Ja isona minusta tulee...

[Ted Raikas]

Viestin lähetti timmi
Isona minusta tulee kuollut.

Muistelisin Rauli Somerjoen sanoneen noin joskus aikoinaan jossain haastattelussa. No, se piti kyllä paikkansa...

 

[mendieta]

Hieno keskustelun aihe. Juttelinkin tässä justiinsa yhtenä päivänä kaverin kanssa näiden asioiden vaikeudesta. Tultiin siihen tulokseen, että yläasteen viimeistä luokkaa käyvä on aika epäkypsä vielä päättämään tulevaisuudestaan. No nykyäänhän voi muissakin kouluissa lukea tuon ylioppilas-nimikkeen kuin vain lukiossa. Mutta entäs sen jälkeen? Jaa-a, edelleen oli itselläni ainakin vaikeaa.

Luen tällä hetkellä Vaasan Yliopistossa kauppatieteitä. Pääainetta en ole valinnut. Se seilaa siinä laskentatoimen ja talousoikeuden (tai yritysjuridiikan) välimaastossa. En oikein tiedä mitä minusta tulee.

Miksi sitten lähdin yliopistoon? Yksi ja tärkeä syy oli se, että halusin jäädä Vaasaan. Syinnyinkaupunkini, rakkaat ihmiset etc. Moni voi vähätellä näiden vaikutusta, mutta itselläni se painoi todella paljon vaakakupissa. Olisin toki voinut siirtyä työelämään lukion jälkeen tai ottaa kursseja jostain vaatimattomammastakin koulusta. Onhan täällä myös iso AMK.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kun kapasiteettia, ainakin omasta, mielestä riittää niin miksi sitä ei käyttäisi. Koulunkäynti ei kai koskaan mene hukkaan.? Nykyään alkaa olla niin, että pitää olla insinööri, että saa pyörittää ruuvia. Tulevaisuudessa perus-tekijöistä tulee olemaan pulaa, mutta veri veti tuonne ajattelupuolelle.

Kahtellaan nyt mitä tuo koulu ja sen tuomat mahdollisuudet tuo tullessaan. Ei ole vielä juurikaan käsitystä minkälaista työtä sitä tulee tekemään. Pää- ja sivuaineen pyrin ottamaan niin fiksusti, että niistä olisi maksimaalinen hyöty.

Toiveammatti oli pienenä junankuljettaja ja joskus vähän vanhempana palomies. Töitä olen tehnyt eräällä suurella operaattorilla. Ja luen siis kauppatieteiden maisteriksi....Haaveissa olisi ainakin lukea jonkin verran kasvatustieteitä, pitäisi onnistua "helposti" tämän nykyisen sivuaineoikeuden avulla. Elämää varten, on semmoisia harrastuksia. Ehkä kenties joskus sen avulla opettamaan tai jotain. En minä tiedä.

Gaizka, kohta 25v.

 

[rinkeli22]

Minä vähän epäilen, että koskaan tietäisin mitä haluaisin tehdä..

27 ikää, taskussa yo-paperit + melkein kahden ihan eri alan ammattitutkinto(toinen valmis tässä kevään mittaan).. Tällä hetkellä olen vielä kesken olevaa koulutusta vastaavassa työssä, josta kyllä tavallaan pidän, mutta epäilen etten pidemmän päälle pärjää tai pääni ei kestä tällä alalla.. Opiskelemaan en kyllä enää jaksaisi lähteä..

Olen helvetin kateellinen ihmisille, jotka ovat kenties jo nuoresta asti tienneet mitä heistä tulee isona..

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti rinkeli22
Minä vähän epäilen, että koskaan tietäisin mitä haluaisin tehdä..

27 ikää, taskussa yo-paperit + melkein kahden ihan eri alan ammattitutkinto(toinen valmis tässä kevään mittaan).. Tällä hetkellä olen vielä kesken olevaa koulutusta vastaavassa työssä, josta kyllä tavallaan pidän, mutta epäilen etten pidemmän päälle pärjää tai pääni ei kestä tällä alalla.. Opiskelemaan en kyllä enää jaksaisi lähteä..

