Mutta se kun Bond-tyttö lopussa paljastaa sulonsa Jamesille: "For yours eyes only, darling", on kyllä epäuskottavin panokohtaus ikinä.
Tuo kohtaus on häirinnyt minua lapsesta asti. Heille oli pakko kirjoittaa väkinäinen lemmenlopetus, vaikka itse leffa ei siihen mitenkään viitannutkaan. Vähän samanlainen tilanne kun edellisessä Bondissa Spectressä. Craigin ja silloinkin ranskalaisen tytön välillä ei ole mitään kemiaa, mutta niin vain he päätyvät sänkyyn ja kohta jo julistetaan jo ikuista rakkautta. Repesin teatterissa aivan täysin, kun tyttö alkoi latelemaan rakkauden tunnustuksia. Leffan alkupuolella ei ollut mitään viitteitä tästä.
Jos palataan Bougue'hen, niin tuo kohtaus on vielä kuvattu oudosti. Hänhän sanoo tuon lauseen jollekin random miehelle. Olikohan Moore jo lähtenyt kotiin, mutta piti vielä kuvata joku hätäinen lopetus? Vaatteet heitetään vielä pois niin, että heistä ei näytetä mitään. Tuo on voitu kuvata kenen kanssa tahansa.
Kaikesta huolimatta: eikös Maud Adams vetänyt roolinsa ihan hyvin? Ei nyt mitään Strindbergin näytelmää bergmanilaisittain mutta kuiteskin nätisti?
Naiset ovat mielestäni Octopussyn vähiten huonoja juttuja. Muuten tuo leffa on aika turha, mutta tuotanto tajusi kerrankin palkata aikuisia naisia. Ruotsalaiset Kristina Wayborn ja Adams ovat molemmat 30-40-vuotiaita, joten he soveltuvat Mooren kumppaneiksi paljon paremmin kuin monet muut hänelle palkatut tytöt. Ihmettelin pentuna miksei nuorempi ja erittäin kaunis K.Wayborn (miss Ruotsi 1970 nimellä Britt Johansson) saanut suurempaa roolia, eikä hän ollut edes Bondin lopullinen tyttö, mutta eipä se Adamsinkaan rooli ole kovin suuri.
Octopussy onkin todella repaleinen leffa hyvän alun jälkeen. Hevosenperse-alku, pellen tappo ja kultamunan huutokauppa ovat vielä hyvää settiä, mutta sitten mennään alamäkeen kovaa. Tuntuu ettei leffalla ole ollut mitään kantavaa teemaa ja kässäriäkin on ehkä rustattu kesken kuvausten. Lopputulos on kolme toisistaan irrallista osiota, ja huumori vain kiihtyy loppua kohti. Alussa vitsejä ei sentään ole joka lauseessa, mutta lopussa niitä tule konetuliaseella. Kun vitsejä ammutaan haulikolla, niin osa osuu toki maaliin, mutta siellä nähdään paljon myös kaikkea täysin uskomatonta.
Jos Kuuraketti ratsastaa Star Warsien menestyksellä, niin Octpussy on häikäilemätön Indiana Jones kopio. Tuntui jatkuvasti että katsoisi huonoa Indyä. Leffaan oli ympätty kaikki Bond ja Indiana kliseet mitkä tekijätiimi vain muisti. Olen aika yllättynyt ettei Bond lopeta toritappelua vetämälä pistoolia esiin kun pahis on ensin heilunut miekkojen kanssa uhkaavasti. Silloin olisi matkittu kaikki oleellinen!
Monet tuttuni kehuvat Octopussyä ja haukkuvat taas Kuoleman Katsetta (Kuuraketista puhumattakaan), mutta minä en näe noiden välillä suurta eroa. Molemmissa on tiettyjä hyviä juttuja, ja paljon huonoa. Pahis on parempi ja tyhmää huumoria on ymmärretty vähentää Octopyssystä, mutta ensimmäinen 30min ei toisaalta ole niin hyvä kuin edeltäjässä..
--------------------------------------------------------------------
Jos Octopussyn naiset olivat positiivinen ilmestys, niin kohta päästään ihailemaan Bondien parasta antia 70-80-luvuilta! Kim Basinger oli vasta nouseva tähti, joten hän tyytyy lähinnä esittelemään parhaita palojaan suht auliisti Claudine Augerilta perityssä Dominon roolissa. On kuitenkin nähtävissä, että hänestä tulee Hollywood-tähti hyvin pian. Fatiman roolin tällä kertaa vetäisevä
Barbara Carrera on taas ulkoisten avujen ohella myös laadukas näyttelijä jo vuonna 1983.
Hän nappasikin tästä leffasta Golden Globe-ehdokkuuden! Tämä ei ole jokapäiväistä Bondien tapauksessa. Yleensä ehdokkuudet tulevat efekteistä, lavastuksesta, musiikista jne, mutta näyttelysuorituksia ei juurikaan ole huomioitu. George Lazenby sai aikanaan ehdokkuuden kategoriassa "vuoden paras tulokas", mutta kaikkien suoritusten kesken tätä ei tapahdu. Varsinkin naisten roolit ovat usein heikkoja. Lähinnä Diana Rigg ja Eva Green pääsivät esittelemään sen verran taitojaan, että he olisivat voineet jotain saadakin.
Never Say Never Again omasikin suurta potentiaalia olla Top12-Bond. Vähän suuremmalla budjetilla (kunnon stuntit) ja tiukemmalla kässärillä olisi saanut paljon aikaan. Sean Connery, Klaus Brandauer, Max Von Sydow ja Barbara Carrera ovat kaikki laadukkaita näyttelijöitä, joten heidän ympärilleen olisi voinut kirjoittaa vielä enemmän herkullisia kohtauksia. Pahikset nauttivat selvästi nytkin rooleistaan, mutta siitä olisi voinut repiä irti enemmänkin. Rowan Atkinson nähdään myös hieman yllättäen Conneryn Bondissa. Häntä olisi voinut luulla käytettävän Mooren komediaputkessa..