Ehkä Japanillakin pitäisi olla ydinaseita? Jos Japani myös käyttäisi niitä, niin heitä ei liiemmin voisi torua, koska tunnetusti Japani on tähän asti ainoa maa, jota vastaan on ydinaseita käytetty.
Mielestäni tämä ei mene yli otsikon, sillä otit esille itse asiassa koko jutun "pihvin". Jos joku jaksaa lukea seuraavan sepustuksen, niin yritän hahmottaa tätä "pihviä" myös muille.
Japani aloitti toisen maailmansodan ennen muita, vuodesta 1937 alkaen sen laajentumiseen tähtäävä ideologia olisi viimeistään pitänyt olla selvempi kaikkein tyhmimmällekin "asioita ymmärtämään yrittävälle ihmiselle" maan hyökätessä kiinalaisia vastaan. Tämä ei ollut kuitenkaan mikään "äkkikäännös" Japanin valtioideologiassa ja politiikassa, Japani oli tähdännyt alueelliseen laajentumiseen jo kauan, se oli miehittänyt esimerkiksi Koreaa jo vuodesta 1910 alkaen.
Japanilaisten sodankäyntitavoitteet ja -tavat ovat sekä "laajassa" (ks. myös japanese militarism) että "suppeassa" mittakaavassa täysin verrattavissa saksalaisten Einsatzgruppenien toimintaan.
Aasialaisessa kulttuuripiirissä on paljon sellaista, jota emme ymmärrä oikein, mutta länsimaalainen historiankirjoitus on omien tehtävänasettelujensa osalta selkeästi laiminlyönyt tiedonintressinsä, kun se keskittyy kuvaamaan hieman etnografisen matkailun tapaan "Auringon pojan" hovia, shoguneita ja Japanin 1800-luvun "avautumista" sivuseikkoihin keskittyen. Sivuseikka on esimerkiksi kapteeni Perryn toiminta vuodelta 1854, vaikka se toisin Hollywoodissa ja historiankirjoissa esitetään.
Miksi näin? Aivan kuin "keltainen mies" ei voisi olla autenttinen toimija moraalisessa, poliittisessa ja historiallisessa mielessä? Aivan kuin "keltaisen miehen" toimista ei voisi seurata samanlaista vastuunalaisuutta kuin "valkoisen miehen" vallankäytöstä seuraa?
1800-luvun totalitarismin perintönä vallitseva postmodernistinen syyllistäminenja moneen suuntaan menevän myytinrakentelun takia asioita ei edes yritetä esittää sellaisina kuin ne "ovat". Koskee siis sekä historiaa että nykyisiä poliittisia konflikteja.
Miksi palestiinalaisilla ei ole omaa toimivaa poliittista entiteettiään, selittyy historian lisäksi monilta osin sitä kautta, etteivät toimittajat ja akatemia halua nähdä metsää puilta, antaa "kolmannen maailman toimijoille" vastuuta omista valinnoistaan. Näin on, vaikka totalitarismin kannattajille ja heidän seuraajilleen, "vihreille" postmodernisteille, Palestiinan kysymyksellä pelaaminen on vain "myytti tai valhe" muiden joukossa, joita he käyttävät omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä. Mitä kiiluvasilmäisempi "käännynnäinen", mitä enemmän kuolaa valuu suusta iskulauseita huudeltaessa, niin ei haittaa, tarkoitushan ei ole auttaa palestiinalaisia, vaan hamuta virkoja, hankkia akateemista vaikutusvaltaa ja monia muita tiedostajalle kuin tiedostajalle luonnostaan kuuluvia etuja.
Rakenteellinen rasismi vaikuttaa läpi koko tämän kuvion, tiedostajien asenteissa ja viestinnässä. Tämä on siksi huvittavaa, koska heidän pääasiallinen poliittinen viestinsä on syyttää rasismista (tai mistä muusta tahansa myytin tasolle nostetusta puutteellisuudesta tai viasta) kaikkia muita tahoja, tavallisia kansalaisia erityisesti. Se seikka, että osuvatko he osin oikeaan yksittäistapauksissa, ei ole kovinkaan relevanttia, koska yhtä ja yhtäläistä arvomaailmaa ei ole juuri olemassa, muiden kuin tiedostajien parissa. Avoin yhteiskunta on avoin yhteiskunta.
Fysiikasta inhimilliseen käyttäytymiseen etsitään aina sitä vähiten "energiaa" kuluttavaa tilaa, monet palestiinalaisetkin ovat alkaneet hyötyä "toimittajien" heitä kohtaan tuntemasta suuresta ja monilta osin epä-älyllisestä myötätunnosta. Rahaa ainakin riittää rakenteellisen korruption kaikkinaiseen ylläpitoon, PLO/Fatah tässä pahin esimerkki, eikä mitään muutoksia suhteissa omaan vallankäyttöön edes haluta. "Kansannousu" millä numerolla tahansa näkyisi vain eliittien tileillä Sveitsissä ja venäläisten "low-tech" aseiden kysynnässä, ei ruohonjuuritasolla palestiinalaisten oloissa.
Ja jos he saisivat oman valtion ristikseen, niin vastuunalaisuuden lisääntyessä kontrolli näkyisi lähinnä vain tulojen pienentymisen muodossa.
Toinen asia on, että monelle alueen nykytilanteesta hyötävälle valtaeliitille, Saudi-Arabian vallanpitäjille erityisesti, tilanne on mitä hyödyllisin, käytännössä elinehto. Semi-feodaalisen valtajärjestelmän perusteleminen omiin valtasubjekteihinsa nähden ilman "avoimena" olevaa Palestiinan kysymystä olisi kovin vaikeata, vaikka "uskonto" auttaa myös. Kokonaan kolmas asia on, että "islamilainen nationalismi" käytännössä tarkoittaisi entistäkin suppeampaa kansalaisvapauksien ja -oikeuksien piiriä kuin nykyään on alueen "valtioissa" yleensä asianlaita. Progressiiviset ajatukset, kuten esimerkiksi neokonservatismi, eivät demokratian "siunauksellisuuden" osalta toimi sellaisenaan. Arvoja ja historiaa ei voi siirtää yhtä helposti kuin Coca Colaa kulttuuripiiristä toiseen.
Jos olisi palestiinalainen, niin ensimmäinen asia, mikä pitäisi itsenäisyyden ja toimivan yhteisöllisyyden rakentamiseksi laittaa kuntoon, olisi näiden häiriintyneiden länsimaisten tiedostajien ajaminen "huis helvettiin" maasta.
Tässä kohtaa israelilaiset saattaisivat jo kavahtaa, sillä asiapohjalla käytävään keskusteluun ja itsenäisyyskamppailuun he joutuisivatkin jo suhtautumaan paljon vakavammin, aktivistien harjoittaman henkisen masturbaation sijasta.