Olen helvetin kateellinen ihmisille, jotka ovat kenties jo nuoresta asti tienneet mitä heistä tulee isona..

Oletko IT-alalla?

 

[dude]

Viestin lähetti Jantteri-Pantteri
Tuo TaYKK taitaa tosin vain kyseisen yo:n kauppatieteellisen tiedekunnan antama hieno nimitys, mitään varsinaista statusta itsellisenä laitoksena sillä ei taida olla.

Niin, ei ainakan tässä vaiheessa vielä. Onhan tolla oma johtajansa ja niin edespäin, vastahan tuo perustettu on. Tuskin minun talossaolon aikana ainakaan tuosta juuri edemmäks menee..

Viestin lähetti Pikku Myy
Aamulla ajatus varmaan luistaisi paremmin, mutta sitä ennen taatusti palat halusta kertoa, mistä niitä sossuja sitten tulee.

En tiedä onko tutkinnon nimi vaihdettu, mutta ennen vanhaan ainakin Tampereen yliopistosta valmistui sosionomeja. Luin asiasta hiljattain eräästä lehdestä, jossa eräs professori vaahtosi näiden tutkintojen eroavaisuudesta.

 

[Snakster]

Viestin lähetti Pikku Myy
Aamulla ajatus varmaan luistaisi paremmin, mutta sitä ennen taatusti palat halusta kertoa, mistä niitä sossuja sitten tulee.

Sossuja eli sosiaalityöntekijöitä tulee tietysti vain ja ainoastaan yliopistosta.

Sosionomeja sen sijaa ei taida juuri enää yliopistosta tulla, koska ovat vaihtaneet noita tutkintonimikkeitä etteivät sekoittuisi sosionomien (amk) kanssa. Käsittääkseni sieltä mistä ennen tuli sosionomeja tulee nykyisin yhteiskuntatieteiden maistereita. Tästä en tosin ole varma.

 

[rinkeli22]

Viestin lähetti The Original Jags
Oletko IT-alalla?

Bingo..

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti rinkeli22
Bingo..

Sama juttu. Ohjelmointihommia. Aika kuluttavaa kyllä pidemmän päälle.

 

[rinkeli22]

Viestin lähetti The Original Jags
Sama juttu. Ohjelmointihommia. Aika kuluttavaa kyllä pidemmän päälle.

Sitä itseään. Toki omalla tavallaan mielenkiintoista ja haastavaa työtä, mutta pään ympärillä kiristää jo parin vuoden jälkeen rengas sen verran kireellä, että pistää miettimään montako vuotta sitä selviää tällä alalla tyydyttävällä mielenterveydellä.

Alan stereotypiahan on se jatkuva uudelleen kouluttautuminen ja opiskelu. Jossain osa-alueilla enemmän ja jossain vähemmän, mutta ajan hermolla on pakko pysyä. Ehkä sitä yrittää olla liian monen osa-alueen asiantuntija, kun pitäisi satsata enemmän siihen kärkiosaamiseen jostakin asiasta.

Mä en vaan jaksa.. Ennemmin toimistorotaksi pyörittään papereita ja vastaan puhelimeen kohtuullisella palkalla.. Ennen kaikkea työtä, jonka pystyy sulkemaan mielestään, kun työpaikan ovi sulkeutuu selän takana. Voihan sitä koodailla omaksi ilokseen vapaa-ajallaan ja toteuttaa kaikki hullut ideat, mitä ei ole koskaan ehtinyt alkaa tekemään..

 

[MouseInTheHouse]

Suunnitelmat muuttuvat...

Muistan, kuinka nuorempana halusin ala-asteen opettajaksi. Pidin tuosta unelmasta kiinni aina lukion loppuun. Kirjoitusten jälkeen kävin vanhempien "toivomuksesta" Helsingin yliopiston pääsykokeissa, matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. Mutta koska tunsin tarvetta kapinoida eikä kyseinen koulutus oikein kiinnostanut, en ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Ja toisaalta sen hetkinen elämäntilanne oli niin kaoottinen etten olisi voinut käydä toisessa kaupungissa opiskelemassa, saatika muuttaa sinne...

