Toisaalta Jääkiekkoliitto voisi painostaa pelaajia sillä, ettei näille myönnetä edustusoikeutta siirtymiseen ulkomaille tai ettei pelaajia valita maajoukkeisiin SM-liigassa pelaavista seuroista. Jääkiekkoliitto voisi sanella jäsenseuroilleen etteivät ne (mestisseurat) saa pelata liigaseuroja vastaan harjoitusotteluita. Kansainvälisen liiton kautta voidaaan määrätä, etteivät muiden maiden joukkueet saa pelata "villin" SM-liiga joukkudeiden kanssa mitään otteluita. Käytännössä kansallisella liitolla on valtaa vaikeuttaa villin liigan toimintaa huomattavasti. Jääkiekkoliiton tuomareilta ei sallittaisi viheltää liigajoukkueiden otteluissa. Jne, Jne, tapoja on lukemattomia...
SM-liigalle jää "ässäksi" em. järjestörakenteessa neuvotella oma sopimuksensa IIHF kanssa kuten NHL on tehnyt. Siihen asti jääkiekkoliitolla on valtaa SM-liigan asioihin ainakin välillisesti.
Toisaalta eikö tällainen hieman vastaava tilanne ole jo aikoinaan ollutkin suomalaisessa jääkiekkoilussa?
Joskus ammoisina aikoina suomalaiset urheiluseurat kuuluivat joko Työväen Urheiluliittoon (TUL) tai Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon (SVUL). SVUL taisi näistä kahdesta olla se voimakkaampi. Ainakin jossain vaiheessa näiden liittojen välit olivat niin tulehtuneet, että edes ystävyysotteluita ei liittojen väliset joukkueet saaneet pelata. Olisiko sitten HIFK ollut se "kapinahenkinen" ja pelannut ystävyysottelun jotain toisen liiton joukkuetta vastaan? Tämä ystävyysottelu sitten avasi oven jollekin TUL:n joukkueelle jääkiekon mestaruussarjaan. Muistaakseni kyseessä oli joku tamperelainen (jääkiekon) pikkuseura - olisiko kyseessä voinut olla Tampereen Pallo-Veikot, TPV?
Tämän jälkeen SM-sarjassa pelasi useimmiten 7-8 SVUL:n alaista joukkuetta ja 2-3 TUL:n alaista joukkuetta. Nämä myös muistettiin aina mainita erikseen esim. lehtijutuissa jne. Aivan 100% varmaksi en tätä sano, mutta esim. maaotteluihin ei TUL:n joukkueista pelaajia valittu, vaikka mitään pätevää estettä tai syytä asialle ei ollutkaan. Maajoukkuevalinnoissakin "kapinan" aloitti joku yksittäinen maajoukkueen luottopelaaja, joka sarjatasolla vaihtoi SVUL:n alaisesta seurasta TUL:n alaiseen seuraan. Silti hänet oli käytännössä "pakko" valita maajoukkueen mukaan - lehtijutuissa hänet kyllä aina muistettiin mainita TUL:n pelaajaksi.
Tällä pikku historiapläjäyksellä yritin kertoa, että vaikka kansallisella liitolla onkin aivan hirmuisesti valtaa ja erilaisia painostustapoja SM-liigaan nähden, niin en millään jaksa uskoa, että suomalaisessa jääkiekkoilussa haluttaisiin uudelleen tuota edellämainitsemaani tilannetta. Tai jos halutaan, niin sitten voidaan sanoa, että historiasta ei olla opittu yhtään mitään!
Suomi on kuitenkin niin pieni maa ja jääkiekon harrastajia on niin vähän, että aivan turhaa on edes ajatellakaan mitään kahtiajakoa. Aina ei pärjätä edes yhtä köyttä vetämällä - mitä sitten jos tämäkin vielä jakautuisi kahtia. Näin ollen mun mielestäni mistään ns. villeistä liigoista on aivan turha puhua SM-liigan kohdalla. Kyllä, Jääkiekkoliitolla on takuuvarmasti takataskussaan kaikki painostuskeinot SM-liigaa kohtaan. Se on vain eri asia ovatko he valmiita käyttämään niitä. Yhteistyö on kuitenkin ainoa, joka tulee kantamaan hedelmää. Riitelyllä, kyräilyllä, kuppikuntiin jakautumisella ja pelkän oman navan tuijottelulla ei pitkälle pötkitä.