Kiekkokulttuuri meillä ja muualla
Sain idean tällaisen ketjun aloittamiseen luettuani Hesarin jutun Meksikossa järjestettävästä ulkoilmaottelusta johon odotetaan yli 50 tuhatta katsojaa. Kyllä, Meksikossa.
http://www.hs.fi/urheilu/jaakiekko/artikkeli/Meksikossa+ulkoilmaj%C3%A4%C3%A4kiekko-ottelu+50+000+katsojalle/1135262908068 Miten lähelle hellelukemia kipuavassa lämpötilassa kyetään saamaan pelikuntoinen jää aikaan menee meikäläiseltä kyllä yli ymmärryksen, mutta ilmeisesti ainakin järjestäjiltä luottoa löytyy. Erinomaista on myös se, että tällainen kulttuuriteko järjestetään maassa (ja maanosassa) jossa suurin osa tavallisista tallaajista ei ole jääkiekosta kuullutkaan, saati nähnyt yhtään ottelua tai itse pelannut joskus. Pelin tasoa en mene veikkailemaan, kun ei paljoa kolmosdivarin u20-matseja ole tullut nähtyä mutta pääasia on että yritystä piisaa ja tämä hieno laji saa valtavasti lisää näkyvyyttä.
Mutta, ihan yleisesti. Mikä on arvon foorumistien mielestä kiekkokulttuurin kehto ja miksi? Miten voisimme edistää jääkiekon jalansijaa jalkapallon pikkuveljenä? Missä päin maailmaa kannatuskulttuuri kukoistaa ja missä se on vielä lapsenkengissä? Mitä jokainen meistä voisi tehdä kannatuskulttuurin edistämisen eteen?
Jos kannatuskulttuurista puhutaan, kääntäisin katseeni samantien keski-Eurooppaan. Valitettavasti livenä en ole päässyt vielä esim. Saksan tai Sveitsin liigan pelejä näkemään, mutta netin ja telkkarin kautta nähtyinä ei kyllä moista meininkiä ole missään muualla. Se metelin määrä ja yleinen hulabaloo katsomossa on kyllä jotain mitä ei näin suomalaisena voi ymmärtää. Yleisestikin arvostan eurooppalaista katsomokulttuuria, jossa kannatus on erityisesti fanien järjestämää ja tietty ydinryhmä ohjaa koko toimintaa. Pohjois-Amerikasta ei kokemuksia niin paljoa ole, mutta kuulemani mukaan iso osa katsojista tuskin tietää edes lajin sääntöjä ja valtaosa kannatuksesta tapahtuu mediakuution johtamana. Kukin tavallaan.
Suomalaisen katsomokulttuurin perisynti lienee suomalaisessa perusluonteessa. "En minä nyt uskalla mitään huutaa kun tuo kaverikaan tossa vieressä ei, mitä noi tossa edessäkin ajattelee jos nyt alan tässä jotain laulamaan..." jne. Kansamme perusluonne tuskin muuttuu, mutta miten saisimme iskostettua ihmisiin ajatuksen jonkin seuran kannattamisesta täysin normaalina asiana? Urheilua saa seurata jos on mies, matseissakin saa käydä iästä riippumatta mutta kannattaminen on nuorten juttu. Vanha arvokas herrasmies saa korkeintaan taputtaa maalin tultua. Ja nainen on iästä riippumatta jotenkin outo lintu mikäli käy matseissa muuten kuin miehen raahaamana. Yleistyksiä toki, mutta totuuden siemen näissä piilee.
Toinen asia on omaan seuraan sitoutuminen. Joka anttilassa ja tukkimiehellä myydään änäripenaaleja ja Ducksin lippiksiä mutta SM-liigan omia tuotteita on paljon vaikeampi saada. Ja sitten kun se Pertti 7v menee kouluun hienon Red Wingsin reppunsa kanssa, on syntynyt jälleen uusi tuleva nuori joka mahdollisesti seuraa liigaa korkeintaan sivusilmällä mutta avoimesti kritisoi paskaa tasoa ja kehuu kuinka änärissä on kaikki paremmin. Kotoista liigaamme pidetään jotenkin tunkkaisena ja tietyissä piireissä saa lähinnä huvittuneita katseita jos sanoo kannattavansa Helsingin IFK:ta eikä osaa vastata kysymykseen änärin pistepörssin top kolmosesta.
Sama ilmiö on futiksen puolella paljon, paljon pahempi mutta se ei varsinaisesti tälle foorumille kuulu. Se on kuitenkin mielenkiintoista ja ilmeisesti aika suomalaisuuteen kuuluvaa että tätä näkee vähän joka lajissa. Kotiseudun oma seura, se seura jonka pelaajat voisi tavata livenä, käydä matseissa, ihastua, rakastua, kärsiä, nauttia ja samaistua seuran kulttuuriin, häviää sille jollekin kaukaiselle jengille siellä jossain "joka nyt vaan on parempi ku se hifki". En ole koskaan ymmärtänyt miten ihmiset kehittävät tunnesiteitä joukkueisiin jotka pelaavat jossain kymmenentuhannen kilometrin päässä ja jonka yhden runkosarjapelin näkeminen elämässään on jokin pyhiinvaellukseen verrannollinen juttu. Tätä mieshuoraukseksikin kutsuttua ilmiötä on mahdollista kitkeä pois vain tekemällä kotoisista liigoistamme trendikkäitä tuotteita. Koittaako vielä se päivä, milloin voin kävellä kadulla Petrell #32 selässäni ja tähtilippis päässäni ilman että saan katseita alaspäin?
Miten, rakkaat palstaveljet ja -siskot, tästä tehdään mahdollista?