Kapinoinnin seurauksena löysin itseni syksyllä ammattikoulusta. Opiskelin sitä, mitä olin harrastanut niin kauan kuin muistan; vaatesuunnittelua ja -ompelua. En oppinut koulutuksesta mitään uutta. Ja suoritin kolmen vuoden opinnot kahdessa vuodessa, tosin sain tapella koulun rehtorin kanssa muutaman kerran ennekuin kyseinen erikoisjärjestely onnistui.

Töitä olen aina löytänyt mutta mikään ei ole tuntunut oikein omalta jutulta. Mutta nyt kun olen valmistumassa laskentatoimen ja rahoituksen tradenomiksi, voisin sanoa että oma ala on varmaankin löytynyt, puolivahingossa. Töitä on tiedossa heti valmistumisen jälkeen. Ja vieläpä koulutusta vastaavia töitä.

Saa nähdä, kuinka kauan jaksan olla innostunut tämän alan töistä. Kai sitä useammalla tulee jossain kohtaa vastaan jonkinlainen kyllästyminen ja turtuminen omaan työhön. Jos tällainen tilanne sattuu tulemaan niin ei muuta kuin työpaikan vaihto. Olen aina uskonut että ammattitaitoiselle ja ahkeralle ihmiselle löytyy kyllä töitä.

Tämänhetkistä unelma-ammattia odotellessa.... (kun vaan saisi noi p**keleen opinnot loppuun....)

 

[TheChef]

LÄSKIPÄÄ

Eli lihamies, lihanleikkaaja, lihatuotteiden valmistaja. Jotain sinnepäin!!!

Kokinpaperit taskussa, ja nyt menossa toinen ammattitutkinto. Aloitin elokuussa liha-alan tutkintoon tähtäävät opinnot SEAOL:issa seinäjoella. Myyntityö on minun tulevaisuuteni... Toivottavasti...

 

[Kolmas Johannes]

Enpä tiedä minäkään vielä, mihin päädyn.

Keväällä 2003 olin kinkkisen valinnan edessä. Jonnekin piti hakea, ja tuolloisten ylioppilaskirjoitusten aikoihin pidin mielenkiintoisimpina vaihtoehtoina psykologiaa ja viestintää. Hetken pohdinnan jälkeen priorisoin viestinnän ja kävin kevään päätteeksi pääsykokeissa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Tampereelle en päässyt, mutta Helsinki kutsui.

Vaikka minulla nyt on mielestäni melko kiintoisan alan opiskelupaikka, silti välillä tuntuu, että olen ihan yhtä tyhjän päällä kuin aina ennenkin. Minusta voi tulla toimittaja, minusta voi myös tulla tiedottaja, eikä mahdotonta ole sekään, että minusta tulisi joku homeperseinen kellarihuoneistossa työtään tekevä tutkija. Sellainenkin vaihtoehto on olemassa, että minusta tulee mitä tahansa. Valtiotieteiden maisterin tutkinto ei ohjaa selkeästi mihinkään ammattiin, eikä myöskään, jos pääaineena on viestintä.

Monet paasaavat kovasti työkokemuksen merkityksestä viestinnän alan tutkinnon suorittamisen yhteydessä, mutta itselläni ei ole sitäkään. Kierointa on, että usein työkokemusta saadakseen täytyisi olla jonkin tason alan työkokemusta jo valmiiksi. Kunnon oravanpyörä, sanoisinko. Eikä vielä ole edes valjennut, onko ala oikeasti sellainen, johon intohimoisesti mielenkiinnolla suhtaudun.

Yhtä kaikki koulunkäynti on ollut kivaa ja mielenkiintoista, enkä ihan heti voisi tätä opiskelupaikkaa kuvitella mihinkään muuhun vaihtavani. Tulevaisuutta vain ei vielä ole.

