Jääkiekkoaiheiset elokuvat ja dokumentit

  • 112 734
  • 209

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ihme kriteeri jos pitää olla autenttisentuntuista lätkäpelikuvausta seassa. Kattokaa Youtubesta lätkäklippejä jos lätkä kiinnostaa.
Jos aiheena on suurimmaksi osaksi lätkä, niin silloin toki on hyvä, jos elokuvassa se peli näyttää lätkältä. Mutta ei sitä esimerkiksi tuossa Jarna-leffassa jäänyt juuri kaipaamaan. Ja olihan siinäkin kuitenkin pukukoppimeininkiä, ja kohtaus, jossa Jarna lanattiin harkoissa, kun tuli sinne myöhässä ja kännissä.
 

npc

Jäsen
Jos aiheena on suurimmaksi osaksi lätkä, niin silloin toki on hyvä, jos elokuvassa se peli näyttää lätkältä. Mutta ei sitä esimerkiksi tuossa Jarna-leffassa jäänyt juuri kaipaamaan. Ja olihan siinäkin kuitenkin pukukoppimeininkiä, ja kohtaus, jossa Jarna lanattiin harkoissa, kun tuli sinne myöhässä ja kännissä.
Uskon sinua kun olet rainan nähnyt. Itse olen käsittänyt kyseessä olevan draamaelokuva lätkätähdestä, joka ajautuu hunningolle ja ilmeisesti sieltä pelastuu kivasti sitten.

Hokijäbät diggaa jos ja kun on pukkariäijämeininkiä kuten mainitset, ja ennakkoon juuri tällaisesta olisin itsekin kiinnostunut, mutta en oletusarvoiseti vaatisi hienoja ja strategisesti uskottavia lätkähyokkäyskuvioita jäällä yhtään enempää kuin uskottavia pokerikäsiä James Bond -leffoissa.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Hokijäbät diggaa jos ja kun on pukkariäijämeininkiä
Jokereiden pukukopissa Jarna arpoo, onko kana vai kukko, ja sitten katsoo housuihin ja toteaa, että kukko. Pitää sanoa, että on siinä leffassa myös monia tosi hauskoja kohtauksia, ja tämä on yksi niistä. Ja Liipolassa ryyppääminenhän varmaan haluttiin näyttää traagisena, mutta minua se vain nauratti. Niin naurattava paikka se on. Muistan nimittäin kun yhden tältäkin palstalta tutun kaverin kanssa kävimme Liipolassa vähän tsekkailemassa Villiruusua ja otimme kuvia, niin meille tultiin heti sanomaan, että haluatteko turpaan.
 

npc

Jäsen
Jokereiden pukukopissa Jarna arpoo, onko kana vai kukko, ja sitten katsoo housuihin ja toteaa, että kukko. Pitää sanoa, että on siinä leffassa myös monia tosi hauskoja kohtauksia, ja tämä on yksi niistä.
Ei aukea tämä vielä kun en leffaa nähnyt ole.

Traileri oli aika julma: "Sullahan on niitä miljonäärilätkäkavereita! Hommaa x-summa huomiseksi!"
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Traileri oli aika julma: "Sullahan on niitä miljonäärilätkäkavereita! Hommaa x-summa huomiseksi!"
Jarna soittaa kamapäissään jonkun paskan Toyotan ratista Jere Lehtiselle ja Saku Koivulle, mutta nämä eivät lähde lyömättömään bisnesehdotukseen mukaan. Jere kieltäytyy kohteliaasti ja Saku lyö luurin korvaan.

Käykää nyt katsomassa tuo, ettei tarvitse spoilata enempää. Ja tähän hymiö.
 

Simolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsirannikko
Varmaan katson tämän draamaelokuvan jos eteen jossain sattuu (Areena tms) kuten katsoin vaikka sen Eileen Wuornos -leffan. Jere-leffankin katsoin jostain.

Ihme kriteeri jos pitää olla autenttisentuntuista lätkäpelikuvausta seassa. Kattokaa Youtubesta lätkäklippejä jos lätkä kiinnostaa.
Itse tarkoitin lähinnä sitä, et usein hyvän sporttileffan kokonaisuus pilataan sillä peli- tai treenikuvauksella, kun se ei ole siellä päinkään. Mulle se on ihan sama tunnelmanpilaaja kun amerikkalainen esittää natsia ja puhuu englantii. Tai konepistoolilla ei osu 10 metrin päässä paikallaan seisovaan ihmiseen. Tai että joku ehtii hyppäämään pois luodin tieltä. Ehkä olen vaan rajottunu leffankatselija? ;)
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

Buster

Jäsen
Ihan hyvää viihdettä tuo Laitapuolen hyökkääjä on. Draama jää vähän löysäksi, sekä se jäi ainakin itsellä heittämällä lopulta komedian jalkoihin. Tai no ei se nyt jalkoihin jäänyt, kun se ei tosiaan toiminut ihan täydellä höökillä se draamapuoli.

Tarinan rakenne koostuu kahdesta aikajanasta. Ensimmäisessä Jantusen ikävät velkojat antavat hänelle 24 tuntia aikaa kaapia kasaan sata tonttua, tai hiekkamontulle kaivettu kuoppa kutsuu. Sääli ja raadollisuus vaihtuu elokuvan kuluessa huvitukseen, kun Jarna painaa jopa vähän Uncut Gemsmäisellä epätoivon sävyttämällä kaaoksella menemään voimatta mitään addiktionsa värittämälle luonteelle, jolla hän on auttanut kaivamaan itselleen tuon kuopan ja polttanut siltoja umpeen. Jostain tarttisi taikoa fyrkkaa, että henki säilyisi ja kello tikittää. Huumepöllyissä hän näkee aina symbolisesti vissiinkin lapsuuden minänsä, joka tuijottaa häntä sillain viattomasti, mutta kuitenkin syyllistävästi.

Toinen jana tarjoaa selityksen, että miksi se katse on ehkä syyllistävä. Se jana tarjoaa lyhyitä katkelmia uran varrelta, jotka lienevät hänen nykytilanteeseensa johtaneita urheilu-uran vastoinkäymisiä. Lapsesta asti Jarna on halunnut NHL-tähdeksi, painotus lienee erityisesti sanalla tähti. Mutta kun olisi pitänyt löytyä lisää vaihteita ja painaa leukaa rintaan, niin homma meni jotenkin surkutteluksi ja itseensä käpertymiseksi. TPS:n tenavatähtiketjusta Jere ja Saku painelivat ohi maajoukkueeseen ja änärilegendoiksi asti. Ruotsissa oli mukava olla iso kala pienessä lammessa, yöelämässä riitti juominkien ostajia ja käsipäivään tarjoajia. Sen ihailun jälkeen Pohjois-Amerikan reissu ja siellä seurannut farmikomennus oli vaikea pala niellä. Matto ei ollutkaan levitetty, vaan olisi pitänyt ajan tapojen mukaan lähteä ansaitsemaan asemaa farmin kautta nobodyna ja Jantusten asuintalokin näytti sijaitsevan kaukana suurkaupungin sykkeestä ja viihteestä. Sieltä oli helppo luikkia takaisin maitojunalla Ruotsiin ja aikanaan edelleen Suomeen, jossa ihailijoita ja kavereita riitti. Sai kännissäkin käytyä painamassa 2+3 tauluun, vaikkei tuota sählinkiä joka paikassa jaksettu loppuun asti katsella.

Enemmän olisi kaivannut tuota Jantusen psyyken avaamista ja syy-seuraus -suhteita, koska nähdyllä tavalla esitettynä vaipuminen tuolle nähdylle tasolle tuntui aika pehmeältä, mikä tuntuu aika ilkeältä sanoa. Mutta se johtuu vain siitä, kun ei ruudulla esitetyn perusteella kykene tajuamaan niitä mielenliikkeitä, paineita, historiaa ja ajatuksia, mitä noihin myös liittyi. En ole nimittäin lukenut kirjaa. Hyvässä tikissä oli pääosan esittäjä ja erityisesti tragikoomisissa kohtauksissa suorastaan loistava. Sen sijaan draama ja vakavammat hiljaiset hetket tuntuivat vähän mekaanisilta ja pakotetuilta aina ohjausta myöten.

Jääkiekkokohtauksia ei tosiaan ollut kuin TPS:n treeneistä ja Jokerien pukukopista. Niiden vähyys on ymmärrettävää kun tarina kuitenkin sijoittuu kaukalon ulkopuolelle, niin ei ole lähdetty tekemään työläitä, aikaa vieviä ja kalliita hokikohtauksia vain pakon vuoksi. Ihan riittävällä tavalla maustavat nuo nähdyt pätkät, mitä tuossa on.

Vaikka kyllähän sitä pitäisi nykypäivänä parillakymmenellä avustajalla ja CGI:llä saada ihan ihmeitäkin aikaan, jos on etunenässä pinkkaa, aikaa ja visiota. Mutta tarina ei vaatinut mitään tuollaista.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Kävinpä itsekin tuon Laitapuolen hyökkääjän katsomassa. Ihan kelpo leffa ja Severi Saarinen oli Jantuseksi oiva valinta koska ulkonäkö täsmää hyvin. Valitettavasti tuli kuitenkin tehtyä jonkin verran vertailua siihen Läpi Helvetin -kirjaan ja eihän tuo leffa nyt millään sille tasolle pääse. Sanoisinko että TV-sarjana olisi toiminut varmasti paremmin, silloin olisi voitu käydä vähän enemmän läpi myös sitä Jantusen peliuraa. Ja myös sinne päihdekierteeseen ajautumista olisi voinut myös käsitellä sarjan muodossa paremmin.
 

PäätyynAsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
En ole lukenut kirjaa, mutta elokuva tuli äsken nähtyä. Todella onnistunut leffa mielestäni.
Helsingin Sanomien kriitikko antoi kaksi tähteä ja ulisi siitä, että kirja kertoi paremmin Jantusen persoonasta nuoresta asti supliikkina ja anteeksi saavana miehenä.

Kriitikko unohti kuitenkin sen, että noin 1,5 tunnin leffaan ei oikein voi ottaa montaa näkökulmaa ilman, että tulos on sillisalaattia.
Laitapuolen Hyökkääjään otettiin selvästi aiheeksi taiturin uppoaminen addiktioon, joka toimi inhottavuudessaan todella hyvin. Solar Filmsin tyyliin sopien leffassa on kyllä hauskaa dialogia, mutta vastapainona myös oikeasti kohtia, jotka saavat puremaan alahuulta kyynelten estämiseksi.

Kaksi asiaa vaan jäivät harmittamaan: ensinnäkin yhdessä nistiajan Isku-Areena kohdassa näkyi Pelicansin fanipaita Lassenin nimellä. Eikö hän pelannut Lahdessa vasta Jantusen raitistumisen jälkeen?

Lisäksi muistelen, että 2+3 tehoilla päättynyt kännissä pelattu matsi oli juurikin Ässiä vastaan. Siitä olisi ollut kiva saada aitoa matskua leffaan väli-inserttinä ;)

Jäi muuten mietityttämään, että oliko Marko oikeasti radiokommentaattorina kama-aikanaan ja aiheutti hämminkiä? Vai oliko se kohtaus vaan leffan värikynää.

Summasummarum: keskivertoa parempi elämäkertaleffa kyseessä. Tosin niin paljon elokuvasta ei saa varmaan irti, jos ei tunne lätkäskeneä/Jantusen vaiheita jo valmiiksi
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
En ole lukenut kirjaa, mutta elokuva tuli äsken nähtyä. Todella onnistunut leffa mielestäni.
Kannattaa lukea. Jos tykkäsit leffasta niin kyllähän tuo kirja on vielä jotain potenssiin tuhat tässä tarinassa.

Kaksi asiaa vaan jäivät harmittamaan: ensinnäkin yhdessä nistiajan Isku-Areena kohdassa näkyi Pelicansin fanipaita Lassenin nimellä. Eikö hän pelannut Lahdessa vasta Jantusen raitistumisen jälkeen?
Joo ja nuo Pelicansin pelipaidatkin olivat näitä uudemman tyylisiä paitoja, mielestäni siihen aikaan mihin tämä sijoittuu niin paidat oli erilaisia.

Jäi muuten mietityttämään, että oliko Marko oikeasti radiokommentaattorina kama-aikanaan ja aiheutti hämminkiä? Vai oliko se kohtaus vaan leffan värikynää.
Ei se käsittääkseni ainakaan tuollaisessa kondiksessa koskaan ollut mitä leffassa. Mielestäni ne radion ajat oli enemmän sitä alkoholismin aikaa, tosin mitä nyt kirjan pohjalta muistelen niin Jarna oli kyllä radiossa oikein skarppina aina kun kaikki keskittyminen oli pelkästään pelissä.
 
Ei se käsittääkseni ainakaan tuollaisessa kondiksessa koskaan ollut mitä leffassa. Mielestäni ne radion ajat oli enemmän sitä alkoholismin aikaa, tosin mitä nyt kirjan pohjalta muistelen niin Jarna oli kyllä radiossa oikein skarppina aina kun kaikki keskittyminen oli pelkästään pelissä.

Kyllä kamaa veti aika railakkaasti jo siihen aikaan. Tai jo ennen kommentaattoriaikaa.
 

Eesau_65

Jäsen
Suosikkijoukkue
TuTo
Tuli käytyä tuo Laitapuolen hyökkääjä katsomassa, kun kirjankin joskus luin. Elokuvana tuo oli kyllä huono. Eikä se kirjakaan mikään erikoisen hyvä ollut. Elokuva alkoi heti siitä roskasta ja välillä näytettiin jotiain takaumia. En siitä mitäään jääkiekko elokuvaa odottanut, mutta olisi pitänyt kyllä toisin tehdä.
Alussa näyttää miten sontaan joutui, joku pätkä kurjuudesta ja sitten lyhyesti erkaantuminen siitä ja pätkä tätä päivää.
Nyt oli sekava, kovaääninen, eikä oikein tiedä mitä siinä yritettiin hakea. Vaimo sanoi, että pojat eivät saa enää edes pipolätkää pelata ja minun täytyy hävittää kaikki TuTo rekvisiitatat. No illalla myöhemmin rauhoittui.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat

Onko joku ehtinyt jo katsoa?
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuli eilen katsottua ensimmäinen jakso tuosta Börje-sarjasta ja pääosin tykkäsin. Hyvin oli kyllä saavutettu 60-70-luvun vaihteen henki pääosin Kiirunassa ja Gävlessä tapahtuneessa jaksossa.

Hieman kyllä häiritsi, että Valter Skarsgård näytti 1986 tapahtuneessa prologissa liian nuorelta 35-vuotiaaksi ja kun siitä hypättiin vuoteen 1969, puolestaan liian vanhalta 18-vuotiaaksi. No, pääosa sarjasta tapahtunee 70-luvun loppu- ja 80-luvun alkupuolella, niin lienee sopivan ikäisen näköinen niihin jaksoihin.

Sen sijaan hieman ihmetytti, miksi oikeassa elämässä Börjeä neljä vuotta vannhemman isoveljen Stigin rooliin on pestettu yli nelikymppinen näyttelijä (Oscar Skagerberg), eikä myöskään Sara Soulie näyttänyt missään määrin riittävän vanhalta noiden äidin rooliin. Ei sinänsä ihme, sillä on ilmeisesti n. 7 vuotta "vanhempaa poikaansa" nuorempi...
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Toisen jakson lopussa oli mukava yksityiskohta, kun Börjen ja Inge Hammarströmin odotellessa kyytiä lentokentälle, taustalla näkyi vanhempi herra, johon kamera lopuksi zoomasi ja mies nyökytteli tyytyväisenä. Se on Hammarström itse (kuten lopputekstitkin paljastivat).

SVT:n artikkeli ja kuva "nuoresta ja vanhasta" Ingestä vierekkäin

Vielä tuosta "liian vanhasta" Oscar Skagerbergista. Yhdennäköisyys 70-luvun Stig Salmingiin etenkin kypärä päässä on kyllä ilmeinen, mutta kuitenkin vaikka hyvin näytteleekin, tulee enemmän mieleen Paul Newman Slapshotissa kuin joku alle 25-vuotias pelaaja. Kohtaus, jossa veljekset puhuivat Börjen Kanadaan lähtemisestä, vaikutti enemmän isän ja pojan keskustelulta kuin jokseenkin samanikäisten veljesten.

Mutta ne on pieniä puutteita, melkein harmittaa että rupesi katsomaan sarjaa jo nyt ja joutuu odottelemaan uusia jaksoja aina viikon.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Huomasin, että joku on ladannut YouTubeen loistavan Ken Dryden's Home Game -dokkarisarjan jaksot. Joskus muinoin ysärin alussa(?) sarja näytettiin Kolmoskanavalla ja VHS-nauhoitteet tuli junnuna katsottua puhki.
Avausjaksossa Jyrki Lumpeen NHL-debyytti ja -uran avausmaali on aika isossa osassa.





















Ken Dryden's Home Game - Episode 6


Mietinkin, että täytyyhän tän löytyä tästä ketjusta. Muistan myös aikoinaan nähneeni tämän Suomen televisiosta, saatoin nauhoittaakin, teki vaikutuksen, mutta sitten dokkari hukkui mielestä, vaikka kai se google-aikana Dryden-nimellä olis aina löytynyt. Pitääpä laittaa katseluun.

The Jeff Marek Showssa oli tänään vieraana The Athletic-toimittaja Peter Baugh joka on tässä hiljattain kirjottanut Greg Koehlerin tarinan "The Shortest career in the NHL history? 1 shift. 4 seconds. 0 regrets". Yks vaihto Hurricanes-paidassa joulukuussa 2000. AHL/IHL/UHL-pelejä kertyi Ontariosta kotoisin olevalle sentterille pitkälti yli 500. Dokkari nousi esiin koska ilmeisesti Koehler vilahtaa siinä junnuna.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös