En voi väittää kärsiväni jääkiekkoähkystä. Kun KalPalla on peli, tai Suomella arvokisat menossa, on pelipäivä aina juhlapäivä. Pitkän työntäyteisen ja hermojaraastavan päivän jälkeen on luksusta heittää aivot, omat ongelmat, väsymys ja kaikki paineet hetkeksi jorpakkoon ja keskittyä hetkeksi ihan johonkin muuhun. Ei se ole niin vakavaa jos kaikista peleistä ei tule unohtumattomia kokemuksia tai jos käteen jää vain vitutus. Se on se hetki, seuraava voi taas olla parempi.
Tässä ketjussa on nyt valiteltu ähkyä, mutta kukaan ei ole esittänyt mitään keinoa torjua sitä. Tai yritetäänkö asialle edes tehdä mitään? Onhan se ihan ymmärrettävää, jos jossain vaiheessa elämään tulee muutakin tärkeämpää, mutta jos ei halua luopua jääkiekon tai muun lajin seuraamisesta saatavasta melkein masokistisesta tyydytyksestä, kannattaa tehdä jotain!
SM-liigan kohdalla puhutaan yleisesti jo melkein HMV-liigasta. Minun silmiini hassu väite, koska tämä SM-liiga on ainoa jonka tunnen ja muistan. Good old days, ei ne koskaan palaa, mutta on sanonta "Aika kultaa muistot". Ehkä ei aina kannata verrata kaikkea. Tämä on tämänpäivän liiga, josta löytyy persoonia, tarinoita, unohtumattomia hetkiä ja aallonpohjia. Minä uskon kaikissa asioissa, että ihminen voi halutessaan vaikuttaa omaan ajattelutapaansa. Jos yrittää innostua, lähtee hallille, eläytyy peliin, nauttii niistä pienistä yksityiskohdista joita kaikki eivät edes huomaa, voi yllättyä iloisesti. Tai sitten voi olla niin surkea tuuri, että onnistuu valitsemaan jonkun niistä harvoista peleistä, joissa ei oikeasti tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Sellaisia pelejä on oikeasti paljon vähemmän kuin yleisesti tälläkin keskustelupalstalla annetaan ymmärtää.
Minun neuvoni ähkyyn on yksinkertainen. Kiekkoa ei kannata katsoa, jos se ei herätä mitään tunteita. Eli jos MM-kisat ei nappaa niin ylös ulos ja nauttimaan kesästä. Toinen neuvo on se, että välttelee jääkiekkoa kesäisin. Kun ei tiedä mitä tapahtuu, ei voi olla ähkyä, eikä voi valitella joukkueen/liigan/lajin nykytilaa. Kun syksy lähestyy, kiekko alkaa taas elää mediassa, ja jos se silloin kiinnostaa, niin ei kun mukaan vaan. Mutta varovasti, pieninä annoksina ja vain silloin, jos se oikeasti tuntuu hauskalta.
Tähän loppuun vielä. Olen sillä tavalla outo, että tykkään lukea vanhoja lehtiä. Sanomalehdet, aikakausilehdet, kaikki, mikä on vähintään pari vuotta vanhaa kelpaa iltalukemiseksi. Kahlattuani kaikki käsillä olleet kirjahyllyt läpi etsin kaksi viikkoa sitten lukemista unettomana iltana. Kas, käsiin etsiytyi Jääkiekkolehden numero 9/2009. Vähän liian tuore ollakseen vanha, mutta tartuin siihen kuitenkin. Nauratti spekuloinnit Jalosen olympiavalinnoista, mutta Risto Pakarisen kolumni "Muista hymy", kuulosti tutulta. Aiheenahan jutussa oli tavallaan juuri jääkiekkoähky. Jos lehti vielä on tallessa, kannattaa lukea kyseinen kolumni. Itse tajusin olevani niin kuin se Eero 12-vee.
