James Bond -elokuvien liveseuranta

[heavy]

Seurustelikos Izabella Marius Czerkawskin kanssa vai muistanko oikein?

Jep. Matinkylässä näin hänet hallin käytävällä

 

[Rinksu]

Biiseistä pitää antaa jo mainittujen lisäksi kunniaa Garbagen - The World is Not Enoughille.

Menee myös omiin suosikkeihin noista Bond-biiseistä. Samoin kuin edeltävä Sheryl Crown laulama Tomorrow Never Dies.

Muuten tuo leffa on kyllä melkoisen kaksijakoinen pläjäys. SItä pitkää johdantoa pidän yhtenä koko Bond-saagan parhaista. Mukavan Bond-henkistä koheltamista, jossa pistetään sopivan epäuskottavasti ja pilke silmäkulmassa Thamesin rantaa paskaksi korttelitolkulla. Maria Grazia Cucinotta tekee kivan lyhkäisen roolin palkkamurhaajana/silmäkarkkina. Siitä sitten mukavan rauhallisella kehittelyllä itse tarinaa pohjustamaan. Desmond Llewelyn saa tyylikkäät jäähyväisensä, oli jo siirtymässä eläkkeelle Q:n roolista, mutta sitten menehtyi auto-onnettomuudessa.

Sophie Marceau tekee yhden muistettavimmista naisrooleista ja Brosnankin onnistuu olemaan ajoittain melkoisen huikeassa vireessä tässä leffassa (se määrä tylyä kylmyyttä niissä kohtauksissa Elektran ja Renardin kanssa tai toisaalta poikamaista virnettä kun saa MI6:n naislekurilta raporttiin kehuja kestävyydestään). Bondin ja Elektran jutussa on jo jotain syvyyttäkin, kun Elektra pääse Bondin panssarin sisälle. Sen sijaan Robert Carlyle onnistutaan hukkaamaan jonnekkin aivan täysin ja se onkin jo saavutus, sen verran huikea näyttelijä kuitenkin kyseessä.

Mutta toisaalta koko homma paskotaan sitten sarjaan todella tyhmiä toimintakohtauksia, hölmön sorttista käsikirjoitusta ja sitten on tietysti vielä Denise Richards. Ei siinä, silmäkarkkiahan tuo on. Mutta tarinan kannalta jokseenkin tärkeä ydinfyysikko? Meni Razziet oikeaan osoitteeseen. Jos kurvikasta ydinfyysikkoa kerran tarvittiin, niin kas kun eivät tuota Cucinottaa huomioineet.

Loppuhuipennuksena tietysti sen Richardsin hahmolle murjaistu joulu-vitsi, joka menee osastolle en tiedä itkiskö vai nauraisko. Kokonaisuutena leffa, jossa on ainekset kohdallaan yhdeksi koko sarjan muistettavimmista. Mutta lopulta kustaan sitten jonnekkin välttävän ja keskinkertaisen väliin.

 

[Vintsukka]

Samoin kuin edeltävä Sheryl Crown laulama Tomorrow Never Dies.

Mä tykkään enemmän lopputeksteissä soivasta k.d. langin Surrender-biisistä, jonka piti alunperin olla leffan tunnari, kunnes tuottajat muuttivat mielensä viime hetkellä ja soittivat Sherylin hätiin. Viime hetken vaihdoksesta johtuu myös se, että pitkin elokuvaa taustamusiikissa kuullaan Surrenderin säveliä, koska musiikki sävellettiin sillä oletuksella että Surrender on tunnaribiisi (monessa muussakin Bondissa tunnaribiisiä mukaillaan pitkin leffaa).

 

[rattussovjeticus]

Live and Let Die on Bond-biiseistä mun suosikki. Se on helvetin hieno ja myös outo biisi, ja sattui myös olemaan ensimmäisen elokuvateatterissa tuoreeltaan näkemäni Bond-leffan tunnari.

 

[vetti]

Live and Let Die on Bond-biiseistä mun suosikki. Se on helvetin hieno ja myös outo biisi, ja sattui myös olemaan ensimmäisen elokuvateatterissa tuoreeltaan näkemäni Bond-leffan tunnari.

Lisäksi olen tykännyt Golden Eystä. Tinan ääni vaan sopii.

