Mainos

Itärajan sulkeminen Ukrainan sodan myötä

  • 524 555
  • 5 216

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Toistaiseksihan Suomen voi kieltämättä sanoa onnistuneen venäläisten integraatiossa kohtuullisen hyvin. Vaikka toki hiljaisuus on ollut silmiinpistävää suomenvenäläisten taholta sodan aikana, ei varsinaisia rinnakkaisyhteiskuntia ole päässyt syntymään Viron tapaan, vaikka venäläiset ovatkin olleet selvästi suurin maahanmuuttajakansallisuus. Voi lisäksi olla, että monet venäläiset ovat ihan tietoisesti pyrkineet integroitumaan, eikä kaikki miellä Suomea ja suomalaisia Venäjää ja venäläisiä alempiarvoisena.
Muistaakseni olet usein viitannut siihen, että isovenäläiset katselisivat Suomea ja suomalaisia jotenkin nenänvarttaan pitkin. Ne kokemukset, mitä minulla on työmatkoista Neuvostoliittoon ja Venäjälle eivät tue tuota käsitystä alkuunkaan.
Nyt se ei ole mahdollista, mutta kiertomatka Vienan Karjalaan, Voronezhiin, Moskovan lähiöihin tai Pietarissa Nevski Prospektista muutama kortteli sivummalle saisi käsitykset venäläisten ylemmyydestä nopeasti karisemaan.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Muistaakseni olet usein viitannut siihen, että isovenäläiset katselisivat Suomea ja suomalaisia jotenkin nenänvarttaan pitkin. Ne kokemukset, mitä minulla on työmatkoista Neuvostoliittoon ja Venäjälle eivät tue tuota käsitystä alkuunkaan.
Nyt se ei ole mahdollista, mutta kiertomatka Vienan Karjalaan, Voronezhiin, Moskovan lähiöihin tai Pietarissa Nevski Prospektista muutama kortteli sivummalle saisi käsitykset venäläisten ylemmyydestä nopeasti karisemaan.
Siis totta kai tiedän, millainen rempallaan oleva kaatopaikka Venäjä enemmän tai vähemmän on. Hukattua potentiaalia vuosisadasta toiseen.

Vaikkei ns. oma pesä venäläisillä olekaan kunnossa, olen antanut itseni ymmärtää heillä olevan poikkeuksellisen voimakas kansallinen ylpeydentunto, eikä muiden kansojen katsominen nenänvartta pitkin ole poikkeuksellista, vaikka sinänsä olettaisi venäläisten havaitsevan lyhyelläkin Suomen tai Viron visiitillä, että asiat voi hoitaa paremminkin. Suomalaisillahan on venäläisessä mielenmaisemassa ihan oma roolinsa ja rasistisestihan olemme olleet heidän silmissä "tsuhnia".
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Tuskin tässä kenenkään kannattaa yöuniaan menettää EU-komission asettumisesta poikkiteloin juuri hyväksytyn poikkeuslain suhteen varsinkin, kun Ursula von der Leyen jatkaa komission puheenjohtajana vuoteen 2029 asti.






Näin on, ja pitäisin pienenä ihmeenä sitä, jos ei EU:ssa ymmärrettäisi nykytilanteen vaateita. U.von der Leyen otti kantaa jo aiemminkin näihin asioihin sillä asenteella, että tietää missä mennään näiden haasteiden kanssa.

Itärajasta kun puhe tässä ollut viimeajat, niin veikkaan että viimeistään elo-loka välillä nähdään joku isompi testaus rajalle, ja samalla venäjä esittää omat uudet suunnitelmansa demokratian horjutukseen. Yksi voisi olla sellanen, että uhkaavat joko jotenkin säilöä (aka.kidutus) tai suoraan tappaa käännytetyt. Nämä 2 termiä haastaa lakeja taas. Olisi se venäjän uhkaus totta tai ei -yleensä ei- niin sitten joutuu Suomi taas miettimään että käännyttääkö silti näitä rajalle tuotuja vai mitä tekee. Pari muutakin heidän mahd. toimintoa tulee mieleen, mutta ne olisi jo käytännössä sotaa. Olisi muuten hyvä tässä vaiheessa saada Nato -miehitystä rajalle ihan jo ennaltaehkäisemisenkin vuoksi.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Karjalan Pyhäjärvellä tapahtui laiton rajanylitys tänään perjantaina, Pohjois-Karjalan rajavartiosto tiedottaa.

Tiedotteen mukaan moottorivene matkustajineen ylitti rajan Suomeen, mutta palasi myöhemmin Venäjälle. Enimmillään vene oli noin 100 metriä Suomen puolella.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Tuskin tässä kenenkään kannattaa yöuniaan menettää EU-komission asettumisesta poikkiteloin juuri hyväksytyn poikkeuslain suhteen varsinkin, kun Ursula von der Leyen jatkaa komission puheenjohtajana vuoteen 2029 asti.

Odotettuahan tämä komission suhtautuminen on siksi, että komission puheenjohtaja von der Leyen on läpi rajalakiprosessin tukenut Suomea. Hän kävi Suomessa tapaamassa viranomaisia ja hallitusta ja nosti Suomen erityistilanteen esille useamman kerran ennen uudelleen valintaansa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vaikka jotkut saattavatkin olla huolissaan, mitä uusi rajalaki saa aikaan Suomen kansainväliselle maineelle, ainakin itse uskon, että isossa kuvassa valtaenemmistö asiaan perehtyvistä kyllä ymmärtää poikkeuksellisen tilanteemme ja ainakin Euroopassa Venäjälle kunnolla kampoihin laittamisen olettaisin nähtävän hyvinkin myönteisenä asiana.

Vaikka jotkut täällä Suomessa toitottavat liki oikeusvaltiomme olevan nyt mennyttä, uskon enemmistön osaavan erottaa Venäjän muodostaman uhan olevan erittäin poikkeuksellinen tilanne, emmekä ole oikeasti Unkarin tiellä.
 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Ilta-sanomat ns. esittelee taas pari henkilöä joilla on vaikeaa kun raja on kiinni...

Toisella on vielä 4 v porttikielto Venäjälle ja hänen kaverit ei pääse kylään.

Toisen vaimo "ei jaksa' 16 tunnin kiertomatkaa Viron kautta

Tässä vielä linkki uutiseen
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ilta-sanomat ns. esittelee taas pari henkilöä joilla on vaikeaa kun raja on kiinni...

Toisella on vielä 4 v porttikielto Venäjälle ja hänen kaverit ei pääse kylään.

Toisen vaimo "ei jaksa' 16 tunnin kiertomatkaa Viron kautta

Tässä vielä linkki uutiseen
Ei ole kyllä mitään itsesuojeluvaistoa jos haluaa tässä tilanteessa vapaaehtoisesti käydä Venäjällä.
 

anthax

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä
Ei ole kyllä mitään itsesuojeluvaistoa jos haluaa tässä tilanteessa vapaaehtoisesti käydä Venäjällä.
Tämä eka mies on kyllä sen verran erikoisukon oloinen kaveri, että en ihmettele yhtään itsesuojeluvaiston puuttumista. Käynnitkin on kyllä aika kaukana siitä perinteisen bensanhakijan reissuista mitä olen ymmärtänyt.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tekeeköhän Ilta-Sanomat ja Iltalehti tämän tyylisiä juttuja ihan tietoisesti sillä taka-ajatuksella, että ison osan lukijoista niskavillat pomppaavat ylös ärsytyksestä, että niin moni suomalainen eri syistä yhä edelleen haikailee Venäjälle ja klikkejä sataa.

Suomettunut YYA-aika ja sitä seurannut jälkisuomettunut aikakausi 1991-2022 on selvästi jättänyt jälkensä moneen suomalaiseen. "Derussifikaatio" on jäänyt kesken.


Miksi niin moni suomalainen haluaa edelleen olla ns. hyvää pataa Venäjän ja venäläisten kanssa, vaikka Venäjän vihamielisyys Suomea ja suomalaisia kohtaan on aika selvästi tullut nyt ilmi?
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tiedä sitten, paljonko näitä Venäjälle pääsyä odottavia "antteja" ja "penttejä" sitten todellisuudessa maassamme on suomenvenäläisten päälle. 1000? 10 000?

Itse olen lapsesta lähtien ollut kiinnostunut maantieteestä, eri maiden historiasta ja kulttuurista. Olenkin siis monessa mielessä nauttinut ulkomailla käymisestä. Voin kuitenkin sanoa, että missään vaiheessa en kuitenkaan ole juuri Venäjää kohtaan kokenut mitään erityistä vetoa, vaihtoehtoja kun reissaamiselle riittää ja Venäjällä "käyminen" on rajoittunut allekirjoittaneella maan ilmatilassa olemiseen kilometrien korkeudessa. Kaiketi monet suomalaiset kuitenkin näkevät asian eri tavalla?
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tekeeköhän Ilta-Sanomat ja Iltalehti tämän tyylisiä juttuja ihan tietoisesti sillä taka-ajatuksella, että ison osan lukijoista niskavillat pomppaavat ylös ärsytyksestä, että niin moni suomalainen eri syistä yhä edelleen haikailee Venäjälle ja klikkejä sataa.

Suomettunut YYA-aika ja sitä seurannut jälkisuomettunut aikakausi 1991-2022 on selvästi jättänyt jälkensä moneen suomalaiseen. "Derussifikaatio" on jäänyt kesken.


Miksi niin moni suomalainen haluaa edelleen olla ns. hyvää pataa Venäjän ja venäläisten kanssa, vaikka Venäjän vihamielisyys Suomea ja suomalaisia kohtaan on aika selvästi tullut nyt ilmi?
Joskus ihmettelin sinun jatkuvaa ihmettelyäsi, kunnes tajusin että ne ovat vain eufemismeja mielipiteille, joita et halua sanoa suoraan.

Joka tapauksessa eivät ihmissuhteet katkea tuosta vaan, kun maamme eivät ole suorassa sotatilanteessa. Rajan toisella puolella on sukulaisia, ystäviä, avio- ja avopuolisoja, rakastajia ja rakastajattaria, tuttuja hutsuja jne.
Uusia suhteita ei niin paljon synny, mutta ottaa aikansa, että vanhat kuihtuvat pois.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Joskus ihmettelin sinun jatkuvaa ihmettelyäsi, kunnes tajusin että ne ovat vain eufemismeja mielipiteille, joita et halua sanoa suoraan.

Joka tapauksessa eivät ihmissuhteet katkea tuosta vaan, kun maamme eivät ole suorassa sotatilanteessa. Rajan toisella puolella on sukulaisia, ystäviä, avio- ja avopuolisoja, rakastajia ja rakastajattaria, tuttuja hutsuja jne.
Uusia suhteita ei niin paljon synny, mutta ottaa aikansa, että vanhat kuihtuvat pois.
Kyllähän me suomalaiset selvästi aika hyvin ostimme sodan jälkeen meille vuosikymmeniä tuputetun narratiivin, missä Neuvostoliitto/Venäjä on "hyvä naapuri", vaikka sitä edeltäneet vuosisadat kaikkea muuta osoittivat. Suomessa sentään ei keisarillista Venäjää ole koskaan juurikaan romantisoitu.

Se miksi niin moni suomalainen on kaikesta huolimatta halunnut käydä venäjällä ja solmia venäläisen kanssa jopa avioliiton on kieltämättä mielenkiintoinen asia (Tiedostaen yhtä lailla venäläisten rasistisen ylemmyyskompleksin muihin kansoihin nähden.), mutta kuten kirjoititkin, eivät vanhat suhteet heti kuihdu pois. On toki mielestäni tarpeellista kysyä, onko näiden vanhojen rajan yli tapahtuvien suhteiden ylläpito Suomen valtion asia. Ihmettelin jo viime vuonna, kun valtiovalta oli ainakin ulospäin pahoillaan itärajan sulkemisesta.

Olen itse kansainvälisten suhteiden voimakas puolestapuhuja näin yleensä. Sisäänpäin käpertyminen ei johda mihinkään. Minulla on paljon ulkomaalaisia kavereita ja olen ollut parisuhteessakin ulkomaalaisen kanssa. Silti ihmettelen, miksi niin monella suomalaisella juuri Venäjä on läheisen kiinnostuksen kohde.

Näkemysten kirjo on täysin normaali asia ja on hyvä, että niistä keskustellaan. Oma mielipiteeni on, että elämämme maailmanaika huomioiden Suomen ja Venäjän välien hyisenä pitäminen on meidän etu, ystävällismielisten suhteiden edistäminen, kulttuurivaihto jne. Venäjän etu.
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kyllähän me suomalaiset selvästi aika hyvin ostimme sodan jälkeen meille vuosikymmeniä tuputetun narratiivin, missä Neuvostoliitto/Venäjä on "hyvä naapuri", vaikka sitä edeltäneet vuosisadat kaikkea muuta osoittivat. Suomessa sentään ei keisarillista Venäjää ole koskaan juurikaan romantisoitu.

Se miksi niin moni suomalainen on kaikesta huolimatta halunnut käydä venäjällä ja solmia venäläisen kanssa jopa avioliiton on kieltämättä mielenkiintoinen asia (Tiedostaen yhtä lailla venäläisten rasistisen ylemmyyskompleksin muihin kansoihin nähden.), mutta kuten kirjoititkin, eivät vanhat suhteet heti kuihdu pois. On toki mielestäni tarpeellista kysyä, onko näiden vanhojen rajan yli tapahtuvien suhteiden ylläpito Suomen valtion asia. Ihmettelin jo viime vuonna, kun valtiovalta oli ainakin ulospäin pahoillaan itärajan sulkemisesta.

Olen itse kansainvälisten suhteiden voimakas puolestapuhuja näin yleensä. Sisäänpäin käpertyminen ei johda mihinkään. Minulla on paljon ulkomaalaisia kavereita ja olen ollut parisuhteessakin ulkomaalaisen kanssa. Silti ihmettelen, miksi niin monella suomalaisella juuri Venäjä on läheisen kiinnostuksen kohde.

Näkemysten kirjo on täysin normaali asia ja on hyvä, että niistä keskustellaan. Oma mielipiteeni on, että elämämme maailmanaika huomioiden Suomen ja Venäjän välien hyisenä pitäminen on meidän etu, ystävällismielisten suhteiden edistäminen, kulttuurivaihto jne. Venäjän etu.
Meillä on tunnetusti pitkä itäraja, ja siinä monta rajanylityspaikkaa, joiden kautta on kuljettu molempiin suuntiin. Jos satut asumaan vaikka Kuhmossa, niin on huomattavasti helpompi käydä ostamassa kakkosneloset rakennusprojektiin Kostamuksesta kuin käydä Wienissä oopperassa. Tai jos satut olemaan kuhmolainen alkoholisti, niin sossurahoilla juot itsesi nopeammin hautaan Kostamuksen puolella.

Ihan käytännön syistä siis ihmiset ovat Itä-Suomesta liikkuneet Venäjällä ja venäläiset Suomessa, molempiin suuntiin on päässyt omalla autolla. Ei siihen venäläisen kirjallisuuden ihannointia tai muuta ylevämpää narratiivia tarvita.

Se asia on muuttunut nyt, ja hyvä niin, mutta ei tuo raja ja sen takainen naapuri tuosta mihinkään katoa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Meillä on tunnetusti pitkä itäraja, ja siinä monta rajanylityspaikkaa, joiden kautta on kuljettu molempiin suuntiin. Jos satut asumaan vaikka Kuhmossa, niin on huomattavasti helpompi käydä ostamassa kakkosneloset rakennusprojektiin Kostamuksesta kuin käydä Wienissä oopperassa. Tai jos satut olemaan kuhmolainen alkoholisti, niin sossurahoilla juot itsesi nopeammin hautaan Kostamuksen puolella.

Ihan käytännön syistä siis ihmiset ovat Itä-Suomesta liikkuneet Venäjällä ja venäläiset Suomessa, molempiin suuntiin on päässyt omalla autolla. Ei siihen venäläisen kirjallisuuden ihannointia tai muuta ylevämpää narratiivia tarvita.

Se asia on muuttunut nyt, ja hyvä niin, mutta ei tuo raja ja sen takainen naapuri tuosta mihinkään katoa.
Toden totta monet suomalaiset eivät liene Venäjällä käymistä pitäneet sen kummoisempana, kuin vaikka Ruotsissa ja Virossa, vaikka jo ennen helmikuuta 2022 oli varmasti melkein kaikille selvää, että naapurisuhteissamme kahteen jälkimmäiseen oli "hieman" eroa, mitä Venäjään. Vaikka Venäjä eri muodoissaan onkin vuosisatojen ajan ollut se pahan kylväjä, hyökkääjä ja orjuuttaja, ihmiset kykenivät sysäämään sen sivuun ja pyrkivät edistämään rauhanomaisia suhteita.

Vaikka (Nyt retroperspektiivistä naiivisti.) pitkään ajattelimme, että keskinäisriippuvuudet ja läheisten suhteiden joka tavalla ylläpitäminen saisi Venäjää jopa länsimaalaistumaan ja maan demokratia- ja oikeusvaltioprosessia edistymään, olisi viimeistään nyt mielestäni tosiasioiden tunnustamisen aika. Vaikka jotkut (Toivon mukaan harvat.) saattavatkin olla toiveikkaita, että jahka Vladimir Putinin aika Venäjän johdossa vääjäämättä jonain päivänä päättyy, Venäjä muuttuisi kannaltamme parempaan suuntaan, olen itse erittäin skeptinen, että nimen omaan isossa kuvassa mikään muuttuisi, kun se ei tuhannen vuoden aikanakaan ole muuttunut.

Maantieteellemme emme mahda mitään ja sen realiteetin kanssa, että vieressämme on Suomeen ja muihin länsimaihin vihamielisesti suhtautuva valtio tulee vain elää ja sopeutua. Tämäkin tiedostaen, Suomen tulisi pyrkiä osaltaan edistämään Venäjän heikentymistä. Heikko ja hajanainen Venäjä on meille pienempi uhka, mitä voimiensa tunnossa oleva suurvalta. Tästäkin syystä mielestäni suhteet Venäjään tulisi minimoida. Kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitinkin, rajaliikenne, kulttuurivaihto ja muu ystävällismielinen kanssakäyminen kun mielestäni jos ei nyt ihan nollasummapeliä ole, on se ennen kaikkea ollut Venäjää hyödyntävä asia.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
@Kilgore Trout Käsitän kyllä hyvin, että vaikka näkemykseni Suomen ja Venäjän naapurisuhteista, sekä kysymykseen itärajan pitämisestä kiinni / avaamisesta on tiukemmasta päästä, eri tavalla asiaan suhtautuvia kyllä riittää edelleen ja heidän kanssaan on syyllistämisen sijaan käydä asiallista dialogia. Varmasti moni syystä tai toisesta läheiset suhteet Venäjään ja venäläisiin on joutunut kokemaan luopumisen tuskaa ja heidän yltiömäinen syyllistäminen "väärän hevosen veikkaamisesta" ei johda mihinkään.

