Jääkiekkoaiheiset elokuvat ja dokumentit

  • 108 267
  • 202

sohvakoutsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hermes
Muistaako kukaan tv-sarjaa yleltä, jossa seurattiin bluesin A-junioreiden elämää jääkiekon parissa? En vain millään saa nimeä päähäni, että voisin selvittää ajankohdan jolloin sitä kuvattiin. Kiinnostaisi hieman tietää onko kukaan sarjassa seuratuista pelaajista vielä ammatikseen kiekkoileva.
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko

Finnish Isles

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Islanders
Ei osunut silmään, että tätä New Yorkin kenties kovinta "rivalrya" ja siitä tehtyä dokkaria olisi käsitelty täällä eli New Yorkin poliisi- ja palolaitoksen välistä perinteistä kamppailua, jossa takavuosina joukkotappelutkaan eivät olleet lainkaan poikkeuksellisia.

Vuosia pelasivat Nassau Coliseumilla ja kerran n.14-15 vuotta sitten osui sattumalta omien Nykin reissujeni ajankohtaan ja se peli on kyllä tunnelmaltaan jäänyt mieleen. Joukossa oli hyvin taitaviakin pelaajia parhaassa iässään, mutta ennen kaikkea se tunne ja lataus, jonka koko ajan odottaa lyövän yli (katsomoa myöten), teki lähtemättömän vaikutuksen.

Nykyään pelit ovat ilmeisesti pääasiassa MSG:ssä (ja ainakin kerran myös Barclay's Centerissä) ja ovat siisitiytyneet takavuosilta, mutta edelleen tunnetta ja tunnelmaa riittää. Suosittelen kelle vaan lätkän ystävälle tarkistamaan kalenteristaan, josko tuo peli osuu oman Nykin reissun aikoihin kun Gardeniin tuskin tarvitsee kulkuyhteyksiä hirveästi tutkailla.

Tässä kuitenkin linkki dokkariin YouTubessa The story of one of the most unique rivalries in sports: Rivalry City: FDNY vs NYPD (2018)
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Huomasin, että joku on ladannut YouTubeen loistavan Ken Dryden's Home Game -dokkarisarjan jaksot. Joskus muinoin ysärin alussa(?) sarja näytettiin Kolmoskanavalla ja VHS-nauhoitteet tuli junnuna katsottua puhki.
Avausjaksossa Jyrki Lumpeen NHL-debyytti ja -uran avausmaali on aika isossa osassa.





















Ken Dryden's Home Game - Episode 6
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Yle Femmalla tulee kolmena maanantaina dokkari Ruotsin kiekkohistoriasta.
Ensimmäinen osa on katsottavissa myös Areenassa:

 
Ei osunut silmään, että tätä New Yorkin kenties kovinta "rivalrya" ja siitä tehtyä dokkaria olisi käsitelty täällä eli New Yorkin poliisi- ja palolaitoksen välistä perinteistä kamppailua, jossa takavuosina joukkotappelutkaan eivät olleet lainkaan poikkeuksellisia.

Poliisien ja palomiesten välinen kilpailu oli esillä (tosin ei mitenkään pääosassa) myös tv-sarjassa "Rescue me", joka Suomessa kantoi nimeä "Asema 62". Siinä kilpailu tosin taisi ulottua laajemmallekin eli ei pelkkään jääkiekkoon, mutta joka tapauksessa siinä kiekkoa pelattiin ja muistaakseni juurikin poliisien ja palomiesten välillä.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Huomasin, että joku on ladannut YouTubeen loistavan Ken Dryden's Home Game -dokkarisarjan jaksot. Joskus muinoin ysärin alussa(?) sarja näytettiin Kolmoskanavalla ja VHS-nauhoitteet tuli junnuna katsottua puhki.
Avausjaksossa Jyrki Lumpeen NHL-debyytti ja -uran avausmaali on aika isossa osassa.





















Ken Dryden's Home Game - Episode 6

Viidennessä jaksossa jäällä viilettää junnukiekossa samaan aikaan Kevin ”Killer” Kaminski ja Mike Modano, on se ihan hyvä ettei noin paskoille pelaajille ole enää sijaa NHL:ssä, katsokaapa vaan niin näette. Modanosta ei ole nyt puhe.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Kevin ”Killer” Kaminski
Ha, Washingtonin rakkikoira. Ei osannu pelata paskan vertaa, mutta mikä hämmentävintä, niin ei kyllä osannut isommin tapellakkaan. Innokkaasti kyllä lähti tanssiin mukaan ja itse toimi hakijanakin usein, mutta lopputulos oli lähes aina lähes se että KK:n klyyvari muistutti haulikolla ammuttua punajuurta. Tosin oli lähes aina sen vähintään 10-20cm lyhyempi ja parikytä kiloo köykäsempi kuin partneri. Tämmöset omat muistikuvat ysäriltä.

edit. Teki muuten EP:n mukaan AHL:ssa varsin kelpo pisteet, NHL:ssä oli hiljasempaa. 286 AHL peliin ihan varteenotettavat 1660 jäähyminuuttiakin.
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Yle Areenassa dokkari Bob Probertista:

 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Ketjua lueskellessani mieleen palasi ala-asteikäisenä TV2:lta seuraamani jääkiekkojoukkueeseen sijoitettu TV-sarja. Sen ikäisenä näytti hienolle. Vaikken muistanut muuta kuin että joukkue oli jossain päin Qebecia ja nimi oli National, nopea googlaus tuotti tulokseksi sarjan "Lance et compte / He shoots, he scores." Onkos joku palstalaisista nähnyt sarjaa, kelpaisiko vielä aikuisenakin?

Kaipa tähän voi näin parin vuoden jälkeenkin vielä vastata. Hyvin muistan sarjan, sen suomenkielinen nimi oli Kaikki pelissä, ja varmaan kaikki jaksot katsoin silloin kersana. Pääsankarin nimi oli Pierre Lambert, josta jo tulokaskaudellaan tuli iso stara NHL:ssä. Se joukkue taisi olla Quebec National/Nationals ja väritykseltään ihan samanlainen kuin Nordiques oli ja pelasi NHL:ssä. Siksi siinä käytettiinkin aika paljon kuvamateriaalia oikeista matseista. Joukkueen kokeneempi tähtipelaaja oli Marc Gagnon, joka alkoi styylata Lambertin siskon kanssa ja Pierren äiti puolestaan joukkueen toimitusjohtajan/omistajan tai vastaavan viiksityypin kanssa. Joku joukkueen pelaajista oli entiseltä(?) ammatiltaan pappi.
Aika hyvin on jäänyt mieleen sarjasta yksityiskohtia yli 30 vuoden takaa.

Nyt kun itsekin googletin, niin näköjään sarjasta tehtiin 3 kautta ja useampia TV-leffa. Suomessa taidettiin näyttää vain eka kausi.
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Yle Areenassa dokkari Bob Probertista:


Jatkoajan Juha Oinonen kirjoitti arvion elokuvasta:


Pitääkin katsoa kyseinen dokumentti, vaikka Oinosen arvio onkin aika kahtiajakoinen - näyttää siltä, että leffassa on jotain hyvää ja jotain huonoa, ja - kenties liikaakin - kiiltokuvamaista muisteloa. Toisaalta ehkäpä tekee minullekin ihan hyvää katsoa kyseinen filmi, joskus nuoruudessa kun on tullut seurattua Probien otteita varsin aktiivisesti (intohimoisestikin), ja ehkäpä hiukan liian yksipuolisesti sulkien silmät kokonaisuudelta, ja samalla antaen paljon toilailuja herralle anteeksi. Siis niin kauan kun pelasi Red Wingseissä.

Tässä ei kuitenkaan voi olla tunnustamatta, että jotain "housuja kostuttavaa" Probertin ja Domin lukuisiin kohtaamisiin liittyi, aivan kuten Probertin ja Marty McSorleyn legendaariseen yhteenottoon kaudella '93/94.
 

PäätyynAsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Tuli katsottua tuo BP-dokumentti ja 90 minuuttia kului sen parissa kyllä kuin (punaisilla) siivillä.

Ehdottoman mielenkiintoinen dokumentti kaikille, joita kiinnostaa jääkiekko, riippuvuudet, neurologiset sairaudet tai psykologia nuoren kasvamisen ja siihen vaikuttavan perhedynamiikan näkökulmasta.

Pysäyttävin ja koskettavin kohta oli mielestäni Tie Domin puheenvuoro noin 60 minuutin kohdalla, jossa mies kertoo pala kurkussa omasta suhtautumisestaan mahdollisiin aivovaurioihin, joita pelaajauransa jätti muistoksi.

Jatkoajan Juha Oinonen kirjoitti arvion elokuvasta:
Pitääkin katsoa kyseinen dokumentti, vaikka Oinosen arvio onkin aika kahtiajakoinen -

Naurettava väite arvostelmassa, että dokkari hehkuttaisi tappeluita. Vaikea ymmärtää, miten kukaan sen alusta loppuun asti katsonut voi väittää niin. Dokumentti nimenomaan osoittaa tappeluiden jälkiseuraamukset kaikessa raadollisuudessaan.

Mukana oli pari arkistomateriaalia 80-luvulta, joissa Don Cherry kyllä fiilistelee nyrkkitalkoita.
Ilmeisesti vain ne kohdat jäivät Oinoselle mieleen.
 

TradeMeNow

Jäsen
Suosikkijoukkue
90's NHL teams
Tämä on kyllä katsomisen arvoinen pätkä. Itse rupesin tämän myötä muistelemaan -90 lukua ja kovaa tuo peli silloin oli. Ei otettu taka-askeleita missään kohdassa. Katselusuositus ja varsinkin jos muistaa -90 luvun hokin.
 

Dynamo_FIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ketterä
Kova oli mies ja vielä kovempi kohtalo. Hattua pois.
 

Le Banner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105
Tämä on kyllä katsomisen arvoinen pätkä. Itse rupesin tämän myötä muistelemaan -90 lukua ja kovaa tuo peli silloin oli. Ei otettu taka-askeleita missään kohdassa. Katselusuositus ja varsinkin jos muistaa -90 luvun hokin.

Kyllä. Muutaman haastateltavan kohdalla totesin, että tää on tää tää..öö, kunnes nimi tuli näkyviin. Grim reaper ja Twister tylyn näköisiä ukkoja edelleen.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Huomasin, että joku on ladannut YouTubeen loistavan Ken Dryden's Home Game -dokkarisarjan jaksot. Joskus muinoin ysärin alussa(?) sarja näytettiin Kolmoskanavalla ja VHS-nauhoitteet tuli junnuna katsottua puhki.
Muistan itsekin katsoneeni tätä sarjaa innokkaasti, vaikkei varmaan tullut nauhoitettua. Katson juuri ensimmäistä jaksoa ja kuvan- ja äänenlaadusta tulee ikävästi mieleen nuo samat ajat, kun jonkun suht uuden leffan katsominen jo valmiiksi venyneen vuokra-VHS:n kopionkopionkopionkopiosta oli järjettömän hienoa.

Toivottavasti tämä sarja saataisiin remasteroituna jonnekin, ellei ole jo. Hassusti jotkut asiat, kuten Drydenin silmälasit, ovat jääneet elävästi mieleen.

E: Ja heti palautui lisää muistoja mieleen - ihmettelin jo tuolloin, ettö Craig MacTavishilla on kypärä päässä ekassa jaksossa nähdyssä materiaalissa. Olikohan vain kameroiden läsnäolon takia esimerkin antamiseksi vai kokeiliko se tuossa vaiheessa pelata kypärän kanssa? Kyseessä siis Jyrki Lumpeen debyyttimatsi.
 
Viimeksi muokattu:

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Toivottavasti tämä sarja saataisiin remasteroituna jonnekin, ellei ole jo. Hassusti jotkut asiat, kuten Drydenin silmälasit, ovat jääneet elävästi mieleen.

E: Ja heti palautui lisää muistoja mieleen - ihmettelin jo tuolloin, ettö Craig MacTavishilla on kypärä päässä ekassa jaksossa nähdyssä materiaalissa. Olikohan vain kameroiden läsnäolon takia esimerkin antamiseksi vai kokeiliko se tuossa vaiheessa pelata kypärän kanssa? Kyseessä siis Jyrki Lumpeen debyyttimatsi.

Vahva sama tähän. Joka jaksosta on painunut yksityiskohtia mieleen, jotka muistaa yhä, esim. avausjaksosta sen, että Tiki huutaa Satherille pukukopissa, miten Lumme lausutaan.

Myös tunnusmusiikki ja Drydenin patsas ovat jääneet pysyvästi mieleen.

MacTavishiin liittyen, lopettaessaan mies kertoi, että kokeili kypärää juuri tuolla kaudella:

So why go without a helmet all those years?

"It was just a comfort thing for me,″ he said. "I tried putting one on one year (1988-89) and ended up having my best career year offensively, and we won the Stanley Cup in Edmonton, but for whatever reason I took it off the following year.″

 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Moto

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Nyt putkahti Yle Areenaan Grant Fuhrin henkilökuva:

 

Rocco

Jäsen
Poliisien ja palomiesten välinen kilpailu oli esillä (tosin ei mitenkään pääosassa) myös tv-sarjassa "Rescue me", joka Suomessa kantoi nimeä "Asema 62". Siinä kilpailu tosin taisi ulottua laajemmallekin eli ei pelkkään jääkiekkoon, mutta joka tapauksessa siinä kiekkoa pelattiin ja muistaakseni juurikin poliisien ja palomiesten välillä.
Ainakin Kanadassa on kovassa huudossa vuotuinen pelastuslaitosten turnaus, missä kohtaavat eri provinssien palokunnat ja poliisilaitokset. Ainakin Kanadassa on todella paljon entisiä NHL-kiekkoilijoitakin näissä hommissa, joten taitoa kyllä löytyy. Venäjältä oli kertaalleen lähetetty joukkue paikalle, mutta kukaan ei saanut ikinä selville olivatko pelaajat poliiseja tai palomiehiä. Tuskin olivat, sillä ainakin tusinalla oli NHL-kokemusta aivan viime kausilta. Suomestakin on joskus joukkue ollut, minne oli koottu koko Suomen poliiseista pelaava joukkue.
 
Oli kyllä hyvä. Grant Fuhr vaikutti olevan todella mukava heppu. Vaikea kuvitella että tota 79 pelattua matsi per kausi ihan nyky NHL:lässä rikotaan.

Silmiäavaava dokumentti tosiaan ja pidin kovasti. Hurjia nuo pelimäärät, mitä Fuhr parhaimmillaan veti.

Verestin muistoja ja katsoin noita Kiprusoffin tilastoja Calgaryssa, niin sielläkin kyllä kovia pelimääriä. Veti seitsemän kautta putkeen runkosarjassa vähintään 70 peliä kaudessa (74, 74, 76, 76, 73, 71 ja 70 peliä). En muistanut, että olisi ihan noin paljon pelejä ollut, mutta lisää entisestään miehen arvostusta. Ihmeen hyvin säilyi terveenä tuollaisella urakalla.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tuli katsottua tuo BP-dokumentti ja 90 minuuttia kului sen parissa kyllä kuin (punaisilla) siivillä.

Ehdottoman mielenkiintoinen dokumentti kaikille, joita kiinnostaa jääkiekko, riippuvuudet, neurologiset sairaudet tai psykologia nuoren kasvamisen ja siihen vaikuttavan perhedynamiikan näkökulmasta.

Pysäyttävin ja koskettavin kohta oli mielestäni Tie Domin puheenvuoro noin 60 minuutin kohdalla, jossa mies kertoo pala kurkussa omasta suhtautumisestaan mahdollisiin aivovaurioihin, joita pelaajauransa jätti muistoksi.

Naurettava väite arvostelmassa, että dokkari hehkuttaisi tappeluita. Vaikea ymmärtää, miten kukaan sen alusta loppuun asti katsonut voi väittää niin. Dokumentti nimenomaan osoittaa tappeluiden jälkiseuraamukset kaikessa raadollisuudessaan.

Mukana oli pari arkistomateriaalia 80-luvulta, joissa Don Cherry kyllä fiilistelee nyrkkitalkoita.
Ilmeisesti vain ne kohdat jäivät Oinoselle mieleen.

Tulipa viimein katsottua tämä Bob Probert-dokkari, enkä katsomani perusteella voi (täysin) allekirjoittaa Juha Oinosen Jatkoaikaan kirjoittamaa arviota dokumentista. Oinosen arvio ei tehnyt oikeutta dokumentille, jossa onnistuttiin mielestäni kuvaamaan oikein hyvin henkilöä Bob Probert että aikakautta, jolloin hän pelasi kiekkoa. Hyvää oli se, että tarkastelu ulotettiin hänen nuoruusvuosiin saakka, ja kuvattiin sitä raadollista maailmaa, jossa sen ajana nuoret kiekkojunnut kasvoivat - mikä omalta osaltaan mahdollisti eräiden kohdalla hyvinkin rikollisen hyväksikäytön, josta Theoren Fleurykin on kirjoittanut ja kertonut.

Ja koska aiheena oli juuri Probert, oli perusteltua näyttää materiaalia 80-luvun villeiltä vuosilta ja tavallaan yhtä perusteltua oli päästää Don Cherrykin ääneen, vaikka hän elääkin täysin eri vuosituhannella ja hänen on ilmeisen vaikea tarkastella hehkuttamaansa ilmiötä kriittisesti. Tietty jos kirjoittajalle kyseinen aikakausi on tuntemattomampi, innosta puhkuva Cherry, voi vesittää sen asiankin - samoin käyttäytyminen, jossa koodejakaan ei välttämättä noudatettu.

Minusta dokkari oli laadukas ja asiapitoinen, mitään siloittelematon - persoonasta ei rakennettu mitään "kiiltokuvaa", vaan esiin nousi mies, joka muodostui aika monelle ongelmaksi, etenkin jos sitä siimaa antoi liikaa - kuten Wingseissä aikanaan annettiin.
 

Buster

Jäsen
Gabe Polsky (Red Army) on vissiin taas tehnyt hienon jääkiekkodokumentin, joka kertoo siitä kun Pittsburgh Penguinsin organisaatio osti Neuvostoliiton hajottua osuuden Moskovan CSKA:sta ja joukkue tunnettiin epävirallisesti "Russian Penguinsina". Hiljaisina osaomistajina toimivat mm. Mario Lemieux ja Michael J. Fox.

Otteluihin yritettiin tuoda mm. amerikkalaista viihde-elementtiä Penguinsien palkkaaman markkinointijohtajan myötä. Jäällä nähtiin erätauoilla esim. strippareita ja karhuja. Dokkarin nimi on Red Penguins (linkki youtube-traileriin) ja on kerännyt hyviä arvosteluja, sekä toimii myös ilmeisesti Venäjä-kuvana siitä millaista meininki oli Neuvostoliiton hajottua ja ehkä vähän vieläkin. Ainakin iTunesista saa vuokrattua.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös