Kiitokset Sincelle linkistä. Kysymys pehmeä johtaminen vs kova johtaminen on ollut ja tulee olemaan jatkuva kiistan aihe. Itse olen sitä mieltä, että kumpikin voi toimia, kunhan johtaminen/valmentaminen on oikeudenmukaista. Juniorijääkiekossa on äkkiseltään ajateltuna kolme tärkeää tekijää valmentamisessa: 1) oikeudenmukaisuus, 2) rehellisyys ja 3) välittäminen. Oikeudenmukaisuus on aivan ehdoton joukkueurheilussa. Jos valmentaja jakaa joukkueen pelaajat suosikkeihin ja inhokkeihin, on homma taputeltu ja kausi käytännössä ohi. Toisinaan apuvalmentaja voi vesittää päävalmentajan työtä muodostamalla joukkueeseen kuppikuntia, mitä myös kiusaamiseksi kutsutaan. Rehellisyys tarkoittaa mm. sitä, että valmentaja ottaa vastuun joukkueesta. Juniorijoukkueissa liian usein kuulee sitä, että valmennus on parasta mahdollista, mutta pelaaja-aines heikkoa. Kontrasti on toisinaan melkoinen, kun karskin näköiset äijät siirtävät vastuuta pennuille - tissiposkimeininkiä väitän. Välittäminen on tässä sitä, että valmentaja oikeasti haluaa hyvää kaikille pelaajille. Jos valmentaja on oikeudenmukainen, rehellinen ja hyvää tarkoittava, ei valmennuksen teknisen tason välttämättä tarvitse olla huippua: pelaajat kehittyvät, koska hallille on mukava mennä. Tällöin pelaaja usein alkaa kantaa vastuuta myös itse tekemisistään. Kaikki yllä oleva on kuitenkin naivia puhetta niissä seuroissa, joissa toimintaa ohjaa täydellinen moraalittomuus. Lasten harrastukseen tarvittaisiin oikeasti jokin laki, johon perustuen viranomainen voisi ottaa tutkittavakseen ainakin räikeimmät ylilyönnit. Jääkiekko ei ole vakava asia, mutta lasten ja nuorten kohtelu on.
