Onko meillä tänään THE Seuranta. Ja jatkossakin
Toden totta, näinhän lienee! Laimeana puolustuksenani totean, että onhan Casino kuitenkin varsin lyhyt, lähes jerrycottonmainen iltapäivävälipala.Haluan huomauttaa pienestä "käännöskukkasesta", mutta esim. tuo Flemingin Casino Royalehan ei ole mikään novelli vaan romaani. Novellit on sellaisia lyhyitä kertomuksia, onko se virallinen määritelmä että alle 8000 sanaa niin silloin puhutaan novellista. Fleming ei ole tainnut itse asiassa julkaista Bondeihin liittyen kuin yhden novellikokoelman missä on neljä eri tarinaa. Muut ovat sitten puhtaasti romaaneja.
Toki nämähän menee ihan helkkarin helposti sekaisin koska englannin sana novel tarkoittaa romaania. Short story on sitten novelli.
Arvaanko oikein, että odottelet malttamattomanaToisaalta parempi käynnistella koneet näillä leffoilla ja sitten kunnon tykitys jahka ne kunnon Bondit saadaan ruutuun.
No annetaan nyt jotain propseja Conneryllekin, mutta kyllähän niissä Rookerin leffoissa vaan on sitä jotain. ;)Arvaanko oikein, että odottelet malttamattomanaKersanttiseriffi Pippurin ilmestymistä ruutuun?
Kyllähän Casinon myllyt ovat ihan kaikkien Bond-elokuvien mittapuullakin ainutlaatuisia. Vessakohtausta ensi kertaa nähdessä piti melkeinpä tarkistaa, tulinko väärään saliin. Sen verran brutaalia oli se, veren valumisineen ja hukuttamisineen. Toisaalta Craigin pelityylille oli melko leimallista tuollainen kulmikkuus ja korkea intensiteetti, jota työmoraaliksikin voisi kutsua. Toisesta ääripäästä voidaan poimia vaikkapa sir Roger, jonka pelityyliä voisi kutsua sanoilla taloudellinen ja tepponummismainen.Casino Royalessa kannattaa muuten verrata Bondin toimintakohtauksia NTTD:n vastaaviin. Eli tässä ensimmäisessään toiminta on hyvin intensiivistä, melkein iholle tulevaa. Varsinaisia raatoja tulee lopulta suhteellisen maltillisesti ja kaikissa kohtauksissa on mukana tietynlainen vaaran tunne siitä, että Jamekselle saattaa käydä jossakin välissä ohraisesti, nirri nyt ei voi lähteä (eihän Bond nyt voisi kuolla, eihän?), mutta sairaareissu ei olisi täysin poissuljettu juttu. Bond käykin tässä leffassa kertaalleen kuoleman rajamailla, mikä oli sinällään myös suhteellisen uusi tilanne. Mutta toiminnasta vielä. Molemmat "kaikkia todennäköisyyksiä vastaan" suoritetut toimintajaksot, eli lähetystö ja Venetsia, ovat kuitenkin vielä jollakin tavalla realistisissa mitoissa ja ehkä juuri siitä syystä erittäin vaikuttavia. NTTD:ssä pätkitään ukkoa kylmiöön niin tylyyn tahtiin, että hommaan turtuu aika nopeasti, vaikka koreografiat ovat edelleen tyylikkäitä.
Kyllähän Casinon myllyt ovat ihan kaikkien Bond-elokuvien mittapuullakin ainutlaatuisia. Vessakohtausta ensi kertaa nähdessä piti melkeinpä tarkistaa, tulinko väärään saliin. Sen verran brutaalia oli se, veren valumisineen ja hukuttamisineen. Toisaalta Craigin pelityylille oli melko leimallista tuollainen kulmikkuus ja korkea intensiteetti, jota työmoraaliksikin voisi kutsua. Toisesta ääripäästä voidaan poimia vaikkapa sir Roger, jonka pelityyliä voisi kutsua sanoilla taloudellinen ja tepponummismainen.
Huikeita ukkoja molemmat.
Mitenköhän Jaskan tänään käy