Ukrainan sota on kuitenkin ollut käynnissä kohta 2,5 vuotta ja itärajan sulkemisen vuosipäivä lähestyy yhtä lailla kovaa kyytiä. Lienee toki oletettavaa, että valtaenemmistö Venäjällä käyneistä on asiaan sopeutunut, eikä ole mediassa asiasta valittamassa ja voi olla, että eräät heistä harmittelevatkin, että median välityksellä jotkut valittelevat tilannetta äänekkäästi. Toki hyvin omituisiakin nyansseja asiaan liittyy, esim. Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtajan viimeviikkoinen kolumni, missä epäsuorasti vaadittiin itärajan avaamista. Siis Helsingin Sanomien! Ei minkään Suomi-Venäjä-seuran julkaisun.


En voi olla enempää eri mieltä kirjoittajan narratiivin kanssa. Mielestäni itärajan kiinniolon hankaloittava vaikutus Suomen ja Venäjän naapurisuhteiden kannalta on nimenomaan positiivinen asia ja Suomen etu.

Suomen Venäjä-suhteen voi sanoa olevan monimutkainen ja vähän epäselväkin. Samanaikaisesti olemme yksi kriittisimmin Venäjään suhtautuvista kansoista, mutta suomettunut "Venäjän ymmärtäminen" jatkui tarpeettoman pitkään. Samanaikaisesti Suomi on harjoittanut eurooppalaisittain erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta Suomen venäläistaustainen väestö on yksi Länsi-Euroopan suurimmista*. Samanaikaisesti haluamme kovasti osoittaa olevamme osa jo mainitsemaani Länsi-Eurooppaa ja olemme tehneet mielestäni ainoan oikean päätöksen ja liittyneet sotilasliitto Natoon, mutta Venäjälle haikailevia riittää edelleen.

*Edelleen ihmettelen sitä, että vaikka maahanmuutosta käydäänkin ahkeraa julkista keskustelua, ei Suomeen kohdistuvasta edelleen jatkuvasta venäläisten maahanmuutosta juurikaan.
 
Viimeksi muokattu:

HokiJone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Luleå HF, tehtaan takuu
Se miksi niin moni suomalainen on kaikesta huolimatta halunnut käydä venäjällä ja solmia venäläisen kanssa jopa avioliiton on kieltämättä mielenkiintoinen asia (Tiedostaen yhtä lailla venäläisten rasistisen ylemmyyskompleksin muihin kansoihin nähden.),
Jos makrotasolla voimme todeta venäläisen mentaliteetin olevan tuo, niin on silti aika kärjistettyä "ihmetellä" miten joku yksittäinen ihminen ei voisi solmia avioliittoa venäläisen kanssa. Aivan kuin kirjaimellisesti 100% venäläisistä ihmisistä omaisi jonkin ylemmyyskompleksin meihin "tsuhniin"?

En ole itsekään ikinä Venäjällä käynyt, lähinnä länsimaissa sitten matkustellut paljonkin. Jos tätä 2014 alkanutta ajanjaksoa ei olisi koskaan tullut, veikkaan että olisin joskus uskaltautunut käymääänkin tulevaisuudessa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jos makrotasolla voimme todeta venäläisen mentaliteetin olevan tuo, niin on silti aika kärjistettyä "ihmetellä" miten joku yksittäinen ihminen ei voisi solmia avioliittoa venäläisen kanssa. Aivan kuin kirjaimellisesti 100% venäläisistä ihmisistä omaisi jonkin ylemmyyskompleksin meihin "tsuhniin"?