 

[Timbit]

Peruskoulun jälkeen lukio oli käytännössä itsestäänselvyys. Siinä abivuoden loppupuolella sitten keksin, että haenpas Tampereen yliopistoon tiedotusoppia lukemaan. Hainkin, enkä päässyt. Reilut puoli vuotta ajantappoa kauppakoulussa, sitten armeijaan, ja armeijan jälkeen Tampereelle yhteiskuntatieteitä lukemaan. Tiedotusoppia luin kahta kurssia vaille toimittajan tutkintoon, pääainettani sitten kandiksi plus paljon syventäviä siihen päälle. Gradu ja yksi kurssi puuttuu maisterin tutkinnosta. Voi olla, etten niitä koskaan tule suorittamaan. Toimittajan urasta luopuminen ei ole haitannut hetkeäkään.

Nykyiseen työhöni olen päätynyt paljon käytetyllä ajopuu-menetelmällä. Jotenkin vain päädyin tähän, koska tunsin oikeat ihmiset ja olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Poiskaan eivät ole heittäneet, joten ilmeisesti pärjään tässä ihan hyvin. Työnkuvastani voin kertoa sen verran, että toimin ihmisten ja insinöörien välisenä rajapintana. En siis itse ole oikein kumpaakaan.

Teenkö tätä eläkepäivilleni asti? En minä vaan tiedä. Nyt on ihan hyvä näin. Jos tilanne joskus muuttuu niin sitten tarttee tehdä jotain.

 

[Vaughan]

Jaa isona? Se taitaa olla mahdotonta, kun olen jo kolmekymppinen ja Theo Fleuryn mittoihin jämähtänyt.

Oma alan valintani on kyllä ollut aikamoista sattumien summaa. Muuten olen suhteellisen tyytyväinen positiooni julkisella sektorilla, mutta palkka on liian huono ja työsuhde määräaikainen. Olen kuitenkin optimisti tulevaisuuden suhteen.

Niille jotka tällä hetkellä pohtivat mitä mennä opiskelemaan, sanoisin, että kannattaa valita sellainen aihe ja ala joka oikeasti kiinnostaa. Liian moni taitaa kuitenkin tehdä valintoja vertailemalla eri ammattien palkkanauhoja. Maailma ehtii kuitenkin muuttua niin monta kertaa ennen valmistumista, että kannattaa valita sellainen vaihtoehto, joka juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Opiskelemista ylipäänsä kuitenkin kannatan verrattuna siihen, että menisi suoraan nuorena työelämään, vaikka paikka löytyisikin. Ainakin joku tutkinto kannattaa hankkia.

Viestin lähetti Snakster
Sosionomeja sen sijaa ei taida juuri enää yliopistosta tulla, koska ovat vaihtaneet noita tutkintonimikkeitä etteivät sekoittuisi sosionomien (amk) kanssa. Käsittääkseni sieltä mistä ennen tuli sosionomeja tulee nykyisin yhteiskuntatieteiden maistereita. Tästä en tosin ole varma.

Ainakin ennenwanhaan sosionomi oli yhteiskunnallisen alan alempi korkeakoulutukinto, ja heitä tosiaan valmistui yliopistosta. Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta voisi kuvitella, että vastaava tutkinto saattaisi olla yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto?!

 

[mjr]

Lähdin aikoinaan opiskelemaan historiaa yliopistoon koska olin kiinnostunut historiasta ja epämääräisesti ajattelin, että tutkija voisi olla se kunniallinen työ, jos sellainen on pakko ottaa. En kyllä oikeastaan mitenkään ajatellut asiaa käytännön kannalta, toimeentulo tuntui hyvin etäiseltä kysymykseltä. No, ne olivat 80-luvun lopun lihavia vuosia... Hyvin epäkäytännöllistä ja idealististakin ajattelua, mutta en kyllä sitä valintaa ole sen koommin katunut vaikka se ei noin taloudellisesti ajatellen ollut mikään mestariveto. Minusta ajattelutapani kouliintui todella hyödyllisellä tavalla historian laitoksen tietyssä analyyttisessä, kovassa mutta ei yltiöteoreettisessa koulussa: avautui kiinnostavia ja avaria näkymiä - ja vaikka ne koskivatkin menneisyyttä niin niiiden suunta kuitenkin oli ja on nykyhetkeen. Opintojen aikana tuli sitten selväksi ensiksi se että oikeasti tarvitsen päivätyön ja toiseksi etten halua ja sovellu historiantutkijaksi. Lopulta olen sitten ajautunut IT-alalle, jossa on menossa jo kuudes vuosi, mutta työ tuntuu hyvin rajoitetusti merkitykselliseltä - kunniallisempaa ja hyväksyttävämpää olisi olla epäpätevänä opettajana jollakin karulla ylä-asteella, mutta minkä moraalissa häviää niin materiassa voittaa. Silti on jotenkin itsestäänselvää että tämä tai oikeastaan kaikki ammatilliset vaiheet elämässä ovat väliaikaisia ja ne olennaiset asiat ovat jossain muualla. Toimeen on tultava, mutta se ei saa tai pysty olemaan perusta identiteetille. Kyllä kai se kaikkein merkityksellisin matka kuitenkin tapahtuu sisäisesti.

 

[Sistis]

Viestin lähetti Designer
Työnkuvastani voin kertoa sen verran, että toimin ihmisten ja insinöörien välisenä rajapintana. En siis itse ole oikein kumpaakaan.

Nyt huijaat. Tietääkseni et ole diplomi-insinööri.

 

[Gentleman]

Nyt on Sistiksellä rajapinnat sekaisin...

Viestin lähetti Sistis
Nyt huijaat. Tietääkseni et ole diplomi-insinööri.

Ihmisten ja diplomi.insinöörien välinen rajapinta on nimeltään insinööri.

Insinöörien ja ihmisten välinen rajapinta teknikko

insinöörien ja diplomi-insinöörien välinen rajapinta on kiroilun jalo kieli. Sen taitaa jokainen bittinikkari melko kattavasti..

 

[sampio]

Viestin lähetti Sistis

Joo, ja joskus sanoin myös lähteväni isona Alaskaan metsästämään susia ja Afrikkaan tiikereitä panssarivaunulla. Kovat oli suunnitelmat.

Tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisikin erityisen mielenkiintoinen.


Ja isona minusta piti tulla Nhl-jääkiekkoilija. Aina kymmenvuotiaaksi asti olin tätä mieltä, mutta sitten isäni pudotti minut maanpinnalle.

Lukioaikaan haaveeni oli päästä opiskelemaan historiaa, mutta kun en ensimmäisellä yrittämällä päässyt, otin vastaan amk-paikan. Yritysviestinnän tradenomi olen ollut kohta vuoden, mutta varsinkin nyt työtilanteen konkretisoiduttua on viiden vuoden takainen ajattelemattomuuteni ottanut pattiin oikein urakalla. Välivuosi armeijan jälkeen ja kunnon panostus seuraavissa pääsykokeissa olisi ollut todennäköisesti fiksu veto, mutta... No, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä hakisin yliopistoon joko historiaa tai kauppatieteitä lukemaan. Tosin haastetta tuossa urakassa riittäisi, kun pitäisi siinä sivussa ruokkia kaksi suuta oman lisäksi.

 

[Rok]

Jaa-a. Lukion jälkeen pähkäilin kovasti, mikä olisi se meikäläisen juttu, enkä päässyt mihinkään yksiselitteisiin lopputulokseen. Niinpä päätinkin yrittää sisään Kauppakorkeaan, kun isäukko sitä meikäläiselle ehdotti. Pääsin sisään jo pari vuotta sitten, ja opiskelut olisi tarkoitus aloittaa syksyllä kun armeijakin on nyt käyty pois alta.

En tosiaankaan ole varma, että ym. ala on meikäläiselle "se" juttu, mutta toivotaan niin. Aika monelle alallahan KTM-tutkinnon suorittanut voi vielä suuntautua. Syksyllä on edessä muutto Lappeenrantaan ja opiskelijaelämän aloittaminen.

 

[Sistis]

Viestin lähetti sampio
Tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisikin erityisen mielenkiintoinen.

Niin olisikin. Melko pitkätoikkoista tosin, kaikki Afrikan tiikerit kun on jo tapettu sukupuuttoon panssarivaunumetsästyksessä pitkän aikaa sitten...

Muistuu mieleen, kun ala-asteen ekalla luokalla opettajamme väitti Afrikassa olevan tiikereitä. Itse väitin vastaan. Närkästynyt opettajamme siihen: "No turha minun on sinun kanssasi väitellä, kun tiedät näemmä kaiken paremmin kuin minä!"

Tunnuinpa tietävän.

 

[sampio]

Viestin lähetti Sistis
Niin olisikin. Melko pitkätoikkoista tosin, kaikki Afrikan tiikerit kun on jo tapettu sukupuuttoon panssarivaunumetsästyksessä pitkän aikaa sitten...

Niinpä. Mutta lapselle tiikerit, leijonat, kirahvit, kengurut ja pandat elävät kaikki "ulkomailla" tai "erimaassa", jossa ihmiset puhuvat omituisen kuuloista "erimaan kieltä" toisin kuin kaikki tutut ja turvalliset suomalaiset.

Melko huvittavan harrastuksen tuosta panssarivaunumetsästyksestä muuten saa, jos antaa mielikuvituksen hiukan laukata --> saksalaisen upseerin koppalakki päässä tulikomentoja jakeleva vaununjohtaja, tankki keskellä Avaran luonnon idylliä ja gnu-lauman seassa rajähtelevät kranaatit, miettikääpä sitä.

 

[Mielikuvitushahmo]

Joo, ihan ekana minusta piti tulla jonkinsortin rakennusmies, se meni puihin. Sitten ajattelin opiskella vartijaksi, mutta kiinnostus siihen loppui, ennenkuin ehdin edes hakea mihinkään.

Viimeisenä päädyin pintakäsittelypuolelle, jossa vaikutan edelleen
lottovoittoa tai miljoonaperintöä odotellessa...

 

[ervatsalo]

T-34:lla metsälle!

Viestin lähetti sampio
Melko huvittavan harrastuksen tuosta panssarivaunumetsästyksestä muuten saa, jos antaa mielikuvituksen hiukan laukata .....

Niin, itse haluaisin toteuttaa sellaisen kunnon vanhanliiton panssarihyökkäyksen, jolla niputettiin Saksan 6. armeija vuonna 1942 Stalingradiin, jossain Afrikan savannilla sellaiseen valtavaan vesipuhvelilaumaan.

Olisi se kuulkaa vänkää ensin ajaa vesipuhvelit saarroksiin ja sitten suolata koko komeus yhteen nippuun. Olisi siinä kuulkaas laardia ja lihaa vietäväksi kehitysmaiden ja Itä-Helsingin lapsille!

Illalla voisi sitten poikain kanssa paistaa nuotiolla lihaa, juoda kaljaa ja viihtyä vaikka perusteellisemminkin.


***

Itse ketjun aiheeseen mennäkseni olen tullut siihen tulokseen, että olen jo sillä hetkellä kun valmistuin Rakennusmestariksi saavuttanut jo kaiken sen, mitä kunniallinen mies tarvitsee tullakseen isoksi.

Suosittelenkin asiain tässä valossa Rakennusmestarin mitä ylevintä titteliä kaikille.

Loppukaneetiksi päädyn sanomaan, että mikäli päätyisin joskus puolustusvoimiin toteuttamaan itseäni, haluaisin ilman muuta olla Vääpeli, tahi laivaston ollessa kyseessä, Pursimies. Sillä he, jos ketkä, ovat herrasmiehiä.

Täältä tähän

 

[DAF]

Viestin lähetti Snakster
Sosionomeja sen sijaa ei taida juuri enää yliopistosta tulla, koska ovat vaihtaneet noita tutkintonimikkeitä etteivät sekoittuisi sosionomien (amk) kanssa. Käsittääkseni sieltä mistä ennen tuli sosionomeja tulee nykyisin yhteiskuntatieteiden maistereita. Tästä en tosin ole varma.

Melkein oikein - sosionomi on vanha alempi tutkinto, nykyään moinen olisi siis YTK. Kandiin vaan ei taida yhteiskuntatieteilijä nykyään opintojaan päättää, joten käytännössä maistereiksi tulevat.

 

[Kinke-13]

Shaggy.