Toinen aloitetuista gallupeista taisi olla mallia "kumpi on kuningaslaji, jalkapallo voi jääkiekko" tjms.
Suomessa jääkiekko taitaa olla ykkönen, samoin tietysti Kanadassa. Parissa muussa maassa voi ajatella jääkiekon taistelevan enemmän tai vähemmän tasaväkisesti ykköslajin asemasta - tosin yleensä sekin on vähän venytetty totuus jääkiekon hyväksi. Jalkapallo taas on ykköslaji - taitaa olla parempi kun ei edes aloita.
Sen sijaan Pohjois-Amerikassa, jossa ei kovin montaa valtiota ole, mutta aika paljon ihmisiä - tai vaikka osavaltioita, tai miten tuon haluaakaan suhteuttaa vaikka Eurooppaan - ei jalkapallolla ole oikein asemaa. Harrastuksena se on nousussa, ja miksipä ei olisi. Kanadaa ja muutamaa Yhdysvaltain pohjoista osavaltiota lukuunottamatta ei kyllä ole jääkiekollakaan asiat paljoa kummemmin. Jenkkifutis ja baseball korjaavat koriksen kanssa potin aika suvereenisti. Tältä pohjalta voi kai aika suoraan sanoa, että jalkapallo on kuningaslaji. Ja jääkiekko ei kuulu edes melko pitkään haastajien listaan. Jolle jo mainittujen lisäksi olisi tunkemassa ainakin lentopallo, joka on harrastuksena hyvinkin yleinen Maailmassa.
Jalkapallo on nimityksensä pelien kuninkaana ansainnut.
Toinen asia sitten on se, että miten pitäisi suhteuttaa vaikka jääkiekon kansainvälinen menestys jalkapalloon. Joku voisi ajatella, että kun jotain voittaa, niin ei kukaan ollut parempi, ja siksi suomalainen jääkiekko on aivan toisella tasolla kuin jalkapallo. Vastaavasti joku toinen sanoisi, että jääkiekkoa pelataan kovalla tasolla ammatiksi kenties tusinassa maassa, joten voittaminen on vähän toista kuin 200:n jalkapallomaan ykköseksi kipuaminen - itseasiassa voittaminen on melkein väistämätöntä silloin tällöin. Ja koska kansainvälinen kilpailu on vähäistä verrattuna jalkapalloon, ovat jääkiekkoilijatkin amatööreja jalkapalloilijoihin verrattuna.
Minä itse luulen, että parhaiten asiat suhteutuvat, jos huomaa ajatella, että Kanadalainen jääkiekkoilija tuskin huippu-urheilijana kauheasti poikkeaa vaikka ranskalaisesta jalkapalloilijasta. Huipulla tuulee aina, kunhan huipulle on edes vähän pyrkyä. Jääkiekkoa pelataan ja kehitetään pelinä aivan tosissaan muutamassa maassa, ja totuus on sekin, että jalkapallonkin veturit ovat sittenkin harvinaisempia kuin maat joissa sitä pelataan.
Jalkapallon MM-kisoissa sijoittuminen edes jotenkin olisi tietysti valtava saavutus Suomelle - mutta toisaalta Naganon pronssi ei ollut aivan huono sekään; ja se on nähty, että tuurilla Suomi olisi voinut jalkapallon MM-kisoihinkin mennä. Olisiko siis pelkkä kisoihin pääseminen mikään valtava meriitti? Ei karsintalohkossa ole sen enempää maita kuin on mestariehdokkaita jääkiekossakaan.
Jalkapallofanaatikot mielellään huomauttavat, miten heidän pelinsä on täynnä sisältöä, kulttuuria ja henkeä. Minun nähdäkseni niin on shakkikin, jos sitä ymmärtää. Tai jääkiekko.
Minä henkilökohtaisesti ymmärrän hävettävän huonosti jalkapalloa - TV-tietämyksellä mennään pohjimmiltaan. Sen vuoksi en saa jalkapallosta sellaisia värähdyksiä kuin jääkiekosta, jota luulen ymmärtäväni paljon paremmin. Sama lienee aivan varmasti kokemus toisin päin, ja jääkiekko näyttänee pääasiassa koheltamiselta, päähänlyömiseltä ja yleiseltä sekamelskalta vailla kovin kummoista järjenhiventä, ellei ymmärrä mitä kentällä tapahtuu kaukana kiekosta ja kokonaisuutena. Tai maalinedushässäkässä kun sitä naapurin nenää niistetään. Näitä vastaavia asioita minä en kykene huomaamaan tai ainakaan tulkitsemaan jalkapallossa miksikään muuksi kuin mitä ruudulta näkyy. Todennäköisesti usein en edes tajua pistää mitään tapahtumaa merkille, vaan katselen aivan vääriä asioita. Livenä olen tainnut nähdä tusinan verran futismatseja - ja sekin tietysti tehokkaasti estää minkään kunnollisen näkemyksen muodostumista. Televisiostahan näkee vain yhden kokonaisuudesta eristetyn osa-alueen, jos jalkapallon kanssa on kuin jääkiekon.
Shakkikin näyttää lähinnä persettä puuduttavalta istuskelulta, ellei sitä osaa. Ainakin luulen, että siinä on jotain muutakin?