En ole itsekään ikinä Venäjällä käynyt, lähinnä länsimaissa sitten matkustellut paljonkin. Jos tätä 2014 alkanutta ajanjaksoa ei olisi koskaan tullut, veikkaan että olisin joskus uskaltautunut käymääänkin tulevaisuudessa.
Rakkaus toki on läpi historian ylittänyt kieli-, kulttuuri- ja uskontorajat ja globalisaation myötä kansallisuusrajojen yli tapahtuvat avio- ja avoliitot ovat yleistyneet joka puolella ja mielestäni hyvä niin.

Venäjä ja venäläiset kuitenkin jossain määrin tässä eroavat kuitenkin nähdäkseni ainakin meistä suomalaisista. Venäläisessä nationalistisessa mielenmaisemassa kun nimenomaan venäläisillä on erityisasema.

Kukin avioitukoon kenen kanssa haluaa, tai on avioitumatta. Venäjän kansalaisen kanssa avioituvien länsimaalaisten olisi kuitenkin mielestäni syytä asennoitua, ettei Venäjällä voi ja kannata reissata, kuten ennen.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Venäläisten naimakaupat ulkomaalaisten kanssa ovat olleet usein tai oikeastaan pääsääntöisesti "täsmähakuja", tarkoituksena päästä asumaan ulkomailla, nauttimaan tavarapaljoudesta ja toimivasta yhteiskunnasta. Mieleen tulee esimerkiksi Pietariin hotellia rakentaneet 150 ruotsalaista raksamiestä, joista jokainen naimaton palasi Ruotsiin venäläisen vaimon kanssa.
Sekaan tietenkin mahtuu myös aitoa rakkautta.
En pelkästään mutulla näin väitä, vaan työni takia olen tähän johtopäätökseen kymmenien vuosien seurannalla tullut.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kyllähän me suomalaiset selvästi aika hyvin ostimme sodan jälkeen meille vuosikymmeniä tuputetun narratiivin, missä Neuvostoliitto/Venäjä on "hyvä naapuri", vaikka sitä edeltäneet vuosisadat kaikkea muuta osoittivat. Suomessa sentään ei keisarillista Venäjää ole koskaan juurikaan romantisoitu.

Se miksi niin moni suomalainen on kaikesta huolimatta halunnut käydä venäjällä ja solmia venäläisen kanssa jopa avioliiton on kieltämättä mielenkiintoinen asia (Tiedostaen yhtä lailla venäläisten rasistisen ylemmyyskompleksin muihin kansoihin nähden.), mutta kuten kirjoititkin, eivät vanhat suhteet heti kuihdu pois. On toki mielestäni tarpeellista kysyä, onko näiden vanhojen rajan yli tapahtuvien suhteiden ylläpito Suomen valtion asia. Ihmettelin jo viime vuonna, kun valtiovalta oli ainakin ulospäin pahoillaan itärajan sulkemisesta.

Olen itse kansainvälisten suhteiden voimakas puolestapuhuja näin yleensä. Sisäänpäin käpertyminen ei johda mihinkään. Minulla on paljon ulkomaalaisia kavereita ja olen ollut parisuhteessakin ulkomaalaisen kanssa. Silti ihmettelen, miksi niin monella suomalaisella juuri Venäjä on läheisen kiinnostuksen kohde.

Näkemysten kirjo on täysin normaali asia ja on hyvä, että niistä keskustellaan. Oma mielipiteeni on, että elämämme maailmanaika huomioiden Suomen ja Venäjän välien hyisenä pitäminen on meidän etu, ystävällismielisten suhteiden edistäminen, kulttuurivaihto jne. Venäjän etu.

Suomessa ihailtiin ja romantisoitiin Venäjän tsaareja jopa sortokausien aikana. Hyvä keisari vst. huonot virkamiehet ajattelu romahti vasta toisen sortokauden aikana. 1800 luku oli Suomen onnen aikaa, kun suurruhtinaskunta sai elää itsenäistä elämää Venäjän rajanaapurina.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös