Mainos

Jääkiekkoähky - faktaa vai fiktiota?

  • 12 144
  • 56

Rocco

Jäsen
Kyllä tässä on tullut sellainen "ei oikein jaksaisi" -fiilis. Yksi koko maata kattava ongelma on se, että asioista päättää ihmiset, joilla ei ole mitään fiilispohjaa urheiluun tai edes jääkiekkoon. Kaikenmaailman maistereita ja muita ihmisiä, joille tärkeämpää on tehdä rahaa ja varjella maallista mammonaa, kuin se miten laji itse elää. Perus kiekkomiehet on työnnetty syrjään, ja näkeehän sen itse pelistä mitä se on tehnyt lajille kun johtajat ovat "kävin pikkupoikana isäni kanssa katsomassa xxxxx:n pelejä" -kaltaiset kravattipellet.

Jos lajia saisi johtamaan pari Jatkoajan nimimerkkiä, kyllä kotimaisen kiekon taso paranisi ja urheilusta tulisi jääkiekossa taas viihdettä.

Väärät ihmiset johtaa lajia Suomessa. Piste.
 

tiuke

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Ymmärrän kyllä, miten joku tulee kylläiseksi, pelejä on paljon ja silloin kun SM-Liigassa/Mestiksessä ei pelata, pelataan maaotteluita tms.

Itse en koe ähkyä, päinvastoin. Nämä maaottelu tauot kyrsii, kun ei pelata SM-Liigaa. Ehkä kokonaisuutena nämä tauot on ihan paikallaan jaksottamaan kautta ja tuomaan pientä hengähdystaukoa, mutta sitten kun tauko koittaa, niin alkaa kyrsimään. Noh, riittää ainakin intoa, kun pelit reilun viikon tauon jälkeen jatkuu. Se pitänee tässä kohtaa mainita, että varmasti KalPan hieno menestys on iso syy, mutta tuntemukset olisivat aika samanlaiset varmasti pienemmälläkin menestyksellä.

NHL on oudosti jäänyt tällä kaudella vähemmälle. Aikaisemmin oli vähintään vakio, että aamulla tarkastaa tulokset, maalien tekijät, peliajat jne. Tällä kaudella sekin on fifty-sixty, että muistaako niitä kattoa. Aiemmilla kausilla vähintään 2-4 livepeliä telkusta/netistä viikossa, tällä koko kaudella ehkä vain 2-3. Canal+:n jättäminen pois on varmasti iso syy, mutta muutenkin NHL on tällä kaudella jäänyt vähemmälle.

Noi eurohokipilipalit ei kiinnosta kyllä nykyään ollenkaan. Maikkarin maksullisuus varmasti osasyy, mutta muutenkin. Korkeintaan Ruotsi peli kiinnostaa niin, että haluaisin mielelläni nähdä. Nämä kiinnosti paljon enemmän aikana, kun KalPa ei ollut SM-Liigassa. Jopa niin paljon, että kävin kolmena vuotena päiväseltään Kuopiosta Helsingissä kattelemassa Suomi-Ruotsi pelit.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Ihan ehdotonta faktaa tällä hetkellä. Onhan se hieman noloa kai myöntää, mutta näin on nyt päässyt käymään. Olympialaisten ja KooKoon kauden päättymisen jälkeen liigan pudotuspelit ja nyt käynnissä olevat MM-karkelot ovat kiinnostaneet kuluneen sanonnan mukaisesti kuin kilo multaa. En edes tavallaan tiedä miksi. Liigassa antifanitin Dufvaa (en Jyppiä) ja ko. mukavan valkun pudottua kiinnostus lopahti. Finaaliparikin oli omiin silmiin mitään sanomattomin vuosikausiin, ei millään pahalla. Kuulun vielä kai vähemmistöön, kun pidän Suikkasta lähinnä typeränä junttina, kiistattomista valmennuksellisista ansioista riippumatta, eli Tepsin sinällään hieno mestaruus ei jaksanut kiinnostaa. Jatkiksen ketjutkin olivat sellaista juupaseipässoossia, että fiksummat kommentit tuntuivat hukkuvan joukkoon.

MM-kisat tuntuivat alkaneen liian myöhään, vaikka kai ne ovat aikaisemminkin olympiavuosina näillä main vasta alkaneet. Lisäksi Suomen joukkue tuntuu todella mielenkiinnottomalta, mitä nyt jostain syystä Aaltosen otteet hieman kiinnostavat. Muutoin nämä korpikosket ja santalat, hohhoijaa. Facebookissa puolituttujen linkittämät www.saksalainenperusahteri.com:t ja sata kertaa nähdyt youtuben lätkäsketsit lähinnä vituttavat. Tosin tuo ei nyt sinällään lätkä-ähkyyn liity, vaan taitaa olla ihan normaali reaktio. Lisäksi kivenkoloistaan ovat heränneet tytöt/naiset, jotka seuraavat kiekkoa kerran vuodessa kisojen aikaan ja tietävät, että maailma todella kaipaa heidän analyysejään vaikkapa Suomen maalivahtitilanteesta. Lisäksi Mertsi on IHQ!

NHL:nkin seuraaminen on kärsitynyt inflaation, kun loppui Canalilta ja en jaksanut alkaa muita virityksiä säätämään. Streameja jaksaa harvemmin tuijotella yötämyöten ja tuntuvat olevan muutoinkin nihkeämmin saatavilla kuin vaikka pari kautta sitten. ESPN:n nettipalvelua harkitsin pudotuspelien ajaksi, mutta tajusin juuri, että enpä ole tehnyt asialle mitään. Teksti-tv-analyyseillä mennään ja satunnaisilla highlighteilla. Jee.

Yleensä kiekkoa on mukava katsella sihvosmaisesti ihan vain pelin takia, mutta kun ei vaan nappaa, niin ei. KooKoon puolellekin olen vääntänyt aloittamaani pelaaja-arvioketjuun kauden loppuarvosanoja toista kuukautta, mutta valmiiksi en ole saanut. Noh, ehkä se tästä. Kärvistellään nyt mömmömmit alta pois. Pientä valoa on sentään tunnelin päässä, koska SC-finaalit jo vähän kutkuttelevat.
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Liityn kerhoon. Muistan aikoja jolloin tuli käytyä KalPan pelejä katsomassa ihan Livenä aina kun mahdollista tai sitten radiosta kuunneltua joko Oikean Aseman tai Merisään kautta (jopa Mestis-aikoina). Radion äärelläkin tuli eläydyttyä mukana vaikkei pelitapahtumista juuri hajua ollutkaan ja jopa itekseen tuuleteltua KalPan maaleja.

Toiselta mantereelta tuli vielä toissa kaudella katsottua useita Nashvillen pelejä suorana vaikka aamulla olisi ollut normi seiskan herätys. Viime kauden pleijareita tuli vielä välistä kuunneltua radion kautta jos streamit ei pelittäny.

Nyt on jotain tapahtunut, en tiedä mitä. Ei kiinnosta, ei nappaa.. KalPa pelas kait pronssiottelussa tällä kaudella? No kauden kohokohta toki oli Nashvillen ensimmäinen vierasvoitto NHL:n pudotuspeleissä, mutta ei niistäkään paljon muuta jäänyt mieleen. Muutamia matseja olen yrittänyt valvoa, mutta uni vie voiton jo ensimmäisen erän aikana.

Ehkä pieni ero tästä rakkaasta urheilusta auttaisi asiaan..
 

Jomppa75

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Kyllä on faktaa, toisaalta taas ei.

Hyvänä esimerkkinä ns "kuolemanottelu" mm-kisoissa Suomen ja Usan välillä, joka on juuri nyt meneillään. Ei kiinnosta.

Muutoin tuli seurattua kotimaiset sarjat melko tarkkaan menneellä kaudella, sivusilmällä euroopan ja pohjoisamerikan pääsarjoja. ja tietenkin olympiakisat tuli kytättyä tarkasti. Mutta nyt: mm-kisat, ei minkään valtakunnan kiinnostusta koko tapahtumaa kohtaan. Putoamissarjaan tai ei, en nyt jaksa enää keskittyä kiekkoon, varsinkaan näihin karkeloihin. Muutaman kuukauden irtiotto on nyt aivan paikallaan, mutta toisaalta päivittäin käyn kyttäämässä eri foorumeita, joista voisi saada vihiä tulevan kauden Jukureista sekä vahvistuksia jo olemassa oleville huhuille. Kovasti kuulee myös spekulaatioita muuallakin.
Huomasin kuitenkin eilen laskevani päiviä ensimmäiseen harjoitusmatsiin, joten kyseessä on vain väliaikainen mielenhäiriö.

Alan olla kyllä sitä mieltä nyt itsekin, että olympiavuonna ei kannata mm-kisoja pelata. Ovat kyllä tarpeettomat kekkerit tällaisina vuosina.
 

Orman Mollis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Voin kyllä itsekin ilmoittauta samaan kerhoon cottonmouthin, Thegon ja Jomppa 75:n kanssa.

Tällä hetkellä nämä viimeiset viikot olisi miltei kai pitänyt olla jääkiekon seuraajan parasta aikaa, mutta jotenkin ei vaan nappaa.

Olympialaisia tuli seurattua vielä kohtuu ahkerasti, mutta tämän jälken tuli joku stoppi.

SM-liigan playoffsit eivät kiinnostaneet yhtään, Urho tuli hommattua kauden alussa ja taisin katsoa kokonaisuudessaan yhden pelin koko kauden aikana, finaalitkaan eivä napostaneet yhtään. Finaaleista tuli katsottua suunnilleen vain loppujuhlat Hämeenlinnassa.