 

[Janatuine]

Mulle noista tunnareista iskee se Chris Cornelin kipale You know my name

 

[Lystikäs]

Top 5 Bond-kipaleet:

(Vitospaikalle on tunkua, mm. Tina Turner - Goldeneye, mutta ajattelin ottaa tähän edustajaksi vähän perinteisemmän Bond-kipaleen, joka edustaa tyylillään muitakin entisaikojen Bond-biisejä, jotka oli vähän balladimaisempia)
5. Sheena Easton - For your eyes only
4. A-ha - Living Daylights

(Top 3 on erittäin lähellä toisiaan, melkein joutui arpomaan sijoitukset)
3. Paul McCartney - Live and Let Die
2. Duran Duran - A view to a kill
1. Chris Cornell - You know my name

 

[Jesus Shaves]

Oma lista Bond-kappaleista:

5. Shirley Bassey - Gold Finger

4. Nancy Sinatra - You Only Live Twice

3. A-ha - The Living Daylights

2. Duran Duran - A View to a Kill

1. Paul McCartney & The Wings - Live and Let Die

 

[Zeta03]

Mulle noista tunnareista iskee se Chris Cornelin kipale You know my name

Tämä on hyvä kuten myös Skyfall joka jää helposti korvamadoksi. Vanhemmista ehdottomasti tuo Live and let die

 

[Barcelona]

Jos Bond-kappaleista puhutaan niin oma top 3 on seuraava:

1. Nancy Sinatra - "You Only Live Twice".
2. Paul McCartney & The Wings - "Live and Let Die".
3. Louis Armstrong - "We Have All the Time in the World"

Paskimmat on kyllä yhtä helppo nimetä eli Madonnan "Die Another Day" ja sitten se Sam Smithin "Writing’s on the Wall" joka kumma kyllä oli listahitti ja voitti jopa oscarin.

 

[PJPT]

Bondeissa on ollut ihan liikaa hyviä biisejä! Jos listaa parhaita, niin 10 on ehdoton minimi ettei tarvitse jättää hirveästi pois suuruuksia.

10. Tom Jones - Thunderball. 60-luku on jäätävän kova niin leffojen kuin musiikinkin osalta, eikä tämäkään tehnyt siihen poikkeusta. Biisi on ehkä tehty hieman hätäisesti kun Johnny Cash ja vastaavat eivät soveltuneet Bond-maailmaan, mutta Tom Jonesin miehekäs tulkinta sopii Bondeihin täydellisesti!

9. OHMSS-tunnari + Louis Armstrong - We Have All the Time in the World. Lazenbyn ainoa Bond on niin loistava kuin se on, koska kaikki oheinen toimii hänen ympärillään. Leffasta löytyy hieno instrumentaali sekä Bondin rakastumiseen hyvin kietoutuva balladi, johon vanha mestari Armstrong roudattiin käytännössä kuolinvuoteeltaan.

8. Adele - Skyfall. Klassikkojen hengessä tehty hyvin toimiva balladi. Adelen hype oli tuohon aikaan niin naurettavalla tasolla, että se kääntyi jopa biisiä vastaan. Ei se nyt niiiiin hyvä kuitenkaan ole. Tätä joutui myös kuuntelemaan erilaisissa kotibileissä, vaikka niissä ei välttämättä muuten kuunneltukaan järkevää (klassisempaa pop/rock/iskelmä) musiikkia, eivätkä isännät/emännät olleet mitään leffa/bondfaneja.

7. AHA - Living Daylights. Bond muuttui uskottavammaksi noihin aikoihin, ja biisitkin muuttuivat hieman. Duran Duran, AHA ja kuka ikinä vetääkään License to Killin ovat kuitenkin edelleen aika puhdasta poppia. Bondille olisi voitu antaa ihan oikeaa rockiakin, jota ei ikävä kyllä uskallettu jatkaa aikanaan Live and Let Dien jälkeen. Tämä on kuitenkin paras näistä ”räväköistä poppi”-biiseistä. Varsinkin Lupa Tappaa on yllättävän löysä leffan teemoihin nähden. Ihme ettei Bon Jovi saanut omaa Bond-biisiään, se oli kruunannut putken.

6. Matt Munro - From Russia with Love. Klassinen Bond-biisi, joka imee sinut heti agenttiseikkailun maailmaan. Munro on niin hyvä laulaja, että hän tuo mieleen Frank Sinatran! Itse Sinatraa ei saatu Bondeihin, mutta hänen tyttönsä Nancy kuitenkin vetäisi yhden tunnarin. Myös You Only Live Twice on tyylikäs ja tarttuva kappale. Voisi olla listalla, mutta eihän tänne mahdu läheskään kaikkia.

5. Carly Simon - Nobody Does It Better. Bond siirtyi 70-luvulla kevyen komedian puolelle, ja biisit muuttuivat samalla entistä kauniimmiksi mahtipontisuuden kustannuksella. For Your Eyes Only voisi olla myös tässä kohtaa, mutta tilaa ei ole tarpeeksi. Carly Simon on minulle tunnetumpi artisti kuin Sheena Easton, joten valitsin nyt hänet tähän. Homma toimii myös livenä! Carlyn suu on aika Mick Jaggermainen, mutta ei kai se naista pahenna. Carly Simon - Nobody Does It Better - The Spy Who Loved Me

4. Tina Turner - GoldenEye. Hieno paluu Bondimaiseen tunnelmaan 70-80-lukujen jälkeen, jolloin tunnarit olivat rakkauslauluja sekä kasaripoppia. GoldenEye on leffana hieno kokonaisuus vaikka Neuvostoliitto olikin jo hajonnut. Sen jälkeen alamäki olikin siten jyrkkä ja pitkä. Turnerin biisi + Dalton olisi mahdollistanut jopa kaikkien aikojen Bondin rakentamisen.

3. Garbage - World is Not Enough. Vaikka Brosnanin Bondit olivat aika heikkoja, niin biisit toimivat keskimäärin paremmin kuin 70-80-lukujen vastaavat. Myös Sheryl Crowen Tomorrow Never Dies on hyvä, mutta tila näkyy loppuvan listalta. Garbagen biisi on erittäin Bondimainen, ja se voisi hyvinkin edustaa Connerynkin leffoja. Shirley Manson on tyylikäs keulahahmo rockbändille. Surullista että Madonna pääsi näyttelemään elokuvaan, mutta Shirley esiintyi vasta vuosia myöhemmin Terminaattori-sarjassa. Manson olisi ollut hyvä tyttö pieneen rooliin Brosnanille, ja hän olisi sopinut täydellisesti Connerylle jos he olisivat syntyneet lähempänä toisiaan, koska Shirley on yksi Skotlannin parhaista vientituotteista. Homma toimii erittäin hyvin myös livenä. Manson on 90-lukua kuumempi vuosina 2003-2013, mutta en löytänyt järkevää taltiointia Bond-biisistä tuolta ajalta. Garbage - The World Is Not Enough (Live "Late Show with David Letterman" 1999)

2.Chris Cornell - You Know My Name. Bondiin saatiin lopultakin rockia 35-vuoden odottelun jälkeen kun Craig aloitti stinttinsä. Jos näitä lahjakkaita ukkeleita olisi ollut vähänkin enemmän puikoissa, niin tämä lista olisi erilainen. Cornellkin on rock n rollin kevyemmän osaston edustaja, ja hän kuulostaa toki hyvältä mutta myös räväkältä vuosien söpöilyn jälkeen. Jos Garbage oli hieno elämys elokuvateatterissa, niin tämä oli vähintään samaa tasoa ja sai katsojat heti agenttitunnelmaan!

1. Dame Shirley Bassey - Goldfinger/Diamonds Are Forever. Bassey on James Bondin ääni vähän samalla tavalla kuin Connery on the Bond. Hänelle sävellettiin hienoja biisejä, ja ääni teki sitten tehtävänsä. Voin vain kuvitella sitä fiilistä kun Basseyn ääni on aikanaan soinut teattereissa. Kuvaavaa on että hän kykeni vetämään näitä biisejä hyvin vielä vanhemmalla iällä. 65-vuotias Shirley livenä: Shirley Bassey - Diamonds Are Forever / GOLDFINGER (2002 Live)


Vaikka tässä on jotain 15 kappaletta, niin tila loppui näemmä silti kesken. Live and Let Die jää ylimääräiseksi. Sen voi laittaa ykköseksi tai kakkoseksi. Riippuu vähän mielentilasta haluaako rockia vai Shirleyn dramatiikkaa. Surullista ettei Bond-tuottajat tajunneet jatkaa räväkkää linjaa hyvän Mooren avauksen jälkeen. Leffat toisaalta sukelsivat Kummelit-osastolle, niin biisien kevennys oli sinällään ymmärrettävää.


