyt lujasti duunia sen eteen, että olisi parempi maalivahti. Uskonut itseensä. Ei ihan helppo rasti. Hän on ottanut paskaa niskaansa niin yleisöltä kuin "ammattimaisilta" organisaatioilta, kuten Frölundalta. Vaihtanut kamat päälle siivouskomerossa ja treenannut junnujen kanssa. Kuinka moni muu olisi nostanut kätensä pystyyn ja alkanut kiukutella ja valittaa kohtaloaan? Mä en ainakaan koskaan ole julkisesti kuullut, että Janne olisi sovitellut päällensä marttyyrinviittaa yhtään minkään asian suhteen. Sen täytyy kertoa lujasta itseluottamuksesta ja kovasta henkisesta kantista.
Mä en tässä nyt yritä tehdä Jannesta mitään maailmanluokan maalivahtia. Jos näin olisi, hän pelaisi jossain ihan muualla. Itse näen asiat kuitenkin niin, että Janne ei ole missään vaiheessa ollut este joukkueen menestykselle. Joukkue on joukkue, osiensa summa. Jannen osuus on luonnollisesti rivipelaajaa suurempi, mutta maalivahti voi hoitaa vain oman tonttinsa. Muilla on omansa. Niin hyökkääjien kuin puolustajienkin toiminta vaikuttaa maalivahdin toimiin kentällä. Täysin samaa ei voi sanoa päinvastoin.
Henkinen kantti on se, mihin IFK on viime vuosina eniten kaatunut. Taitoa pystytään korvaamaan tiettyyn pisteeseen asti muilla avuilla. Kummasti näitäkään avuja ei ole IFK:lta löytynyt, muutamia yksittäisiä välähdyksiä lukuunottamatta. Kenttäpelaajat ovat niitä, joiden eniten pitäisi kasvattaa henkistä kanttiaan. Kenttäpelaajat ovat niitä, jotka voittavat ja häviävät kaksinkamppailuja tiukoissa paikoissa. Meillä näitä kaksinkamppailutappioita tiukoissa paikoissa on varmasti enemmän kuin muilla saman hintaluokan jengeillä. Mistä se kertoo? Kertooko se siitä, että siellä on ollut Janne maalissa? Vai siitä, että muiden päät ei kestä? Totta helvetissä se vaikuttaa myös maalivahdin peliin, jos muu jengi ei ole riittävän hereillä ja parhaalla mahdollisella tavalla latautunut. Niin hurjia maalivahteja ei taida Suomen maasta löytyäkään, jotka yksin vuodesta toiseen kääntäisivät tiukat paikat joukkueen voitoksi. Maalivahdin tontti on todella epäkiitollinen pelipaikka. Yleensähän käy niin, että kun tarpeeksi monta kertaa yrittää, kyllä se kiekko sinne veskarin taakse lirahtaa. Tämä ei tosin välttämättä päde IFK:n pelaajien kanssa, kuten olemma saaneet huomata.
Ja kyllä, minäkin toivon Jannen nostavan jonain kauniina päivänä kannun kohti Nordiksen kattoa. Kuin myös Killen. Luultavasti itkeä pillitän kuin pieni lapsi ja tuskinpa olen ainoa. Luonnollisesti toivon tämän päivän koittavan tulevana keväänä. Alkaa olla Jannen suhteen viime hetket käsillä, sen sanelee jo ikäkin, vaikkei mikään vanhus vielä olekaan.