Eikö kellään tulisi mitään bluffia mieleen? Se oli hyvä keskustelunavaus. Mä oon yrittänyt miettiä, muttei tule mieleen.
Pelaajista en äkkiseltään oikein tiedä, mutta yksi kumottava myytti ainakin tuli mieleen.
Ahn Jung-Hwan sai kenkää Perugiasta, kun hän upotti Italian 2002 MM-kisoissa. Ei saanut. Tai tavallaan....
Korealainen hankittiin Busanista vuonna 2000 Perugiaan kahden vuoden vuokralle osto-optiolla. Seuran toiveena oli samanlainen menestystarina kuin aiemmin Hidetoshi Nakatan kanssa, joka ostettiin Japanista 3,5 miljoonalla eurolla ja kahden menestyksekkään kauden jälkeen myytiin AS Romaan n. 22 miljoonalla.
Hwan pelaili kaksi kautta Perugiassa ilman mainittavia saavutuksia. Samalla samassa joukkueessa Marco Materazzit, Fabio Grossot ja Fabio Liveranit nousivat kohti sarjan eliittiä.
Sitten tulee Japani - Etelä-Korean MM-kisat. Guus Hiddinkin Etelä-Korea kohtaa neljännesvälierissä Italian, jonka loistava pelaajasukupolvi ei ollut voittanut mitään maajoukkueessa. Hwan epäonnistui ottelun puolivälissä rankkarissa, jonka Gigi Buffon harvinaisesti torjui. Christian Vieri vei Italian johtoon kunnes korealaiset tasoittivat ottelun lopussa ja mentiin dramaattisille jatkoille. Totti lensi ulos sukeltamisesta, Damiano Tommasilta hylättiin epäreilusti maali ja sitten Hwan pukkaa jatkojen lopussa päällään Azzurrin kotimatkalle.
Perugialla oli kaikki maailman aika käyttää Hwanin lainasopimuksen osto-optio jo ennen noita MM-kisoja, mutta edellisellä kaudella 15 sarjaottelussa yhden maalin tehnyt hyökkääjä ei oikein kuulunut seuran tulevaisuuden suunnitelmiin. Hän ei ollut ilmeisesti edes pelannut Perugian edustusjoukkueessa neljään kuukauteen ennen MM-kisoja. Perugian osto-optio olisi ollut vain 1,2 miljoonaa puntaa, minkä olisi voinut vielä kisojen jälkeenkin käyttää ja myydä Hwan jonnekin voitolla. Ottajia olisi ollut pari tärkeää maalia turnauksessa ampuneelle kärjelle noiden kisojen jälkeen.
Sen sijaan Perugian omistaja Luciano Gaucci päättää soimata julkisesti Hwania ja laskea oman mahdollisen sijoituksensa hintaa. Hwan ei tulisi enää jalallaankaan astumaan Perugiaan ja Gaucci ylpeänä italialaisena pitää Hwanin käytöstä loukkaavana maalle, joka kaksi vuotta takaperin avasi Hwanille ovensa. Hän ei aikoisi enää maksaa palkkaa kaverille, joka pilasi italialaisen jalkapallon.
Guus Hiddink piti Gauccin toimintaa (Hwanin "kenkiminen") lapsellisena ja Perugian valmentaja Serse Cosmi kehotti myös seurapresidenttiään harkitsemaan uudelleen, sillä 26-vuotias Hwan oli valmentajan mukaan valtavan potentiaalin omaava pelaaja. Mielenkiintoinen ulostulo valmentajalta. Aasian jalkapalloliitto vaati myös EU:lta tutkintaa asian tiimoilta.
Mutta tuo Gauccin toiminta ei juontanut juuriaan Hwanin tekemästä maalista, vaan korealaisen ottelunjälkeisistä kommenteista. Gauccin mukaan Hwan sanoi mm. korealaisen futiksen olevan ylivertaista italialaiseen palloiluun verrattuna. Siitä kunnioituksen puutteesta Gaucci veti herneen nenään.
Savun laskeuduttua Perugia käytti siirto-option ja tarjosi Hwanille kolmevuotista sopimusta. Pelaajan agenttitoimisto ilmoitti julkisesti, ettei Hwan tulisi enää jalallaankaan astumaan Perugiaan, eikä seuralla ole mitään oikeutta vaatia häntä takaisin. Korealaiset ihmiset eivät halua Hwanin palaavan Perugiaan.