Paskimmat on paljon helpompi listata. Niitä ei ole paljoa, joten top5 on jo varsin riittävä.

1.Madonna - Die Another Day. Harva hetki on aiheuttanut elokuvateatterissa niin suurta myötähäpeää kuin Madonnan biisi ja näyttelemään joutuminen. Ehkä jotkut paskat DC/Marvel-supersankarit ovat olleet myös karmeita, mutta niistä on osannut jotain pelätäkin valmiiksi. Leffan alku oli vielä lupaavaa settiä, mutta Madonnan terästämien alkukuvien jälkeen sukelletaan roskalaatikkoon suht kovaa ja syvälle josta ei ole enää paluuta. Kappale ei kuulosta pätkääkään Bondilta ja autotune-musa on muutenkin todella outo ilmiö. Järkyttävä pudotus Garbagen jälkeen.

2. Alicia Keys - Another Way to Die. Voitin aikanaan ilmaislippuja elokuviin jotka oli pakko käyttää loka-marraskuussa kun Quantum of Solace julkaistiin. Kävinkin katsomassa tuon leffa kahdesti koska luulin missanneeni jotain ekalla kerralla, mutta se oli kyllä ihan yhtä paska myös toisella katselukerralla. Siinä yritettiin mm kerätä halpoja nostalgiapisteitä kopioimalla Goldfingerin kullattu Shirley Eaton. Kappale oli myös samaa maata. Todella sekava sillisalaatti, joka oli ehkä kyhätty nopeasti. Olisi voinut toimia pelkkänä instrumentaalina, tai ainakin Keys olisi pitänyt jättää pois vokaaleista. Hänet oli varmaan otettu hätäisesti mukaan lähinnä siksi, että mukana piti olla ison statuksen laululintunen.

3. Sam Smith - Writings on the Wall. Jatkaa kahden edellisen jalanjäljissä. Hyvät Bond-biisit nostavat tunnelmaa teatterissa ja katsoja pääsee asettumaan agenttiseikkailun tunnelmaan rauhassa. Pahimmillaan meno on taas samaa kuin näissä kolmessa. Biisi ei tunnu loppuvan koskaan, ja 3-4min pätkä tuntuu jatkuvat ainakin 10 minuutin ajan. Spectre oli myös yhtä huono leffa kuin kaksi muutakin, joten aika käsikädessä tässä mentiin. Kappale oli sinällään ihan hyvin sävelletty, ja se olisi voinut olla unohdettava, mutta laulajaksi olisi pitänyt palkata joku tekijä eikä laittaa säveltäjää puikkoihin. Naisellinen naukuminen miehen suusta ei sovellu Bondiin ja koko kappale vedettiin vielä samalla soundilla.

4. Lulu - Man with the Golden Gun. Hieno Live and Let Die herätti toivoa kun katsoin Bondeja ala-asteella järjestyksessä. Conneryn lähtö ei tuntunut niin pahalta, kun Mooren debyytti oli monella tapaa onnistunut. Sitten matto vedettiin alta kovaa, kun seuraavassa oli jäljellä vain huonoin asia eli junttikyttä! Live and Let Die on yksi sarjan parhaista biiseistä, ja tätä yritettiin jatkaa palkkaamalla tuon ajan kuumin jenkkirockkari Alice Cooper. Tuottajat laskivat kuitenkin alleen tajutessaan että meikkaava ja kevyen radiomateriaalin ohella myös ”pelottavia kauhulauluja" esittävä artisti ei soveltuisi kokoperheen imagoon jota ajettiin Mooren kanssa sisään. Tilalle otettiin salonkikelpoinen poppari Lulu ja tulos on hätäinen. Biisi kuulostaa ihan mainoksen taustalle tehdyltä rallatukselta. Puuttuu vain ett lopussa huudettaisiin ”osta nyt supertarjouksesta, vai 9,99”. Lulu on sinällään ihan räväkkä tyttö poppariksi, hänellä on hyviäkin juttuja urallaan mitä olen vähän tutkaillut.

