Huikea pelihän tuo oli. Parin pisteen päähän jäi kova päänähkä(sanan varsinaisessa merkityksessä). Siinä oli kolmessa erässä kaikki lajin hienoudet, ensimmäisessä erässä Ljubicic oli ilmeisen hämillään Jarkon nykykunnosta ja menee häneltä tunnustelun piikkiin. Toisessa erässä alkoi näkyä miehen huima syöttötehokkuus, nousi myös verkolle useasti ja manestyksekkäästi, tuota isoa ja kaljua miestä on vaikea ohittaa verkolla.
Kuulinko oikein selostajalta että Ljubicic pitää hallussaan kovien kenttien ennätystä, 81 voitettua omaa syöttöä putkeen? Toisessa erässä peli näytti juuri tuolta, huikean tyylipuhdasta voimatennistä, syötetään kovaa, lyödään kaikki lyönnit kovaa ja vielä yhdellä kädellä. Täysin erilainen vastustaja kuin viime vikkoinen Florian Mayer joka tähän kaveriin verrattuna vain tuuppasi palloa verkon yli ja antoi Jarkon tehdä suurimman osan virheistä.
Jarkon peli oli kauttaaltaan hyvää ja täytyy muistaa että voitto jäi loppuen lopuksi uupumaan parista pisteestä, ja tie-breakkiin mahtui kaksi huonoa tuomiota mitä Jarkkokin protestoi, harvoin edes avaa suutansa tuomarin suuntaan.
Edelleen parasta Jarkon pelissä mun silmään on huikeasti parantunut syöttötyöskentely, sen johdosta itsevarmuus ja pelin hallinta on kasvanut huikeasti verrattuna menneisiin vuosiin. Syötöt ovat vain 170kmh-180kmh, mutta pirun tarkkoja, esimerkiksi kakkosruudusta syötetty ulospäinkiertävä sivurajalle on mahdoton palautettava. Kun pidät omat syötöt näin vakuuttavalla prosentilla niin voi vain kuvitella sitä fiilistä mikä Jarkolla nykyään on turnauksissa.
Tämän Jarkon syysvireen myötä tuli lajistakin taas erittäin kiinnostava, jaksaa seurata pelaajien eroavaisuuksia toisistaan, mitkä vahvuudet, mitkä heikkoudet. Kenellä henkinen kantti kestää kovassa paikassa. ;)
_