MM-kisat eivät myöskään tällä hetkellä jaksa kiinnostaa yhtään enempää. Tälläkin hetkellä Suomen peli pyörii telkkarissa, mutta lähinnä tulee vilkaistua telkkaria jos kuuluu naapurista jytinää (eli Suomi on tehnyt maalin). Tappiotkaan eivät enää oikein jaksa vituttaa, 2003 kisojen jälkeen, edes finaalitappiot eivät oikein herätä tunteita..

NHL nyt on kuitenkin jotenkin pitänyt pintansa, tosin tällä hetkellä ei kyllä tule enää keskellä yötä herättyä katsomaan normaaleja runkosarjan pelejä, vaan pelit tulee katsottua "nauhalta" myöhemmin ja muuten tulee seurattua lähinnä NHL On The Fly-ohjelmaa jotta jotenkin pysyy kärryillä hommissa.

Bruinsin pelitkin ovat vielä menossa, mutta ei riitä luotto siihen että enää tämän kierroksen jälkeen paukut riittävät (varsinkin viimehetkien loukkaantumisten takia) pitemmälle joten nämäkin pelit tulee seurattua nauhalta eikä livenä.

Jonkin sortin ähky tässä on, mutta eiköhän tuo taas kesän jälkeen ala helpottamaan..
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Olympialaisten jälkeen kiinnostus lopahti lähes täysin, ainoastaan NHL jaksoi kiinnostaa. MM-kisoista olen nyt katsonut yhden ottelun kokonaan ja nyt Suomi-USA matsista vikan erän viimeiset 5min. Ei vaan nappaa.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Olympialaisten jälkeen kiinnostus lopahti lähes täysin, ainoastaan NHL jaksoi kiinnostaa. MM-kisoista olen nyt katsonut yhden ottelun kokonaan ja nyt Suomi-USA matsista vikan erän viimeiset 5min. Ei vaan nappaa.

Itsellä menee vielä huonommin, Saksa-USA matsia kattelin varmaan 5 min. ja tuota Suomen peliä ajoittain. Lehtiä tuli luettua samaan aikaan ja sinne kuuluisalle jääkaapillekin tuli mentyä.

Jotenkin keksii aina jotain syitä, miksi ei jaksa katella jotain pelejä.
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
Jaha, en olekaan siis ainoa, jolla ei kiekko enää nappaa samalla lailla kuin ennen. Hyvin tutuilta kuulostavat suurin osa ketjun kertomuksista. Itselleni niinikään hoki oli pienempänä aina se ykköslaji. 10 vuotta tuli itse pelattua kunnes loukkaantuminen yhdistettynä motivaation hiipumiseen johti harrastuksen lopettamiseen. Sen jälkeen on jääkiekon seuraaminen laskenut kyllä romahtaen. NHL:ää tuossa parina viime kautena tuli kyllä seurattua erittäin paljon, kiitos uuden suosikkijoukkueen Los Angeles Kingsin. Mutta SM-liigaa en ole pariin vuoteen seurannut käytännössä lainkaan. En tiedä kuka siellä on voittanut maali- tai pistepörssejä enkä haluakaan tietää. Pari peliä kaudessa olen paikan päällä käynyt katsomassa, mutta on se peli vaan niin järkyttävää kuraa niihin yöllisiin NHL-peleihin verrattuna, että ei sitä selvinpäin pysty katsomaan.

Tällä kaudella sitten NHL:n seuraaminenkin jäi aika nolliin. Sikäli aika huonon kauden tähän valitsin, että vihdoinkin Kings alkoi pärjäämään. Mutta ei vaan kiinnosta. Itselläni jenkkifutis on vienyt lätkän aseman kuningaslajina. NFL:ää kyllä jaksan seurata päivästä toiseen ja otteluita silmät ristissä öisin katsella. Ehkä sitä tässä jossain vaiheessa aloitan itsekin pelaamaan, vaikken mikään ihan junnu enää olekaan. Mutta jääkiekon seuraaminen on tosiaan jäänyt tällä kaudella aika minimiin. Olympialaisten aikana kipinä hetkellisesti taas syttyi, olivat ne Kanada-Venäjä ja Kanada-USA matsit niin huikeita vääntöjä. Suomen pelit sen sijaat eivät kiinnosta tippaakaan. Kuten eivät nämä MM-kisatkaan. Yhtään ottelua en ole katsonut enkä varmaan katsokaan. Kai siellä äskenkin joku peli oli menossa ja kai se Suomi lopulta voitti. Ihan kiva. Ihan sama.

Tuntuu jotenkin niin surkuhupaisalta kuunnella jotain Mertarannan huutoa kun joku suomalainen peruspertti tekee siellä maalin. Joskus noissa eli niin täysillä mukana ja tuntui, että maailma romahti kun Suomi hävisi. Muistoissa ovat edelleen kotikisojen nöyryytys Ruotsia vastaan, jonka jälkeen makasin yli tunnin liikkumattomana sängyssä ja tuijotin kattoa. Nykyään mulle on käytännössä ihan sama miten Suomi pärjää. Jos sieltä joskus mestaruus vielä tulisi, niin ehkä se saisi jotain tunteita aikaiseksi, mutta muutoin ei kyllä paljoa meikäläistä hetkauta miten ne immoset ja kontiolat siellä pärjäävät.
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mikä se tälläinen ähky on?

