Tuli katsottua tuo Hjalliksen vetämä kakkoskausi kokonaisuudessaan. Aivan huikeaa settiä. Yksinään Jethro toi koko kaudelle enemmän viihdettä kuin Jaajon kaudet yhteensä.
Muutoinkin kilpailijat olivat sellaisia vanhan liiton pyrkyreitä, joilla on rajaton itseluottamus ja usko omaan tekemiseen. Se toi hyvää jännitettä melkein joka jaksoon, kun katsoja sai tehdä omat johtopäätökset siitä, kuka mokasi ja kuka onnistui.
Paljon on myös kiinni Diilin vetäjästä. Jaajo on 2020-luvun hengessä "kiva kaveri", joka maustaa jokaiset fudut jollakin positiivisella sivulauseella. Hjallis sen sijaan tenttasi ja piikitteli, ja kun potkut oli annettu, totesi että "voitte poistua". Tiedän, että tämä on enemmän menneen maailman johtamista, mutta kyllä se tv:ssä toimii ihan eri lailla kuin Jaajon tsempit.
Jaajon molemmat kaudet heijastavat myös hyvin ajan kuvaa: Nykyään kaikki pyörii somessa ja sen ympärillä. On brändäystä, alustataloutta, tubettamista ja podcasteja, mutta ennen kaikkea on verkostoja. Älypuhelimet ja tabletit laulavat jokaisessa tehtävässä. Hyvä pelaaja on sellainen, joka saa pirautettua mahdollisimman suuren yrityksen sponsoroimaan tapahtumaa.
Mielestäni ohjelmaan pitäisi tuoda enemmän konkreettisia tehtäviä, joissa katsoja voi verrata onnistumisia suoraan. Hyvänä esimerkkinä jakso, jossa tehtiin mainoksia. Siinä katsojalle oli selkeää, mitä pitää tehdä ja millä välineillä. Mutta sitten jos on niitä myyntitehtäviä, on mahdotonta arvioida, kuka oli oikeasti kova myyjä ja kenelle nyt vain sattui se asiakas, joka oli tulossa ostamaan 10 000e:n arvoista keittiötä.
Finaalijaksossa oli ihan ok se dialogi sijoittajien kanssa. Vähän kyllä huvitti, että siellä oli enimmäkseen jotain kulttuurihahmoja ja urheilijoita kuin varsinaisia bisnesmiehiä. Palefacen läsnäolo kruunasi kokonaisuuden.