Tämän ohella Perugia ei ilmeisesti ollut maksanut kaikkia Hwanista sovittuja rahoja Busanille, vaan oli näille velkaa. Hwaniin oli kiinnostusta Euroopassa, mutta tämä sotku Perugian kanssa karkotti kaikki ostajat. Fifa puuttui lopulta aikansa seurattuaan tähän soppaan ja lopputulemana Hwan joutui maksamaan Perugialle korvauksia 3,5 miljoonaa euroa "vahingosta siirtomarkkinoilla". Hwan selvisi siitä japanilaisella viihdealan sponsorilla, mikä vei hänet Japaniin pelaamaan kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen hän yritti vielä uraa Euroopassa Metzissä ja Duisburgissa, mutta ei siitä enää kolmekymppisenä mitään tullut. Perugiaan Hwan ei kuitenkaan ollut lupaustensa mukaisesti enää koskaan astunut.
Luciano Gaucci taas jätti Perugian 2005 seuran mentyä selvitystilaan ja pakeni Dominikaaniseen Tasavaltaan syytettynä vilpillisestä konkurssista / kirjanpitopetoksesta. Hänen poikansa joutuivat kyllä vankilaan, joskin myöhemmin Gaucci itsekin palasi vielä Italiaan ja kärsi oman tuomionsa. Gaucci kuoli 2020 ja on eräänlainen kulttihahmo italialaisessa jalkapallossa. Siivousfirmalla omaisuutensa perustan luonut Gaucci teki 1999 Viterbesessä, myös omistamassaan pienessä futisseurassa, Caroline Moracesta maailman ensimmäisen miesten ammattilaisjoukkueen naispäävalmentajan futiksessa.
Gauccin parhaita paloja, kun niitä nyt samalla tuli joitain vastaan:
1993 Gaucci myi hevosen Emanuel Senzacqualle, joka oli futisinnostuksen ohella sattumalta tuomari Serie C:ssä, ja hänen oli kolme päivää hevoskaupan jälkeen määrä tuomaroida Perugian ja Siracusan välinen ottelu. 1-1 tasuriin päättynyt ottelu sisälsi monia kyseenalaisia tuomioita Perugian hyväksi. Italian jalkapalloliitto ryhtyi tutkimaan asiaa. Perugia oli sitten jo ilmeisesti ehtinyt saavuttaa nousun Serie B:hen, kun Italian futisliitto sai tutkintansa päätökseen ja rankaisi Perugiaa peruuttamalla heidän sarjanousunsa. Se johti mellakkaan, kun Perugia oli silloin pelaamassa jotain vieraspeliä ja vieraskannattajat olivat aavistuksen pettyneitä.
Gaucci halusi myös tuoda Perugian joukkueeseen naispelaajan. Hänen valintansa olisi ollut Birgit Prinz, koska "tämä oli kaunis ja omasi hienon vartalon. Ja pelaajana hän on todella hyvä". Sanomattakin selvää, ettei siitä tullut mitään ja liekö edes Birgit Prinziltä kysytty. Ja sitten tämän jälkeen Gaucci signasi tosiaan Saadi Al-Gaddafin huhutusti Berlusconin suosituksella, joka halusi parantaa Italian sekä Libyan välisiä suhteita. Saadin futisuraa Libyassa oli edistetty varsin suotuisasti. Hän oli mm. samaan aikaan Libyan maajoukkueen kapteeni, hänen kotikaupunkinsa joukkueen Tripolin kapteeni ja jalkapalloliiton puheenjohtaja.
Perugiaan signatessaan Saadi palkkasi samalla itselleen Diego Maradonan tekniseksi konsultiksi ja Ben Johnsonin juoksuvalmentajakseen. Kolme kuukautta siirtonsa jälkeen Saadi kärysi Nandrolonista. En tiedä mitä se kertoo Italian jalkapallosta, että Saadi omisti Juventuksen osakkeita ja hänen ainoat peliminuuttinsa Perugiassa tulivat juuri Juventusta vastaan vaihdosta tuon dopingpannan jälkeen. Ja vielä Perugian jälkeen hän "edusti" Italiassa Udinesea ja Sampdoriaa päästen kentälle vain Udinesessa; kymmenen minuuttia kauden lopussa. Lienee varmasti turha edes mainita, että oli ihan väärällä tasolla.
Aiemmin jutussa esiintynyt Perugian päävalmentaja heidän menestyksekkäimmällä aikakaudellaan, Serse Cosmi, oli hänkin persoona. Osa-aikainen DJ, joka järjesti pelaajilleen näytäntöjä eroottisista elokuvista toistaen niitä joukkueen bussissakin ja buukkaili reissuja strippiklubeille pitääkseen pelaajien moraalin korkealla.
