Kisoissa on ihan sama kuin kaikessa muussakin: nuoruuden fiilistä on tosi vaikea toistaa. Oma kisaurani alkoi 1994 ja esim juuri noiden 2000 kisojen aikaan olin 17v ja ihan varmasti jokainen minuutti tuli katsottua mitä televisiosta näytettiin. Aikuisena on kaikenlaista jarrua mukana, työt täytyy hoitaa, lapset ruokkia ja vaimokaan ei ymmärrä. Toki tässä on voinut vähän aika kullata muistoja, mutta kyllä lapsena nämä kesät hengitettiin kisoja ja sitä upeaa fiilistä minkä ne luovat. Pystyn tuosta fiiliksestä edelleen saamaan kulmasta kiinni, mutta ei se enää minua kokonaan syövereihinsä finaalin päätösvohellykseen saakka kiedo. Ollapa uudelleen ja elääpä uudelleen 11 vuotiaana 94 finaali tai siitä pari vuotta myöhemmin em-finaali. Tai hitto kun olisi edes tallessa ne ruutuvihkot joita useammista kisoista täyttelin.