Juuri nähty yksi hienoimpia ja tunnerikkaimpia maajoukkuepelejä vuosiin ja parin tunnin kuluttua Game 7 Pittsburgh - Montreal ottelusarjassa. Kyllä kelpaa! Olympialaisten tarjoaman maailman hienoimman lätkän päättyminen jätti pariksi päiväksi olon tyhjäksi, mutta samalla muistutti miten hienosta pelistä on kyse.

Mun puolesta uusi liigakausi voisi alkaa samantien. Niin katkerasti edellinen päättyi SaiPan kannalta.

Edit: MM-kisojen pelitavan muuttaminen joka vuotisesta turnauksesta hieman järkevämmäksi olisi kova juttu, mutta ei ole tapahtumassa ja sen kanssa on vain elettävä. Toinen mahdollisuus nähdä maajoukkuepelejä on Olympialaiset neljän vuoden välein ja se on liian pitkä aikaväli.
 
Viimeksi muokattu:

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Hassua kyllä, itsellänikin jonkintasoista jääkiekkoähkyä on ilmassa. Vaikka olen ollut kova seuraamaan jääkiekkoa niin enää ei oikein jaksa riittää mielenkiintoa näihin nyt käynnissä oleviin MM-kisoihin.

Olen miettinyt syitä sille minkä vuoksi ei vaan yksinkertaisesti nappaa nämä kisat niin paljoa kun ovat aina ennen napanneet. Osittain kiinnostavuuteen on varmasti syynsä kisojen tasokkuudellakin?, mutta kyllä aika iso tekijä kiinnostamattomuuteen on nimenomaan ähkylläkin.

Aika hyvin tyhjensi jo akut jääkiekon olympiaturnaus ja HPK:n loistava ja jännittävä playoffs-kevät. Ei vain oikein ole vielä jaksanut näiden jälkeen kiinnostaa nämä MM-kisat. Äskettäinkin päättynyt USA-peli oli varmasti tunnerikas, ainakin sellaiseksi sitä on mainostettu, mutta itse en mitään ihmeempiä kiksejä siitä saanut.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ihan kivaan fiilikseen pääsi tuossa Suomi-USA -ottelussa, ja muutenkin on menossa ihan mielenkiintoinen turnaus, kun pienet ja keskisuuret niistävät isompiaan. Suomen jengissä on monta mielenkiintoista pelaajaa, joten tulee noita matseja tuijoteltua jonkin verran, vaikka tuskin tulen kuitenkaan elämään joukkueen mukana aivan yhtä paljon kuin olympialaisissa. Ne oli tosipelejä, mutta ainakin tämänvuotiset MM:t menee harjoitteluna.

Liiga ei kovin paljon kiinnosta ja NHL:ää en pysty seuraamaan niin paljon kuin haluaisin, joten ähkyä ei juuri pääse syntymään. Ensi yönä olisi taas herkkupala rapakon takaa, mutta loppuu potku. Vanha ei jaksa valvoa, kun aamulla on ohjelmaa taas tiedossa.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ähkyä

On kyllä joo! Enemmänkin on tullut niistä vähistäkin hetkistä, kun näitä kisoja on puolivahingossa jäänyt katsomaan tyhjä katse silmissä, että seuraa jotain piirisarjan tai firmaliigan pelejä. Joku Sihvonen varmaan saa miljoonia pieniä, kun yrittää katsella joukkueiden pelikirjoja sillä silmällä. Itselle on todellakin tullut lähinnä unettava fiilis poislukien ehkä ekaa saksa-usa peliä, jonka fiilis nyt syntyi lähinnä järkyttävän massiivisesta yleisömäärästä.

Eilenkin katsoin paljon mieluummin loistavan fudiksen eurooppa-liigan loppuottelun maikkarilta.

Kiekko on nyt vaan pilattu tunneköyhäksi pelikirjaperseilyksi, ja taso kautta linjan on laskenut niin, että suomi juuri nyt näyttää lähinnä superjoukkueelta. Lisäksi pelejä on aivan liikaa nykyisellään kun kaiken maailman höntäpaskaem-turnauksia pelaillaan pitkin poikin kautta.
Itse en saa pienimpiäkään kiksejä tuosta mertarannan vaahtosuisesta mölinästä. Päinvastoin, alkaa lähinnä ärsyttämään, ja melkein toivomaan suomen tappiota! :-)

Onneksi kesällä tulee fudiksen MM! Se on parasta mitä urheilussa voi tapahtua. Hienoin turnee urheilumaailmassa!
 

Mac^

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara & Suomi lajista riippumatta
Kai tämä sitten kaikille tulee jossain vaiheessa. Ilmoittaudun itsekin kerhoon.

