Itse uskoisin seuraavan Bond-näyttelijän olevan tummaihoinen. En siis siten, että tietoisesti lähdettäisiin sellaista väkisin hakemaan alusta saakka ja kaveri saisi paikan jotenkin ihonvärinsä vuoksi. Vaan uskoisin tuottajien haluavan ottaa sen askeleen, mikäli vain siihen tulee luonnollinen tilaisuus loistavan ehdokkaan muodossa. Se myös avaisi uudenlaisia tilaisuuksia ja mausteita tarinoidenkin muodossa, mitä kohta 60-vuotinen elokuvasarja yhtälailla kaipaa.
Michael B. Jordan on omissa papereissa seissyt ykköspaikalla vuosia, menee jo kylmät väreet kun asiaa ajatteleekin. Hän toisi rooliin sen kaipaamaa arvoa ja hänen näyttelyhistoriastaan ei löytyisi mitään erityistä lastia, joka värittäisi tai jättäisi varjoon hänen näkemistään Bondina. Black Pantherissakin hän oli pahis - ei Bosemanin esittämä jo syntyessään ikoninen elokuvasankari T'Chala. Olisi vaikea kuvitella, ettei näyttelijää itseään rooli kiinnostaisi monistakin syistä - ikonisuus, kulttuurillinen merkitys, mahdollisuus muokata uudenlaista modernia James Bondia. Lisäksi edelleenkään mustaihoisella näyttelijällä ei ole mehukkaita päärooleja tarjolla joka kulman takana, ainakaan isoissa tuotannoissa.
Tuntuu aivan liian selkeältä. Oikea ikä, fysiikka kunnossa, uhkaava, monipuolinen ja tunnustettu näyttelijä, joka näyttää hyvältä puvussa.
Itse No Time To Diesta jotain nopeasti yleisesti:
Michael B. Jordan on omissa papereissa seissyt ykköspaikalla vuosia, menee jo kylmät väreet kun asiaa ajatteleekin. Hän toisi rooliin sen kaipaamaa arvoa ja hänen näyttelyhistoriastaan ei löytyisi mitään erityistä lastia, joka värittäisi tai jättäisi varjoon hänen näkemistään Bondina. Black Pantherissakin hän oli pahis - ei Bosemanin esittämä jo syntyessään ikoninen elokuvasankari T'Chala. Olisi vaikea kuvitella, ettei näyttelijää itseään rooli kiinnostaisi monistakin syistä - ikonisuus, kulttuurillinen merkitys, mahdollisuus muokata uudenlaista modernia James Bondia. Lisäksi edelleenkään mustaihoisella näyttelijällä ei ole mehukkaita päärooleja tarjolla joka kulman takana, ainakaan isoissa tuotannoissa.
Tuntuu aivan liian selkeältä. Oikea ikä, fysiikka kunnossa, uhkaava, monipuolinen ja tunnustettu näyttelijä, joka näyttää hyvältä puvussa.
Itse No Time To Diesta jotain nopeasti yleisesti:
Pelattiin hienosti Bondin historiaa ja symbolismia hienoon loppuratkaisuun, joka kalasteli menestyksekkäästi muutaman kyyneleen silmäkulmasta. Itse elokuva oli pitkänpuoleinen ja eteni armottomasti koko ajan eteenpäin kuin luotijuna. Paikallislehdessä kuulemma kriitikko kehui hitaaksi ja tylsäksi (en jaksa lukea noita), mutta päinvastoin. Olisi saanut oikein kunnolla vetää jarrua ja rakentaa hahmoa, sekä tunnetta. Nyt ratsastaa Spectrellä (kolme kertaa nähnyt, mutta viimeksi joskus 2017), sekä Bond-symboliikalla sekä hahmon historialla ja elokuvasarjan konventioilla - olkoonkin aika taitavasti. Kovinkaan yhtenäistä ja merkityksellistä tarinaa se ei kuitenkaan synnytä, vaikka ajankohtainenkin se kaiken lisäksi on. Toki tietyllä tavalla koko tarina on macguffin ja on kyse Bondista, sekä hänen tunteistaan.
Uutta MI6:sen tähtiagenttia näytellyt Lynch lievästi miscastattu minun mielestäni, etenkin kun hahmo on alikirjoitettu, jolloin näyttelijän preesensin ja charmin pitäisi kannatella hahmoa. Ana De Armas painoi aivan liian lyhyessä esiintymisessään pinnallisesti klassisena Bond-tyttönä Seydoux'n syvälle suohon. Seydoux'lla ei enää oikein riittänyt, etenkin kun käsikirjoitus ei tehnyt hirveitä palveluksia kliseisessä ja tyhjässä roolissa, jonka tarkoitus on vain tuoda esiin Fukunagan Bondin haavoittuvuus ja humaanius. Pitikö tässä olla Phoebe Waller-Bridge mukana, mitä hän teki? Haastattelujen perusteella olen saanut kuvan, että hän piipahti kiireidensä keskellä melko nopeasti kiillottamassa naishahmoja ja silti ihan täysi screenplay -krediitti löytyy.
Tykkäsin Defiancea (Craig-elokuva) muistuttavasta kohtauksesta norjalaisessa metsässä ja loppu-action pahiksen ikiomalla salaisella saarella oli oikein klassista varhaista piirroselokuvamaista Bondia. En tiedä, olivatko Fukunaga ja Sandberg ihan omimmalla osastollaan. Jotenkin jäin kaipaamaan Mendesin tyylikkyyttä, tai sitten pidemmälle vietyä realistisuutta ja grittiä. Ohi Bournen ja kohti John Wickia, tai paremmin Mission Impossible: Falloutia.
Uutta MI6:sen tähtiagenttia näytellyt Lynch lievästi miscastattu minun mielestäni, etenkin kun hahmo on alikirjoitettu, jolloin näyttelijän preesensin ja charmin pitäisi kannatella hahmoa. Ana De Armas painoi aivan liian lyhyessä esiintymisessään pinnallisesti klassisena Bond-tyttönä Seydoux'n syvälle suohon. Seydoux'lla ei enää oikein riittänyt, etenkin kun käsikirjoitus ei tehnyt hirveitä palveluksia kliseisessä ja tyhjässä roolissa, jonka tarkoitus on vain tuoda esiin Fukunagan Bondin haavoittuvuus ja humaanius. Pitikö tässä olla Phoebe Waller-Bridge mukana, mitä hän teki? Haastattelujen perusteella olen saanut kuvan, että hän piipahti kiireidensä keskellä melko nopeasti kiillottamassa naishahmoja ja silti ihan täysi screenplay -krediitti löytyy.
Tykkäsin Defiancea (Craig-elokuva) muistuttavasta kohtauksesta norjalaisessa metsässä ja loppu-action pahiksen ikiomalla salaisella saarella oli oikein klassista varhaista piirroselokuvamaista Bondia. En tiedä, olivatko Fukunaga ja Sandberg ihan omimmalla osastollaan. Jotenkin jäin kaipaamaan Mendesin tyylikkyyttä, tai sitten pidemmälle vietyä realistisuutta ja grittiä. Ohi Bournen ja kohti John Wickia, tai paremmin Mission Impossible: Falloutia.
Viimeksi muokattu:
