Ensi-ilta lähestyy! Viimeiset offseason-matskut sisään!
Kovinkaan seppä ei pysty hoitamaan kaikkia tilanteita itse, eli jopa James Bondin tasoinen kokonaisvaltainen pelaaja tarvitsee rinnalleen eri tavoin roolitettuja apureita. Seuraava kokoonpano sisältää Bond-elokuvissa parhaan vaikutuksen tehneet miespuoliset sidekickit. Valintaperusteina käytetty lähinnä pätevyyttä (myllytystaidot) sekä näkyvyyttä (roolin suuruus).
Ykkönen:
Che-Che – Milos Columbo (A) – Touissant
Ali Kerim Bey (A) – Marc-Ange Draco (player-GM)
Joukkue on roolitettu tekemään tulosta kentällä, ei paperilla. Ykkösvitja on tulosketju isolla T:llä ja pelaa erittäin suoraviivaista ja ilkeää hyökkäyspeliä. Kentällisen pelillinen liideri on vahvat Phil Esposito / Vellu Ketola -vibat tuova Milos Columbo. Valkea kyyhkynen pystyy surffailemaan kentällä hieman salassa tai vaihtoehtoisesti valokeilassa täysin oman valintansa mukaan. Viimeistelyt tulevat monipuolisen harhautusvalikoiman saattelemana ja tiukassa paikassa ajetaan vaikka vastustajan ykkössentteriä suoraan numeroihin. Arista aristaa edelleen tämän päällikön vuoden 1981 Mythos-turnauksen finaalissa tarjoilema selkäpuolen pusu.
Puolustus nojaa ehkä hieman yllättäen rajattomaan kokemukseen ja rauhallisuuteen. Kun Ali Kerim Bey on kentällä, on miehellä varmasti silmät selässä ja vastustajan ykköstykeillä varmasti päällystakit varjostamassa. Ei ole enää kentän nopein tai sähäkin kaveri, mutta laukaus lähtee edelleen tappavan tarkasti viivasta, vaikka yleensä jakaakin mieluummin kaverin lapaan avopaikkaa.
Välimerellisen kattauksen viimeistelee joukkueen pelaaja-GM Marc-Ange Draco, joka ei kuuntele mussutusta keneltäkään ja napauttaa tarvittaessa avarilla vaikka oman tyttärensä tajuttomaksi, kuvainnollisesti tietenkin, sillä eihän kukaan sellaista oikeasti tekisi. Kaukalossa vastustajat saavat avokämmenen sijaan koukkua, keihästä, tuppea ja tarvittaessa nyrkkiä, mutta silti mies nauttii jonkinlaisesta herrasmiespelaajan maineesta.
Ketjun laiturit tulevat pelaaja-GM:n omasta tallista ja ovat Unione Corse HC:n kasvatteja. Kumpikaan ei loista peliälyllään, mutta aivan kuten Patrick Roy ei olettanut tolppiensa tarjoavan mittavaa filosofista debattia, ei Columbokaan tarvitse laitureiltaan muuta kuin kylmäveristä viimeistelyä. Tässä molemmat ovat hyviä, vaikka ovat saaneet kertaalleen nenänsä kipeiksi Jamesin kanssa tanssiessa.
Ykköskenttä hallitsee
kovat kansainväliset pelit ja olisi varmasti ollut parhaimmillaan Torinon olympialaisissa, jota moni kentällisen kavereista voi sanoa ”kotikentäkseen”.
Kakkonen:
Ltn. Hip – Tiger Tanaka (C) – Vijay
Valentin Zukovski – Leonid Pushkin
Jos ykkönen olisi loistanut Torinossa, ovat kakkoskentällisen kaverit kotonaan Naganossa, Sotshissa ja tulevan talven Pekingissä. Menu jatkuu aasialaisella makuilotulituksella, kun ykkösestä selvittyään vastustaja joutuu kohtaamaan kakkosen tarjoileman yhdistelmän nuoruutta ja kokemusta. Joukkuetta kipparoi itse Tiikeri, joka on pidetty mies kopissa ennen kaikkea kuivan huumorinsa ja erittäin ylellisten saunailtojen vuoksi. Harmillisesti viimeisimmästä saunaillasta levisi kuvia ja äänimateriaalia julkisuuteen, minkä jälkeen kapteeni on joutunut taistelemaan karismallaan myös pelin ulkopuolisia asioita vastaan. Johtoporrasta on myös hämmentänyt Tiikerin raiderissa oleva vaatimus yksityisjunasta myös kotipeleihin.
Toisella laidalla häärii jokapaikan höylä Vijay, joka viihtyy parhaiten ruuhkissa puolentusinan korston puristuksissa sekä läpiajoissa vaikka kolme eri mailaa kainalossa. Ainoana heikkoutena miehenä ovat myöhäisillan pelit, joiden loppuhetkillä toisinaan herran keskittymisen on kerrottu herpaantuvan. Toisen laiturinpaikan nappaa luutnantti (vai suomennetaanko komisarioksi?) Hip. Viimeistelyarsenaali on monipuolinen ja kaverilta löytyy myös tarvittava määrä malttia menestyä sentteri-Tanakan rinnalla.
Kun vastustaja on saanut nenänsä ruvelle kentällisen nopeiden hyökkääjien käsittelyssä ja harkitsee turvautumista likaiseen peliin, aikeet yleensä keskeytyvät viimeistään siihen, kun he vilkaisevat kentällä olevaa puolustajaparia. KHL-legenda Pushkin ja samaisen liigan kanssa ilmeisesti pysyvissä sopimusriidoissa oleva Zukovski ovat yhdistäneet voimansa ja takaavat vastustajalle vittumaisimman vastaanoton mitä kuviteltavissa on. Omastaan katkera Zukovski tarjoilee muille polvivammoja paljousalennuksella ja jos Pushkin on päättänyt poistaa jokun kentältä, toimenpide saatetaan maaliin vaikka väkisin. Poikkiteloin asettuneet huomaavat olevansa nopeasti diplomaattipostia matkalla vielä tukalampaan paikkaan. Pushkinin on tosin tiedetty ainakin kertaalleen teeskennelleen vakavan loukkaantumisen välttääkseen pelaamasta ottelussa, johon hän ei ollut omasta mielestään tarpeeksi hyvin valmistautunut. Silti tämä kaksikko on Fetisov – Kasatonov 2.0.
Kolmonen:
Bill Tanner – Gareth Mallory (player-coach) – Saunders
Harry Strutter – Luigi Ferrara
Oletko johtoasemassa viimeisessä erässä ja vastustaja painaa päälle? Pistä kentälle tämä ketju. Hyökkäyksen virkamieskolmikko tekee kaiken pelikirjan mukaan ja on repäisty suoraan Lauri Marjamäen märistä unista. Laidoilla viilettävät tarhattomat by the book -kaverit Tanner ja Saunders. Tannerin on kerrottu katoavan kuvasta usein kotikentän ulkopuolella ja Saundersin saa helposti sekaisin yksinkertaisilla provoilla, kuten vaikka väittämällä, että +/- on erittäin käyttökelpoinen tilasto pelaajan hyvyyttä mitatessa. Hallilla on myös hyvä olla kahvalliset ovet liukuovien sijaan. Jotta näitä toimistopuolen kynäniskoja ei päästä pelottelemaan, sentteröi ketjua vahvasti Mark Messier / Gordie Howe -henkinen pelaajavalmentaja Gareth Mallory, joka pystyy kuivakasta ensivaikutelmasta huolimatta lyömään hampaat jokaisen haihattelijan kurkkuun. Vastapuolen advanced stats -jumala Max Debigh etsii yhä omiaan lontoolaisen kaukalon nurkasta.
Puolustuksessa annetaan Mallorylle tarvittavaa kovaotteisempaa tulitukea Harry Strutterin muodossa ja aina rauhallinen ja hyväntuulinen Luigi Ferrara hoitaa alueelta poistumiset ja ylöstuonnit. Kaikki toimii hyvin, kun toinen kavereista pidetään kaukana baareista ja toinen lainatuista urheiluautoista.
Nelonen:
Quarrel Jr. – Quarrel – Shaun Campbell
Neloselta ei odoteta ihmeitä kiekollisena, vaan tarkoitus on lähinnä hämmentää vastustajaa. Joukkueen isä-poika -duo Quarrel&Quarrel hurmaa sosiaalisilla taidoillaan ja todellisena villinä korttina toimii vuorikiipeilyä harrastava kuumaverinen Shaun Campbell, jonka visiitti Sveitsin liigassa oli intensiivinen, mutta valitettavan lyhyt.
Maalivahdit:
Felix Leiter
Rene Mathis
Ykköskassarina ja eräänä joukkueen kantavista voimista toimii monipuolisuusihme ja pitkäaikainen luottomies isolla L-kirjaimella, IFK CIA:n kultapoika Felix Leiter. Felixin kohdalla ei ole vielä löytynyt sellaista tilannetta, jossa hän ei olisi mies paikallaan. Ainoana kysymysmerkkinä voi nähdä sen, että paikalle saattaa ilmestyä vaadittuun tilanteeseen sopimaton versio Felixistä, eli tiettyjä tasaisuusongelmia voi ilmetä. Tiukimpiin tilanteisiin sopii omista häistään huumekauppiaiden kimppuun rynsesteri kädessä rynnivä Felix ja ottelun suvantovaiheisiin vähän creepy luksusveneessä lukuisia näyttöjä tuijotteleva Felix. Felix lienee myös niitä harvoja, jotka ovat voineet leijua Jaskalle oman sopparinsa AAV:lla.
Kakkosvahti Mathis huokuu rauhallisuutta ja pystyy mainiosti paikkaamaan ne pelit, kun hallille on ilmestynyt nyrkkiä vatsaan ottava ja siitä ruikuttava Felix tai vaihtoehtoisesti vastassa on San Jose Sharks, jota vastaan ykkösveskari ei jostakin syystä tunnu pelaavan rennosti. Mathis oli jonkin aikaa hyllytettynä sopupeleistä epäiltynä, mutta syytteet osoittautuivat lopulta tuulesta temmatuiksi. Kyseinen episodi kuitenkin laski aikaisemmin erittäin pystyvän kakkosmaalivahdin moraalia huolestuttavasti.
Huoltaja:
Jack Wade
Luistimen leikkaama kaulavaltimo, pohkeesta törröttävä sääriluu ja steroidien käytön aiheuttama rytmihäiriö eivät tunnu yhtään niin pahoilta, kun Jack-setä heittää vieressä vähän jerryä jostakin lukuisista avioliitoistaan.
Try-outeilla kävivät, mutta ilman sopimusta jäivät: Kincade (Welcome to Scotland! Oli erittäin lähellä pelipaikkaa, mutta ikä ja vaikea roolitus ratkaisivat tilanteen Campbellin eduksi), Chuck Lee (köyhän miehen Ferrara), Sharkey (liian usein pelkkä peura ajovaloissa) ja Sir Godfrey Tibbett (oli hyödyksi vain erittäin suojatuilla minuuteilla).
Kiitokset
@Viherpuiston Ruoska laadukkaista kokoonpanovirityksistä ja inspiraatiosta.
