Varmastikin noin. Näin ollen saattaa olla, että Laaksokaan ei näe tärkeäksi puhua NL:n sisäisistä asioista.
Mutta kyllä kai jokaisen - vaikka haluaisikin tunnustaa Marxin oppia - tulisi kyetä myöntämään, että Neuvostoliitto oli kaiken sen irvikuva.
Toisaalta en muista lukeneeni Laaksolta mitään Neuvostoliitoa ylistäviä kirjoituksia, en ainakaan enää 2000-luvulla.
En siis väitä, etteikö miehellä olisi tämän suuntaisia ajatuksia, mutta onko hän esittänyt niitä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen enää julkisesti? Yksisilmäistä Amerikka-vastaisuutta toki sitäkin enemmän.
Tullaan siis kysymykseen, onko Jaska enemmän
Back in the USSR -miehiä, vai riittääkö hänelle nykymalli? Eli ylistääkö Jaska vai maltillisesti tuomitsee Neuvostoliiton, vai tekeekö kumpaakaan? Ja jos ei tee kumpaakaan, miksi edes pitäisi?
Entä ovatko kaikki muut suomalaiset poliitikot vuorollaan julistaneet, että NL oli mätä? Eivät ainakaan ne kaikki, jotka jo suomettumisen aikaan olivat aktiiveja, mukaanlukien joukko kansallisen kokoomuksen ja keskustan poliitikoita.
Poikkeuksen sääntöön tekivät sitten Junnilat ja Vennamot, mutta myös esimerkiksi SKP:n Saarinen, joka pyrki pitämään Suomen kommunistit erossa neukuista ja muun muassa tuomitsi selväsanaisesti Tshekkoslovakian miehityksen.
Yhtä kaikki: Laakson, Tennilän ja Kuopan tapaiset poliitikot ovat kotimaan kommunisteille se väylä saada äänensä kuuluville, kun varsinaisella puolueella ei nähdä elämisen edellytyksiä.
Vai ei kai joku tosissaan kuvittele, että Suomessa kommunistien kannatus olisi oikeasti vain luokkaa: nolla pilkku jotain?