Kuinkahan moni näistä vastaheränneistä Athletic-faneista kannattaa enemmän ehkä tietämättään Marcelo Bielsaa kuin itse seuraa?
Itse kuulun tähän "vastaheränneiden" ryhmään, joten kaipa minun kuuluu perustella kannatukseni.
Itse asiassa perehdyin tähän seuraan ensimmäisen voitokkaan ManU-ottelun jälkeen. En ollut katsonut tuota peliä, joten ihmettelin, että miten tällainen seura voi voittaa ManU:n kaltaisen menestyksekkään jättiläisen. Tutkin seuran historiaa, ja tajusin, että siellähän ei ole kuin baskipelureita. Päässä syttyi lamppu. Hetkinen, tällä seurallahan on hienot perinteet, ajattelin mielessäni.
En ollut aikaisemmin ollut mikään jalkapallon suurkuluttaja. Mestarien Liigan finaalit on tullut yleensä katsottua, sekä muutama El Clásico. Unohtamatta tietenkään isoja maajoukkueturnauksia. Herääminen tapahtui Athleticin avulla.
Tuli nimittäin toinen osaottelu tuota Manchesterin ylpeyttä vastaan. Ennen peliä mietin, että olisihan se iso pommi jos Athletic voiton ottaisi. Katselin peliä jonkin aikaa ja jälleen ajatukset virtasivat. "Perkele noihan pelaa hienoa futista!" Näin suurin piirtein ajattelin siinä pelin alussa. Sitten kameramies zoomasi Athletic Bilbaon valmentajaan. Tässä kohdassa mietin, että onpa tutun näköinen heppu. Jossain olen nähnyt varmasti. Virkkunen alkoi ladella faktoja pöytään Bielsasta. Aivan, Chilen entinen valmentaja.
Katsoin vuoden 2010 MM-kisat. Tuolloin en erityisesti kiinnittänyt huomiota Chilen peliin, vaikka kaikki ottelut katsoinkin.
Toinen osaottelu oli pelattu ManU:a vastaan pois alta. Tässä kohdassa mietin, että pitäisikö alkaa oikein seuraamaan tätä seuraa tarkemmin.
Sitten tuli La Ligan ottelu, jos toinenkin. Peli oli edelleen hienoa katsottavaa. Pelaajat hienoja. Lopullinen valaistus tapahtui. Minusta tuli Athleticin kannattaja. Aloin perehtyä myös itse Locoon. Olinhan kuullut Virkkusen kautta näistä merkinnöistä kengissä, yms. Hieno mies, olen todennut. Siis molemmat, Virkkunen ja Loco.
Schalkea vastaan seuraavaksi. Ja peli oli jälleen hienoa. Pystyin melkein tuntemaan, kun "Katedraalissa" jopa infernaalinen tunnelma puski läpi televisioruudun. San Mamesilla oli täysi hulina päällä. Ja Athletic voitti. En voinut uskoa sitä. Elämäni hienoimpia tunteita, kun aina ei-niin-kivat ManU ja Schalke olivat pudonneet tälle hienolle baskiseuralle. Seuralle, joka kunnioittaa perinteitään.
Tänään, 21. huhtikuuta, voin todeta rakastavani tätä seuraa erittäin paljon. Se on kuin ensirakkaus jalkapallon puolella. Mitään seuraa en ollut kannattanut tällä lailla ennen. Lähinnä sympatisoinut muutamia. Punavalkoisten ryhmä on hienointa, mitä tällä kaudella jalkapallossa on nähty.
Pidän myös Atléticosta. Se on toinen hieno punavalkoisten ryhmä. Se ei kuitenkaan millään onnistu herättämään sellaisia tunteita, kuin Athletic Club de Bilbao on tällä kaudella jo tehnyt.
Eikä haittaisi, vaikka Bielsa ei seurassa jatkaisi. Toki sitä toivon äärimmäisen paljon. Mutta eniten toivon, että tämä perinteikäs seura pitää kiinni arvoistaan. Toivon myös, että minulla on kunnia kannattaa tätä seuraa vielä pitkään. Aikomuksena on jossain vaiheessa mennä kokemaan se tunnelma paikan päälle. Katedraaliin.
Oma vastaukseni tuohon Sambodyn kysymykseen omalta kohdaltani: en rakastunut Bielsaan tässä joukkueessa. Rakastuin koko seuraan.
Pahoittelut tällaisesta vuodatuksesta. Mutta sehän on Athletic, en voi sille mitään.