Syksyllä ei kiinnostanut seurata liigaa. Tapparan pelejä toki, muuten oli oikeastaan aivan sama. Kevättä kohden toki kiinnostus nousi olympialaisten myötä, ja liigakin alkoi sitten maistua helmikuun tienoilla. Playoffit oli jo ihan mielenkiintoista seurata, sillä runkosarjassa melko vähän nähty TAISTELU tuli kehiin. MM-kisojakin seuraan jopa yllättävällä mielenkiinnolla, tulee katsottua muitakin kuin Suomen pelejä. Tosin suuri syy on siinä, ettei ole tällä hetkellä oikein muutakaan tekemistä - esimerkiksi työ tai koulu ei tällä hetkellä rajoita. Ja ei, en sentään tuijota koko ajan kisoja - kyllä esimerkiksi biitsin pelaaminen iltapäivähöntsät voittaa.

Ei varmaan kuulosta siltä, että "ongelma" olisi kovin paha. Mutta kun ennen tuli seurattua silmä kovana Tapparan pelejä ja kuunneltua radiosta jokainen vieraspeli, ja eht-pelejäkin seurattiin. Tällä kaudella en kuunnellut kovinkaan montaa peliä radiosta. Jäähallissakaan ei runkosarjan aikana ollut sitä tuttua jännitystä persuksilla - pudotuspeleissä tosin tuntui, ettei parempaa tunnetta ole hallissa ennen kokenutkaan, vaikka vain puolivälieriin jäätiinkin. Ehkä voidaan leimata nyt tuulipukufaniksi, kun näin sanon, mutta ehkä ensi kaudella kannattaa jättää joku tiistainen Tappara-Blues väliin, ettei sitä ähkyä tule liikaa.

Syitä on toki siinä, että on katse kääntynyt vähän myös tuonne rapakon taakse. Sen jälkeen ei aina jaksa perus liigapeli televisiosta kiinnostaa muuta kuin korkeintaan playoffeissa, ellei ruudussa ole suosikkijoukkue. Lisäksi EHT:n siirryttyä MTV3:lle ei ole tullut pelejä seurattua. Maxista en maksa, ja muutenkin se muu toteutus selostuksesta lähtien on tuntunut niin valjulta. Lisäksi liigapelejä pelataan ihan liikaa. Nelinkertainen sarja, korkeintaan paikallisvääntöjä ne viisi tai kuusi, olisi mielestäni ideaali.

Yksi vahva syy on siinä, että 2000-luvulla kiinnostuin toden teolla pelistä nimeltä jalkapallo. Kuningaspeli on jo tainnut ajaa kiinnostuksessa jopa ohi, ja kiinnostus jalkapalloon tuntuu vielä kasvavan koko ajan - ainakin kaikkeen suomalaiseen - erityisesti maajoukkueeseen - liittyvään. (Toki seuraan myös Euroopan liigoja, mutta niissä vähän vie makua se tosiseikka, että mitään yhtä suurta suosikkijoukkuetta ole - lähinnä vain säännöllisen epäsäännöllistä symppaamista.) Jalkapallon MM- ja EM-kisat ovat kuitenkin parhaita urheilutapahtumia mitä on, vaikkei Suomi olekaan niihin vielä selviytynyt. Tuntui mahtavalta seurata myös U21-kisoja, kun Suomi oli mukana. Ainoastaan Leijonien pelit olympialaisten TOSIpeleissä tuovat samanlaista huumaa.

Tappara on kaikesta huolimatta minulle se ykkösseura - puhutaanpa mistä lajista vain. Ikäni olen sitä kannattanut ja tulen kannattamaan. Jalkapallon suosikkijoukkuettani ei oltu vielä edes perustettu, kun olin jo vahvasti Tapparan mies.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Ässien osalta 15 vuotta paineita keränneet pussit tyhjeni 2006, sen jälkeisenä syksynä ei irronnut lähteä peleihin niin innokkaasti ja sama trendi on jatkunut näihin päiviin. Eipä sitä suurta kimmoketta ole tullut edes gloryhunttaamisen kannalta. Jokunen peli kuitenkin tullut nähtyä, ja kuten sanotaan, lätkä on parasta paikan päällä. Muutama peli alle, tutut paikat, tutut äänet ja tutut tuoksut, ja liekki alkais taas kytemään.

On sitä tietysti muitakin tekijöitä tietosuuden lisääntyessä, kuten jokakeväiset mm-kisat, EHT-turnaukset ja kiekkoilun lisääntynyt määrä. Nuorempana sitä oli pienempi, mutta maajoukkueen peleissä oli myös oma hohtonsa kun niitä harvemmin näky. Eipä sitä Änäriäkään aikoinaan sen kummemmin miettinyt keväisin kuin että ketäs sieltä voitas saada kisoihin. Nyt on näkökulma vähän muuttunut.

