HampaatOn

Jäsen
Vastauksena @juhaht::
Vahva tämä. Vastaushan kysymykseesi on, ettet mitenkään.
Tähän kun yhdistetään vielä oman lapsen tekemisten sormien lävitse katselu, (omasta mielestäni toleranssi oman muksun huonoa käytöstä kohtaan tulisi olla nolla) niin ollaan tilanteessa, jossa kovaa vaatimustasoa (mm. huutamalla) ylläpitävän valkun lapsi purkaa sitä pahaa oloa muihin treenikavereihin.
Jos valmentajan/huoltajan lapsi on yksi pahimmista kiusaajista ja isäukko katselee läpi sormien, et todellakaan voi avata suutasi. Lopputuloksena on vain lisää paskaa niskaan. Yleensä näillä kovimmilla kiusaajilla on oma jenginsä joukkueen sisällä, joka sitten kyykyttää ujompia, hiljaisempia oikein urakalla. Ainoa reitti on vanhempien kautta, eikä sekään ihan ongelmaton aina ole.

Omassa tiedossani on lukuisa joukko monenlaista kiusaamista ja jopa käsiksi käymistä, johon ei ole puututtu. vaikka valmentaja/toimihenkilö on nähnyt.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Ainoa asia, jolla voi olla tehoa kiusaamisen estämisessä, on julkisuus. En tosin ole itse huomannut Suomessa mitään suurempaa julkisuuskampanjaa jääkiekossa, mutta muissa lajeissa paska on alkanut tulla esille ihmisten alettua avautua ongelmista. Vanhemmat, toimihenkilöt, joukkueet, seurat jne. ovat yleensä niin käpertyneet oman edun tavoitteluun, että kellään ei ole aitoa intressiä ja mahdollisuutta tarttua oikeasti epäkohtiin. Usein joukkueissa "ulkokehällä" olevat vanhemmat suorastaan ovat tyytyväisiä, kun joku psyko-idiootti rääkkää oman muksun pahimpia kilpailijoita, vaikkakin ulospäin ollaan hyvin huolissaan siitä, miten rääkätyn psyyke kestää.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ainoa asia, jolla voi olla tehoa kiusaamisen estämisessä, on julkisuus. En tosin ole itse huomannut Suomessa mitään suurempaa julkisuuskampanjaa jääkiekossa, mutta muissa lajeissa paska on alkanut tulla esille ihmisten alettua avautua ongelmista. Vanhemmat, toimihenkilöt, joukkueet, seurat jne. ovat yleensä niin käpertyneet oman edun tavoitteluun, että kellään ei ole aitoa intressiä ja mahdollisuutta tarttua oikeasti epäkohtiin. Usein joukkueissa "ulkokehällä" olevat vanhemmat suorastaan ovat tyytyväisiä, kun joku psyko-idiootti rääkkää oman muksun pahimpia kilpailijoita, vaikkakin ulospäin ollaan hyvin huolissaan siitä, miten rääkätyn psyyke kestää.
Toki julkisuudessakin on se ongelma, että julkisuus itsessäänkin voi aiheuttaa kiusaamista. Esimerkiksi niin että valmentaja tai pelaaja sanoo jotain mikä ei oikeasti loukkaa ketään, mutta härski läppä päätyy someen ja soppa on valmis.
 
riisi serkku suudelma aurinkoinen
Julkisuutta voi käyttää hyvin tai huonosti, mutta valo on joka tapauksessa hyvää antiseptiikkaa mikrobeja vastaan.
Avoin epäkohtien käsittely on ainoa tie kehittymiseen. Muutoin toiminta mätänee sisältä päin. Joo, joo ihmiset ja toisin ajattelevien savustaminen ulos toiminnasta johtaa väistämättä tuhoon.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kiitokset Sincelle linkistä. Kysymys pehmeä johtaminen vs kova johtaminen on ollut ja tulee olemaan jatkuva kiistan aihe. Itse olen sitä mieltä, että kumpikin voi toimia, kunhan johtaminen/valmentaminen on oikeudenmukaista. Juniorijääkiekossa on äkkiseltään ajateltuna kolme tärkeää tekijää valmentamisessa: 1) oikeudenmukaisuus, 2) rehellisyys ja 3) välittäminen. Oikeudenmukaisuus on aivan ehdoton joukkueurheilussa. Jos valmentaja jakaa joukkueen pelaajat suosikkeihin ja inhokkeihin, on homma taputeltu ja kausi käytännössä ohi. Toisinaan apuvalmentaja voi vesittää päävalmentajan työtä muodostamalla joukkueeseen kuppikuntia, mitä myös kiusaamiseksi kutsutaan. Rehellisyys tarkoittaa mm. sitä, että valmentaja ottaa vastuun joukkueesta. Juniorijoukkueissa liian usein kuulee sitä, että valmennus on parasta mahdollista, mutta pelaaja-aines heikkoa. Kontrasti on toisinaan melkoinen, kun karskin näköiset äijät siirtävät vastuuta pennuille - tissiposkimeininkiä väitän. Välittäminen on tässä sitä, että valmentaja oikeasti haluaa hyvää kaikille pelaajille. Jos valmentaja on oikeudenmukainen, rehellinen ja hyvää tarkoittava, ei valmennuksen teknisen tason välttämättä tarvitse olla huippua: pelaajat kehittyvät, koska hallille on mukava mennä. Tällöin pelaaja usein alkaa kantaa vastuuta myös itse tekemisistään. Kaikki yllä oleva on kuitenkin naivia puhetta niissä seuroissa, joissa toimintaa ohjaa täydellinen moraalittomuus. Lasten harrastukseen tarvittaisiin oikeasti jokin laki, johon perustuen viranomainen voisi ottaa tutkittavakseen ainakin räikeimmät ylilyönnit. Jääkiekko ei ole vakava asia, mutta lasten ja nuorten kohtelu on.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy