Koe-esiintymisessä kävi mm. kroatialainen Goran Višnjić, mutta esteeksi muodostui juuri puutteellinen brittiaksentti. Jos siis puhuu sujuvaa lontoota, niin passissa voi todennäköisesti lukea mitä vain.
Ja siltikin tulee varmasti nimeämishetkellä briteissä oma rumbansa, jos passi ei ole oikea huolimatta siitä, että kyse on näyttelystä. Täytyy voittaa sitten valkokankaalla puolelleen aksentilla ja brittiläisellä hienostuneisuudella. Toisaalta taas eikö jokaisen Bond-näyttelijän kohdalla ole oltu skeptisiä ja kriittisiä, että onko näyttelijällä kaikki tarvittavat ominaisuudet ja vastaako hän kunkin mielikuvaa James Bondista. Jos ei muuta, niin tukan väri tulee pilaamaan kaiken. Mutta siis kuten todettua, kyllähän se passi painaa. Australialaisesta aksentista on ainakin melko helppo matka brittiläisempään aksenttiin ymmärtääkseni, mitä nyt historiakin tukee. Muutenkin australialaiset ovat ihmeellisen taitavia noiden kanssa viitaten erityisesti amerikkalaisiin aksentteihin.
Vieläköhän tuo casting menee kuin esim. Lazenbyn kohdalla 60-luvulla, että testikuvauksiin kuuluu olennaisesti rakkauskohtaukset:
Life.com ja näköjään ilmeisesti salatestaus siitä, että ei kai vain Lazenby ole homo (
NYPost). Yritin etsiä aikalaismielipidettä, että paljonko Lazenbyn australialaisuus herätti porua ennen ekaa elokuvaa, mutta ei nopeasti osunut. Sen muistan, että ainakin hänen nollatason näyttelijäkokemukseensa kiinnitettiin huomiota. Ja sitten Bond-elokuvan jälkeen englantilaiset kriitikot erityisesti iskivät hyvin terävin hampain kiinni erityisesti Lazenbyn suoritukseen.