5.Shirley Bassey - Moonraker. Bassey kaivettiin esiin vielä kerran, kun tuottajat päättivät rahastaa Star Warsin nosteella. Bassey laulaa edelleen hyvin, mutta kappale on aika samanlainen kuin itse leffakin, sieluton, rutiininomainen ja keskinkertainen. Bassey olisi ansainnut paljon enemmän, mutta musiikit kulkevat samoja latuja Mooren leffojen kanssa.



Tuosta näkee aika suoraan, että heikoimmissa Bondeissa on myös heikoimmat biisit. Eron tekee lähinnä Tomorrow Never Dies ja Diamonds Are Forever joissa on selvästi parempi biisi kuin leffa. View to a Kill ja Octopussy ovat myös parempia kuin leffa, mutta se johtuu lähinnä siitä, että Mooren viimeiset ovat lähempänä 1 tähteä kuin 3.

---------------------------------------------

Jos sanotaan vielä jotain ensi viikon Bondeista, niin World is not Enough ansaitsisi enemmän tunnustusta kuin se saa. Se on mielestäni selvästi paras 3 Bondista jotka kirjoitettiin pelkästään Brosnanille. Siinäkin on tiettyjä ongelmia, mutta perusrunko on ihan eri planeetalta kuin voimakkaasti vasemmalla kädellä vedetyssä Tomorrow Never Dies’ssa tai läpeensä huonossa päätöksessä.

World is not Enough sisältää kuitenkin monia mieleenpainuvia kohtauksia, ja pahikset ovat vähintään keskitasoa koko sarja huomioiden. Denise Richards on suurimpia heikkouksia. Hänen roolistaan kilpaili ainakin Tiffany Amber Thiessen. Hän ei hävinnyt Richardsille ainakaan rinnanmitalla, mutta en tiedä olisiko Tiffany ollut yhtään sen parempi päätyttö, varsinkin kun Sophie Marceau on hieman turhan hyvä näyttelijä Bond-tytöksi. Kuvaavaa on se, että omistamissani DVDssä on aina toisessa levyssä Bondin naama ja toisessa päätytön. Tämän leffan kohdalla siihen on kuitenkin lyöty Electra King!

MacGyverista ja Teräsmies-sarjasta tuttu Teri Hatcher olisi voinut olla hyvä Bond-tyttö (vaikka ala-asteelaisen silmään hän näyttikin vanhalta n. 35-vuotiaana) Tomorrow Never Dies’ssa, mutta hänet tuhlattiin täysin turhaan vilahdus-rooliin. Ainoat hyvät kohtaukset tuosta leffasta ovat julisteen avulla pakeneminen Indiana Jones-tyylisesti ja 2 sekunnin pätkä, jossa pääpahis alkaa esittämään kiinalaista naista potkimalla ilmaa ja päästelemällä jotain ninja-huutoja!


Täytyy myös vielä mainita että onneksi Timothy Daltonin ekasta Bondista poistettiin typerä kohtaus, jossa hän olisi paennut poliiseja Lentävällä Matolla! Tuo oli kuin suoraan Mooren leffasta, ja se olisi ollut typerä jopa niissä Octopussyä lukuunottamatta. The Living Daylights Deleted Scene 1- Bond on the Flying Carpet HD

 

[Roger Moore]

Live and Let Die on yksi sarjan parhaista biiseistä, ja tätä yritettiin jatkaa palkkaamalla tuon ajan kuumin jenkkirockkari Alice Cooper. Tuottajat laskivat kuitenkin alleen tajutessaan että meikkaava ja kevyen radiomateriaalin ohella myös ”pelottavia kauhulauluja" esittävä artisti ei soveltuisi kokoperheen imagoon jota ajettiin Mooren kanssa sisään. Tilalle otettiin salonkikelpoinen poppari Lulu ja tulos on hätäinen.

Hmm, suomenkielinen Wikipedia toteaa tästä kyllä seuraavaa:

"Alice Cooper, joka piti John Barryn musiikista, teki kappaleen nimeltä ”Man with the Golden Gun” ja toivoi, että elokuvien tuotantoyhtiö kiinnostuisi kappaleesta. Tuottajat eivät kuitenkaan tienneet kappaleesta ennen kuin se ilmestyi vuonna 1973 albumilla Muscle of Love. Kappaletta ei otettu elokuvan tunnuskappaleeksi, mahdollisesti koska se olisi ollut elokuvan ilmestyessä jo vuoden vanha eikä se saisi ihmisiä ostamaan elokuvan soundtrack-albumia."

Eli tuon mukaan Cooper olisi tehnyt kappaleen kyllä ihan ominpäin ilman sen kummempia pyyntöjä että se tehtäisiin nimenomaan tätä elokuvaa ajatellen.

Mitä tulee Bond-tunnareihin niin yksi hyvä "Bond-tunnari" tai sanotaanko että melkein Bond-tunnari on erään Sunrise Avenuen käsialaa:

Sunrise Avenue - If I Fall

Tämä oli siis yksi ehdokkaista Skyfallin tunnariksi, toki en tiedä onko ollut ihan lopullisessa muodossaan juuri tuollainen mutta siis ehdokkaiden joukossa kuitenkin. Kyllähän tuossa erittäin vahvat Bond-vibat on ja sopisi kyllä Bond-tunnariksi oikein hyvin.

Linkki Youtubeen.

 

[Vintsukka]

Eli tuon mukaan Cooper olisi tehnyt kappaleen kyllä ihan ominpäin ilman sen kummempia pyyntöjä että se tehtäisiin nimenomaan tätä elokuvaa ajatellen.

Johnny Cash teki saman tempun Thunderball-biisillään. Ei tuo kyllä ihan Bond-tunnarilta kuulosta.

Johnny Cash - Thunderball

 

[ElmerMoody]

Kiitos kaikille biisianalyyseistä! Paljon hyviä pohdintoja ja pääosin olen samoilla linjoilla näissä. Sitä kuitenkin ihmettelen että miksi tuo Sam Smithin tuotos on monelle niin epämieluisa? Minusta siinä on upea tunnelma ja sopii tuohon Graigin Bond -maailmaan erinomaisesti. Onko se tuo falsettolaulu joka tökkii? Minusta se on biisin suurimpia vahvuuksia ja rohkea veto tähän maskuliiniseen ympäristöön.

 

[Roger Moore]

Kiitos kaikille biisianalyyseistä! Paljon hyviä pohdintoja ja pääosin olen samoilla linjoilla näissä. Sitä kuitenkin ihmettelen että miksi tuo Sam Smithin tuotos on monelle niin epämieluisa? Minusta siinä on upea tunnelma ja sopii tuohon Graigin Bond -maailmaan erinomaisesti. Onko se tuo falsettolaulu joka tökkii? Minusta se on biisin suurimpia vahvuuksia ja rohkea veto tähän maskuliiniseen ympäristöön.

Omasta mielestä Writings on the Wall on oikein hyvä Bond-tunnari, vaikka ei omissa papereissani lähellekään parhaimmistoon kuitenkaan kuulu. Writings... on vähän tuollainen "halpisversio" Adelen Skyfallista, tai ainakin itse sitä jotenkin vertaa siihen.

Yleisesti ottaen Bond-tunnarit on jopa paskimmillaankin ihan hyviä, paitsi se Madonnan Die Another Day joka on vaan paska. Ainakin Bond-tunnariksi.

 

[PJPT]

Jos puhutaan pudotetuista biiseistä, niin myös Blondien For Your Eyes Only on varsin hyvä joskin erilainen kuin lopullinen tuote ja tämä vain paranisi Barryn hionnalla. Sheena Eastonin biisi sopii Moorelle aivan hyvin, ja Blondie olisi voitu ottaa mukaan lähinnä jos Dalton olisi vetänyt sen leffan. Jos muistan oikein, niin Moore pyysi eläkkeelle pääsyä Moonrakerin jälkeen, ja se olikin lähellä tapahtua. Dalton ei kuitenkaan pitänyt komediallisesta suunnasta, ja tuottajat pelkäsivät toisaalta myös Sean Conneryn ilmassa leijuvaa varjoa, koska epävirallisen Bondin tulo oli vain ajan kysymys. He eivät uskaltaneet lähteä taistelemaan Conneryä vastaan ”kokemattomalla” Daltonilla, joten Moore sai jatkaa vaikka iän tuomat ongelmat ja rajoitteet korostuivat loppua päin entisestään.

Daltonin Erittäin Salaisesta on julkaistu hienot alkutekstit Blondin kappaleen siivittämänä. Hänet olisi ollut hieno nähdä Carole Bouguen kanssa, koska nyt hän meni vähän hukkaan kun yleistä näyttelyä ja romantiikkaa ei kuvattu juurikaan loistavien stunttien ollessa pääosassa. DALTON BOND: FOR YOUR EYES ONLY -- BLONDIE

"Alice Cooper, joka piti John Barryn musiikista, teki kappaleen nimeltä ”Man with the Golden Gun” ja toivoi, että elokuvien tuotantoyhtiö kiinnostuisi kappaleesta. Tuottajat eivät kuitenkaan tienneet kappaleesta ennen kuin se ilmestyi vuonna 1973 albumilla Muscle of Love. Kappaletta ei otettu elokuvan tunnuskappaleeksi, mahdollisesti koska se olisi ollut elokuvan ilmestyessä jo vuoden vanha eikä se saisi ihmisiä ostamaan elokuvan soundtrack-albumia."

Eli tuon mukaan Cooper olisi tehnyt kappaleen kyllä ihan ominpäin ilman sen kummempia pyyntöjä että se tehtäisiin nimenomaan tätä elokuvaa ajatellen.

Olen lukenut tuosta jutusta ainakin Alicen elämänkerrasta. Asiaa ei toki paljoa puitu eikä siitä puhuta haastatteluissakaan, kun ura on muutenkin niin järkälemäinen, ja homma meni lopulta Lululle. Lukemisesta on aikaa jo 15 vuotta, joten yksityiskohdat voivat mennä ristiin. Homma meni jotenkin niin, että Cooper oli lukenut Flemingin kirjat jo koulussa, ja oli innoissaan kun leffat alkoivat vuonna 1962. Läheskään kaikki eivät olleet mehuissaan Bondeista, mutta niille jotka olivat tajunneet tutustua Flemingiin olivat etuoikeutettuja kun he tiesivät että sieltä pitäisi tulla laatua. Tämä näkyy myöhemmin myös Cooperin musiikissa, kun arkielämästä kertovien radiohittien ja kauhun ulkopuolelta tulee myös materiaalia joka sisältää aasialaisia palkkatappaja-tyttöjä, ilkeitä ja seksikkäitä hoitsuja yms Bondimaisen yliampuvaa mielikuvituksen tuotetta.

Jos hän olisi tehnyt biisin Diamonds Are Foreveriin tai For Your Eyes Onlyyn, niin tilanne olisi toinen koska kyseessä olisi ollut ensin nouseva kyky ja sitten huipulta alaspäin lipuva suuruus. Tuossa vaiheessa hittilevyjä oli kuitenkin tullut 4 putkeen, joten mitään tarvetta ei ollut kokeilla onneaan. 2 edellistä albumia olivat olleet heti julkaisun jälkeen listojen kärkisijoille (100.000 ensimmäistä Schools Out-LPtä oli kääritty naisten alushousujen sisään ja Billion Dollar Babiesin-kotelon sisällä oli jättimäinen miljardin dollarin seteli jossa oli bändin poikien kuvat presidentin tilalla), kun taas niitä edeltänyt Killer oli myynyt koko vuoden tasaisen tehokkaasti ja se olikin vuoden 1971 6.myydyin albumi. Miehen ensimmäinen Greatest Hits-kokoelma näki päivänvalon jo vuonna 1974, joten uran ensimmäinen ja tietyllä tapaa korkein huippu oli menossa juuri tuossa vaiheessa.

Ei olisi ihme jos tuollaiset temput yhdistettynä show’n kauhuelementteihin säikäyttivät tuottajat. Muistan ainakin sen että Alice sanoi olleensa otettu kun pääsi työstämään aihetta josta piti. Hän oli pyytänyt tutuistaan taustalaulajiksi ainakin Liza Minellin. Kyseessä on tietysti voinut olla ”tryout-soppari”, jonka jälkeen on katsottu mikä valitaan. Jos miettii popparien hyviä puolia tällaisiin sisältöä itse tuottaviin taiteilijoihin, niin he ovat leffoille ainakin helppoja eivätkä vie aikaa niin paljoa. Toisten biisejä vetäville artisteille voi vain antaa omia tuotoksiaan ja he saattavat sen hyväksyä mukisematta. Itse tekevien kanssa menee aikaa kun luomistyö on kesken. John Barry pääsee työstämään omia juttujaan teokseen vasta sitten, kun jotain on valmiina ja ehkä jopa levyllä ainakin demona..

En tiedä mistä wikipediasta tuo suomenkielinen oli otettu, mutta menin sinne nyt itsekin, ja 2 ensimmäistä linkkiä tuottivat seuraavaa:

“Alice Cooper claims his song "The Man With The Golden Gun" was to be used by the film's producers until it was dropped for Lulu's song instead. Cooper's song appears on his album Muscle of Love.

Barry considered the theme tune – the only Bond film title track not to chart as a single in either the U.K. or U.S. – and score to be among the weakest of his contributions to the series: "It's the one I hate most... it just never happened for me."”
(the Man with the Golden Gun (soundtrack))



“Cooper recalled in a 2011 interview:

It was supposed to be the Bond theme, but it actually came in a day too late, and by the time they heard it, they'd already signed for Lulu's song. I went, "You're gonna take Lulu over this?" [Laughs.] 'Cause it was perfect for The Man With The Golden Gun. It had helicopters, it had machine guns—it had the Pointer Sisters, Ronnie Spector, and Liza Minnelli doing background vocals! We went to every single one of those John Barry albums to try and invent the perfect James Bond song, and even Christopher Lee, who played Scaramanga in the movie, said, "Oh, man, why did we take the Lulu song? This song is the one!" [Laughs.] So, yeah, we lost out on that one, but I still put it on the album.”
(Muscle of Love)


Eli tämän mukaan Alice yritti tehdä biisiä liian valmiiksi ennen kuin antoi sen Barryn käsiin. Yksi päivä on varmasti liioittelua, mutta internetin loistaessa poissaolollaan myöhästyminen voi hyvinkin olla mahdollista. Barry olisi voinut kyllä työstää kappaletta vähän raaemmastakin versiosta, eikä olisi tarvinnut odottaa julkkiksia taustalaulajiksi yms. Se taitaa siis ainakin olla mielikuvitukseni tuotetta, että Cooper olisi dumpattu viime hetkellä ja Lulu otettu sisään hätäisesti, jos hänet oli kerta kiinnitetty jo noin aikaisin. Tuo lisää ihmetystä entisestään miksi siitä biisistä ei sitten saatu mitään irti. John Barry sanoo itse tuossa ylempänä että tuo on hänen biiseistään se jota hän vihaa.

 

[Nosebleed]

Omaan makuun You Know My Name on vähän liian "radiorock". Ihan ok, mutta loppujen lopuksi aika perusrockbiisi ja joka kuuntelukerralla vähenee kiinnostus.

 

[Peltinen]

Tämä oli Sean Bean-asteikollakin hätäinen lähtö. En muistanutkaan, että Bean ehti kuolla Bondissakin.

 

[Niilo]

Tyylikkäitä tehotykkejä noi tietokoneet joita Natalia tilaa siellä tietokoneliikkeessä.... =)

 

[Remy Martin]

Eikös tämän elokuvan kohtaus; jossa ollaan huvijahdilla; ole kuvattu suomalaisomisteisessa aluksessa. Taitaa kippo maata nykyään Maarianhaminassa.

 

[Roger Moore]

En tiiä mutta onhan tuo Famke Janssen ihan jumalattoman kuuma. Saisi koska tahansa kuristaa mua Xenia Onatoppina.

 

[Löysäranne]

Bond-tyttöjen osalta illan pätkässä on melkoisen kova kattaus, Janssen ja Scorupco.

 

[heketsu88]

En tiiä mutta onhan tuo Famke Janssen ihan jumalattoman kuuma. Saisi koska tahansa kuristaa mua Xenia Onatoppina.

Vaikka henki lähtisi samalla?

 

[ZayWest]

Bond tottunut naisten suhteen vähän toisenlaiseen kyytiin mitä M tarjoili juuri.

 

[Roger Moore]

Tämä oli Sean Bean-asteikollakin hätäinen lähtö. En muistanutkaan, että Bean ehti kuolla Bondissakin.

Etkai sä oikeasti ekaa kertaa tätä katso? :)

Vaikka henki lähtisi samalla?

Ei haittaa jos vaan kerran Famken luo pääsee.