Lepyin
Viestin lähetti koo
Pane nyt se vilttihattu päähäsi ja reipastu vähän. Joku vielä heittää sinne oikeasti viimeisen roponsa, mitäs sitten teet?
Tuollainen parku ja päivittely yhdestä linnankutsusta. Eihän tässä mitään ole tapahtunut poikamaiselle sharmillesi. Olet vaan niin toivottoman ykstotinen ja huumorintajuton kuvitelmiesi kanssa.
Vannon ja vakuutan, että olen kaikkien muiden tyttöjen lailla vaikutuspiirissäsi niin pyhänä kuin arkenakin. Olen joutunut kehittämään Oman Rööriunelma Systeeminkin jotta voin aina tarvittaessa lähteä leijumaan. Lapsille heitän salin lattialle kolme karkkipussia ja pistän Muumit pyöriin. Hifkiläiselle vilautan uusinta Auto und Motor sportia ja häivyn vähin äänin ORU:n pyörteisiin.
Harmittaa vaan kun olen jostain syystä, kuin varkain, tullut jotenkin raskaammaksi, haittaa olellisesti nousukiitoo. Ajattelinkin joskos voisit sen puoskarin nimen laittaa, siis sen joka annostelee nelisnurkkaisiin astioihin. Pytyt minulla on omasta takaa, meillä näes on olutpanimo.
Niin, se vielä, että mistäs sinä mökötät?
terveisin koo
Niisk, tuntuu jo paremmalta. Tuo ORU-meditaatio kuullostaa hienolta. Joku Astanga Jooga näyttää tuon rinnalla pahaiselta puuhastelulta, joka ei alkuunkaan vie harrastajaansa oikeaan transsiin.
No enhän minä nyt keneltäkään sitä viimeistä ropoa, kyllähän Sinä, jos kuka tuon tiesit. Itseasiassa, minähän olen eräänlainen Rakkauden Robin, joka ryövää niiltä jotka siinä yltäkylläisesti rypee, lahjoittaen sitä taasen vähäosaisille. Viimoisen viisisenttisensä heittäneelle tyttö-raiskalle annan kursailematta viisikymmentä egeä vaihtorahoina takaisin, ja kylläisen mielen. Luulen, että taivaspaikkani tältä saralta alkaa olla jo pulkassa. Pietari kaiketi rasvailee jo muikea hymy huulillaan portin saranoita minun käydä, seesteisin mielin.
Vai tuottaa se levitointi vaikeuksia. Maan vetovoima on armoton – tiedän kyllä. En minä kuitenkaan sen saman puoskarin palveluksiin perustaisi, joka omat ihrani lintujen evääksi lirutteli. Minulle jäi operaatiosta nimittäin kaksi vekkulia tyrää, jotka ”vatsalihaksia” pingottaessa pomppivat tihverinä arven kupeesta ylös randomina. Olenkin riemastuttanut sukulaisten pikkulapsia leikkien eräänlaista reagtio-peliä, jossa kummivasaralla tällätään poukkaavan tyrän päälle, jos kerkiää. Ääniefektit osumasta ovat saaneet kiitosta pelaajilta aitoudestaan.
Enkä Sinuna myöskään syöttäisi niitä talikuutioita linnuille, kun ei viitsisi hämmentää ornitologien jaloa ammattikuntaa jo toista talvea peräjälkeen. Se meinaan vetää risuparran linssit innostuksesta huuruun moista ihmettä pakkasella vahdatessa. Sitä paitsi tuon rasvaisen hormoonitujauksen seurauksena riettaisiin naiminkeihin äityneet linnut, näin keskellä synkintä kaamosta, saattaisi olla myös ylitsepääsemätön näky makeimmassa kaamosmasennuksessaan kylpevälle peräkammarin vanhallepojalle, ja näkyä näin outona piikkinä itsemurhatilastoissa. Pystyisitkö moisesta kantaa vastuun?
Tehdään siitä mielummin vaikka saippuaa, kun on ne paljut ja kaikki. Mainoksessa voisit itse tuoda tuotettasi tykö kirmaillen jyhkeiden maininkien lomassa pitkin rantaa pelkkään läpikuultavaan harsoon verhoutuneena – kuten saippu-mainoksissa tapana on. Luulen, että saisit JHagin spiikkaamaan jämerällä rintaäänellään: koo saa sinut vaahtoamaan. Ja kauppa käy kuin siimaa – jos vaan laardia piisaa raaka-aineeksi.
En minä enää mökötä. Ja jos mökötän, niin totta mooses mökötän juuri Sinulle, muusalleni ja uskotulleni. Sillä taas ei ole merkitystä onko siihen mitään todellista aihetta, kunhan kiukuttelen lämpimikseni, jos niin on – ken ymmärtäjäksi ryhtyy, se osansa kestäköön.
Juohtuipa vaan mieleeni
