Omat sympatiani kohdistuvat demokraattiseen ja sekulaariseen Israeliin...
Ajatus demokraattisesta Israelista ei ole ongelmaton. Alueella pitkään ennen valtion muodostumista, ja 'israelilaisen' kansanosan räjähdysmäistä muuttoa, asunutta väestöä on häädetty ja vainottu (ilman sotiakin) kotoaan ja mailtaan ja sama kehitys jatkuu edelleen (ilman sotiakin). Ne palestiinlaiset (perusviljureille tiedoksi, että eivät ole kommunisteja, eivät usein edes muslimeja) jotka edelleen syystä tai toisesta (toistaiseksi) asuvat Israelin valtion alueella, ja ovat sen kansalaisia (periaatteessa), eivät välttämättä ole ehkä aivan tasa-arvoisia valta-/valloittajaväestön kanssa. Makuasiaksi ja knobeilla brassailuksi menee jos vertaa sikäläistä 'demokratiaa' apartheid-hallinnon aikaiseen Etelä-Afrikan tasavaltaan, mutta ei noiden väliin laitettu yhtäläisyysmerkki nyt aivan perusteetontakaan ole.
...on mielestäni ilmiselvää, että Israelin oman edun mukaista olisi systemaattisesti pyrkiä toimivaan kahden valtion ratkaisuun, mikä välillä merkitsee suuriakin riskejä ja vaatisi suurta rohkeutta.
Sepä se. Tilanne on hieman sama kuin kysymys amerikkalaisuudesta. Kuten amerikkalaisuuden myöskin Israelin 'asian' ovat omineet ääriainekset. Siis ikäänkuin olisi jotenkin amerikkalaista symppailla georgwbusheja sun muuta ääritoimintaa tai että Israelin edun ajamista olisi 'alista, häädä ja tapa'-tyyppisen aktiviteetin ihailu.
Itse pidän itseäni hyvinkin enemmän Israel- ja USA-myönteisenä kuin näitä lespo-kommari-pedofiili-retoriikkaa harrastavia pertti-persustelijoita.
Israel saattaa hyvinkin ostaa itselleen vuosien, jopa vuosikymmenten, jonkin sorttisen rauhan ydinaseistumalla, häätämällä, tappamalla ja betoniin vuorautumalla. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla kovin kestävä eikä eduksi omille kansalaisille välttämättä enää edes 10 vuoden kuluttua.