Ässien kausi, Tepsin bandwagonissa huikeet playoffsit, olympialaiset, mm-kisat, NHL. Viimeksi mainittua onkin tullut seurattua tarkemmin ku koskaan Viasatin ja netti-streamien kautta. Ensin Ottawan ja nyttemmin Montrealin kelkassa. Ja ihan tunteella oon elänyt mukana monenmoisessa menestystarinassa. Kenttä on kannatuksen puolesta ehkä pirstaloituneempi kuin koskaan, mutta kauden aikana on ollut paljon kiihkeitä hetkiä. Kiekkoa on valunut kurkusta alas jo melkosesti, mutta kyllä sitä vielä hengissä ollaan. USA-pelissä oli eilen panosta ja vielä sitä sytty lisäherkun toivossa.

Yksi asetelmiin vaikuttava muuttuja maajoukkueen suhteen voi olla myös tiedon ja mielipiteiden määrä, internet, tuo galaksin törkylaari - tässä tapauksessa vaikkapa Jatkoajan keskustelupalsta. Ristiriitoja, eripuraisuutta, kuppikuntia, antifanitusta, pahan olon purkua, provoja, kostonkierrettä. Ihan inhimillisiä tunteita kai kaikki, ja heijastanevat yhteiskunnan ja mediankin ilmiöitä ajassamme. Ennen vanhaan mediakenttä ja Jatkoajan palstakin oli enempi samassa veneessä yhden asian puolesta Leijonien menestyksestä nauttien. Tässäkin on tietysti puolensa ja puolensa koska ei kritiiköttömyys ole vaihtoehto sekään. Kellä on sitten suht realistinen ja kiihkoton näkemys isosta kuvasta, johtajista, henkilöratkaisuista. Vai vedetäänkö vain sokealla tunteella omaa hiekkalinnaa suojaten ja muita kumoon potkien. Väärin voitettu, väärät voittajat, väärät naamat.

Se on tietysti se herkkä lapsenmieli joka antaa tällasten asioiden itseensä vaikuttaa, olkoonkin että tää kuppikuntaisuus ja lynkkausmieliala näkyy ihan median tasollakin enempi kuin ennen. Tuskin se Jalonenkaan pelkästään Jatkoajan lukemisen takia stressaantuu, paskoo housuihinsa ja kuittailee lehdistölle.

Mutta jos sitä kesällä tulee vähän kiekosta lomailtua, niin samalla vois ottaa kunnolla lomaa vaikka tältä palstaltakin. Lepuuttaa silmiään ja hermojaan ja haistaa tuoreen kahvin tuoksua.
 
Viimeksi muokattu:

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ei ole ähky. HIFK tippui ennen aikojaan, Devils tippui ennen aikojaan. Vituttaa taas kerran katsella NHL:n ratkaisupelejä ilman omaa joukkuetta. Tähän nähden pelatkoot Mömmömmöt. Onpahan vielä yksi tilaisuus pettyä.
 

HLe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Olympialaiset seurasin suurella mielenkiinnolla.

SM-liigassa myös Jokerien loppukautta tuli seurattua vahvasti tunteella mukana eläen, varsinkin runkosarjan viimeinen ottelu KalPaa vastaan ja säälien kotiottelu Tapparaa vastaan olivat suurta draamaa.

Puolivälierissä sitten kiinnosti enää HIFK:n putoaminen jota tuli kyllä tuuleteltua. Välierissä mukana olivatkin sitten niin umpitylsät joukkueet, että katsoin vain yhden ottelun kokonaan. Finaaleista en katsonut ainuttakaan ottelua, koska en Nelonen Sport Prota omista.

Tämän vuotinen MM-turnaus onkin sitten kova rimanalitus. Oli aika hämmentävä fiilis eilen urheilubaarissa kun muu porukka eli vahvasti täysillä mukana ja itselleni oli melko sama miten ottelussa käy. B-maajoukkueiden kisat olympiavuonna eivät vain kiinnosta. Siitäkin huolimatta Suomen mahdolliset pudotuspelit tulee todennäköisesti seurattua.

Onneksi Veikkausliiga on täydessä vauhdissa ja kohta alkavat ne oikeat MM-kisat.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
Paljon samaa mieltä HLe:n kanssa. Tosin Ilves toki kiinnosti (ja vitutti suuresti) liigassa, lisäksi tapparan tippumista tuli toki hieman tuuletettua.

NHL:n liveseuraaminen loppui Penguinsin putoamiseen, Game Sevenin katson Boston-Philly-sarjasta ns. nauhalta.

Olympialaiset kiinnostivat, mm-höntsyt ei niinkään. USA-voittoa en pahemmin tuuletellut ja välikisat muutenkin blaah.

Futiksesta muuten samaa mieltä, mutta Veikkausliiga ei kiinnosta vähää alusta, sen tilalle Jalkapallon Kakkonen. Futiksen MM:iä todellakin odotellessa.
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Ainakin Jokereiden otteita kesken kauden katsellessa tulee kiekkoähky mahaan.

NHL:n pudostuspelit eivät silti voi aiheuttaa minulle millään tavalla ähkyä, sillä eliittiluokan yksilötaitoa jaksan katsoa vaikka ylikylläisenä.

Kiekkoähky on olemassa, mutta ainakaan minun kohdallani se ähky ei voi uppoutua NHL:n playoffseihin, puhumattakaan Stanley Cup -finaaleista.
 

FinJeevel_86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, NHL, Liigakarsinnat
Kyllä mullakin alkaa olla mitta täynnä jääkiekkoa. Ja samoin muuta urheilua. Veikkaajaa ei enää jaksa lukea kannesta kanteen vaan se selataan läpi kymmenessä minuutissa. TV:stä tulisi jatkuvasti kaikenmaailman livelähetyksiä mitkä piti ennen katsoa. Nyt ei enää nekään kiinnosta. Toisaalta nyt jää enemmän aikaa nähdä kavereita, kun niitä ei urheilun seuraaminen kiinnosta.
 

Hanhi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, AS Roma
Kyllä tässä hieman on ähkyä. Olympialaiset, HPK ja vielä nämä MM-kisat. Samalla tullut seurattua Roman otteita Serie A:ssa (onneksi loppui eilen) ja kohta on jo futiksen MM-kisat :O Siinä sen kuukauden tauko ja hehkutus alkaa taas kiekossa ja pallossa. Huh.

EDIT: NHL:ään ei riitä energiaa tällä hetkellä yhtään.
 

Wicci

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh Penguins, Sudden Death (RIP)
Otetaas osaa

Toisinaan tulee fiilis että loppuis jo lätkät ja alkais kesä ettei tarvi keskittyä. Mä seurailen kyllä niin pitkään kun kiekkoo vaan tulee mutta aina näin keväällä tulee tunne puseroon että ei jaksa, ei millään. Aamulla on tunne että ei helvetti, tänään on taas peli sillä ja sillä joukkueella ja on pakko seurata mutta sitten kun peli alkaa niin aina sitä vaan mukaan tempautuu.

Viime kaudella näytti alkuun siltä että Kerho ei pitkälle mene joten kai sitä sitten siihen tuudittautu jo henkisesti että kausi loppuu rumasti sanoen ajoissa. No, eipäs loppunutkaan ja kävi vanhanaikasesti, viimistä finaalia kun kattelin niin olin oikeestaan salaa tyytyväinen että tuli turpaan ja kunnolla. "Huomenna" ei enää ole peliä.

Johtuen sitten siitä että SM-liigassa just loppu finaalit ja oma takki oli hetken tyhjä, se pieni piru olkapäällä toivoi että Pittsburgh joutuu lomille jotta ei tarvi siihenkään keskittyä aamuisin. Toki edelleen NHL:n tulokset tulee seurattua että pysyy kartalla mitä tapahtuu, kuka voittaa ja joko 50-vuotiaan Kurrin 19 maalin ennätys rikotaan?

Olympialaiset oli ja meni, ne on toki jokaisen faninkin kohokohta, totta munassa. Jokaisen joukkueen jokaista liikettä seurataan niin paljon kun mahdollista, käydään kovaa spekulointia niin töissä, kahviloissa kun kotonakin. Olympialaiset kuitenkin kiinnostaa myös niitä ihmisiä jotka ei muuten kiekkoa seuraa hirveemmin ja sillon ei parane jäädä "jalkoihin" väittelyissä. Se vie energiaa oletettavasti aika paljon ja näiden karkeloiden jälkeen on kyllä vaikee hetken aikaa sopeutua taas SM-liigan rytmiin.

Sitten taas nää MM-kisat, mulle käy kyllä. Tää on sellanen viiminen rutistus, sen tietää että kun nää on ohi niin sitten saa rauhottua ja lepäillä muutaman kuukauden aivot narikassa kiekon osalta. Ladata akkuja taas siihen kun Pitsiturnaus pyöräyttää reenipelit käyntiin. Sillon on taas kiinnostus huipussa ja normaali oravanpyörä alkaa pyöriä.

Yhteenvetona, on tää hieno laji, niin monta muistoa keränneenä ja saaneena uskon voivani jotenkin ajatella että fanina olen lajille sen velkaa että joka vuosi loppuun asti seuraan, pelataan sitten mitä kisoja tahansa ja missä tahansa. Tosin ymmärrän myös niitä jotka eivät vaan jaksa näistä MM-kisoista kiinnostua Olympialaisten jälkeen ja jos "omat" joukkueet on jo lomatkin alottanu liian aikasin. Jokainen on erilainen ja mä oon mä.

ps. Lisäpotkua saa sillä kun lähtee vaikka MM-kisoihin paikan päälle (ei kotikisat), siinä taas kokonaan oikeestaan jää sivuun se että on ns. pakko seurata, se tulee sillon luonnostaan.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Varmaan ihan totta. Omalla kohdalla näin kävi futiksen kanssa ja nykyään kiinnostusta riittää lähinnä MM- ja EM -lopputurnauksia kohtaan. Se, että jonkun rakkaan urheilulajin tai ylipäätään urheilun seuraaminen jää vähemmälle tai loppuu kokonaan, ei välttämättä ole elämän kannalta erityisen huono asia...
 
Viimeksi muokattu:

EverÄssä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu
Itselläni on käynyt samalla lailla kuin monilla muillakin tähän ketjuun kirjoittaneilla. Aikoinaan jääkiekon seuraaminen oli yksi tärkeimpiä asioita elämässäni. Kaikki mahdolliset pelit tuli katsottua, keräilykorttejä kerättyä ja jopa lajilehtiäkin tilattua. Nyt ei laji juurikaan kiinnosta enään. Olympialaiset saivat kiinnostuksen poikasen taas heräämään, mutta jotenkin paras/pahin kiima on häipynyt jo jokin aika sitten.

Syitä kiinnostuksen lopahtamiseen tuli itselleni mieleen muutamia. Ne pelit mitkä SM-liigasta viime vuosina olen nähnyt on ollut tasoltaan uskomattoman surkeita. Myös kiinnostavat pelaajat sekä kansallisessa että kansainvälisessä kiekkoilussa alkavat olla muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vähissä. Lisäksi jääkiekon mediahuomio alkaa olemaan jo liian suurta, sillä itse haluaisin lukea/nähdä enemmän urheilu-uutisia pienemmistäkin lajeista.
 

Kilvenkantaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
En voi väittää kärsiväni jääkiekkoähkystä. Kun KalPalla on peli, tai Suomella arvokisat menossa, on pelipäivä aina juhlapäivä. Pitkän työntäyteisen ja hermojaraastavan päivän jälkeen on luksusta heittää aivot, omat ongelmat, väsymys ja kaikki paineet hetkeksi jorpakkoon ja keskittyä hetkeksi ihan johonkin muuhun. Ei se ole niin vakavaa jos kaikista peleistä ei tule unohtumattomia kokemuksia tai jos käteen jää vain vitutus. Se on se hetki, seuraava voi taas olla parempi.

Tässä ketjussa on nyt valiteltu ähkyä, mutta kukaan ei ole esittänyt mitään keinoa torjua sitä. Tai yritetäänkö asialle edes tehdä mitään? Onhan se ihan ymmärrettävää, jos jossain vaiheessa elämään tulee muutakin tärkeämpää, mutta jos ei halua luopua jääkiekon tai muun lajin seuraamisesta saatavasta melkein masokistisesta tyydytyksestä, kannattaa tehdä jotain!

SM-liigan kohdalla puhutaan yleisesti jo melkein HMV-liigasta. Minun silmiini hassu väite, koska tämä SM-liiga on ainoa jonka tunnen ja muistan. Good old days, ei ne koskaan palaa, mutta on sanonta "Aika kultaa muistot". Ehkä ei aina kannata verrata kaikkea. Tämä on tämänpäivän liiga, josta löytyy persoonia, tarinoita, unohtumattomia hetkiä ja aallonpohjia. Minä uskon kaikissa asioissa, että ihminen voi halutessaan vaikuttaa omaan ajattelutapaansa. Jos yrittää innostua, lähtee hallille, eläytyy peliin, nauttii niistä pienistä yksityiskohdista joita kaikki eivät edes huomaa, voi yllättyä iloisesti. Tai sitten voi olla niin surkea tuuri, että onnistuu valitsemaan jonkun niistä harvoista peleistä, joissa ei oikeasti tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Sellaisia pelejä on oikeasti paljon vähemmän kuin yleisesti tälläkin keskustelupalstalla annetaan ymmärtää.

Minun neuvoni ähkyyn on yksinkertainen. Kiekkoa ei kannata katsoa, jos se ei herätä mitään tunteita. Eli jos MM-kisat ei nappaa niin ylös ulos ja nauttimaan kesästä. Toinen neuvo on se, että välttelee jääkiekkoa kesäisin. Kun ei tiedä mitä tapahtuu, ei voi olla ähkyä, eikä voi valitella joukkueen/liigan/lajin nykytilaa. Kun syksy lähestyy, kiekko alkaa taas elää mediassa, ja jos se silloin kiinnostaa, niin ei kun mukaan vaan. Mutta varovasti, pieninä annoksina ja vain silloin, jos se oikeasti tuntuu hauskalta.

Tähän loppuun vielä. Olen sillä tavalla outo, että tykkään lukea vanhoja lehtiä. Sanomalehdet, aikakausilehdet, kaikki, mikä on vähintään pari vuotta vanhaa kelpaa iltalukemiseksi. Kahlattuani kaikki käsillä olleet kirjahyllyt läpi etsin kaksi viikkoa sitten lukemista unettomana iltana. Kas, käsiin etsiytyi Jääkiekkolehden numero 9/2009. Vähän liian tuore ollakseen vanha, mutta tartuin siihen kuitenkin. Nauratti spekuloinnit Jalosen olympiavalinnoista, mutta Risto Pakarisen kolumni "Muista hymy", kuulosti tutulta. Aiheenahan jutussa oli tavallaan juuri jääkiekkoähky. Jos lehti vielä on tallessa, kannattaa lukea kyseinen kolumni. Itse tajusin olevani niin kuin se Eero 12-vee.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös