Isi, mitä oli grunge?

[Tuomas]

Cantrell voisi muuten julkaista uuden soolo-levyn (one hand washes the other hand - born a traitor)

On tullut oltua tämä päivä kyllä ihan pähkinöinä siitä lähtien kun luin että Alice In Chains saapuu ensi kesän Provinssirockiin: http://www.jerrycantrell.com/tour.asp

Jo aikaisemminhan uutisoitiin että elossa olevat jäsenet palaavat lavoille kesällä solistinaan Comes With The Fall -yhtyeen William DuVal. Nyt on sitten varmistunu Provinssinkin keikka. Pakkohan se on käydä katsomassa... Yksi suurimmasta suosikeistani 90-luvulta ja pyöriväthän ne levyt melko usein vieläkin soittimessa. Saa nähdä miten tämä DuVal pystyy paikkaamaan Layne Staleyn? Itse vähän epäilen mutta katsellaan miltä Provinssissa näyttää. Staley oli kuitenkin yksi "jumalista".

 

[Osmo Rapeli]

Nooh, AIC:n kanssa lienee tärkeintä että stemmalaulu kulkee.

Muistelen että Cantrell puhui aikansa ettei bändiä ole ilman Staleytä, mutta kun muistetaan että kyseessä oli nisti, ei bändiä paljon ollut enää Staleyn kanssakaan. Kukaan ei voisi miestä korvata mutta luotan täysin siihen että jos kaverit pukkaavat uutta musaa tässä voidaan päästä sellaiseen AC/DC-ratkaisuun jossa vanhaa kunniotetaan mutta vedetään uuttakin materiaalia täydellä sydämellä, vanhalla nimellä.

 

[clayman]

Nooh, AIC:n kanssa lienee tärkeintä että stemmalaulu kulkee.

Muistelen että Cantrell puhui aikansa ettei bändiä ole ilman Staleytä, mutta kun muistetaan että kyseessä oli nisti, ei bändiä paljon ollut enää Staleyn kanssakaan. Kukaan ei voisi miestä korvata mutta luotan täysin siihen että jos kaverit pukkaavat uutta musaa tässä voidaan päästä sellaiseen AC/DC-ratkaisuun jossa vanhaa kunniotetaan mutta vedetään uuttakin materiaalia täydellä sydämellä, vanhalla nimellä.

Tismalleen. Jerry joutui ottamaan enemmän vastuuta lauluosastolla, kun Layne ei itse siihen kyennyt. Ja Laynen ääni meni jatkuvasti huonompaan suuntaan. Kun kuuntelee Music Bankillä olevia demoja bändin alkuvuosilta, niin huomaa kuinka voimakas ääni herra Staleyllä todellakin oli. Sitten jos vertaa tuota unplugged keikkaan, niin ero on huomattava.

Itse haluaisin nähdä Alicen Provinssissa puhtaasti Cantrellin takia. Ja olisihan se hieno kuunnella, kun Jerry, Sean ja Mike soittelevat yhdessä. Kova trio. Eikä tuo William DuVal mikään paska laulaja ole. Ei vaan löydy yhtä paljon karismaa kuin Laynestä.

 

[odwaz]

Mistä tuo tieto saatu? Ei löydy Provinssin sivuilta, ei Cantrellin, ei AIC:n. Toki Hultsfredissa on, joten eiköhän Seinäjoellekin.. Pakko nähdä, jumalauta, pakko nähdä. Pitäisi vaan päästä Ilosaareen katsomaan Mudhoneytä ja Capletonia, Roskildeen Kanye Westiä etc..

 

[Tuomas]

Mistä tuo tieto saatu? Ei löydy Provinssin sivuilta, ei Cantrellin, ei AIC:n. Toki Hultsfredissa on, joten eiköhän Seinäjoellekin.. Pakko nähdä, jumalauta, pakko nähdä. Pitäisi vaan päästä Ilosaareen katsomaan Mudhoneytä ja Capletonia, Roskildeen Kanye Westiä etc..

Provinssin keikka oli nyt poistettu Cantrellin sivuilta, JerryCantrell.comin webmasterin vastaus asiaan: "The show is still on. It was just business." Eli ilmeisesti Provinssin pyynnöstä keikka otettu pois listasta.

 

[korkki]

Nostetaan nyt tämä vanha ketju ylös...

Oletteko muut laittaneet merkille että Radio Rock soittaa grungea huomattavasti enemmän kuin edeltäjänsä. Nirvana ja Pearl Jam ovat ihan vakiokamaa siellä ja AIC:tä ja Soundgardeniakin aina välillä tulee, muutakin kuin Black Hole Sunia ja Roosteria. Myös Pilotsia ja Bushia on muutaman kerran tullut.

Kyllä on ihan huikea kanava.

 

[-Kantor-]

Alice in Chains

Nostetaanpa vanhaa ketjua ylös. Onko kukaan ehtinyt vielä kuulemaan Alice in Chainsin syyskuussa ilmestyvältä albumilta vastikään julkaistua kappaletta "A Looking in View"? Kyseisen biisin voi kuunnella vaikkapa tämän linkin takaa: http://www.youtube.com/watch?v=XnBEXTuUca0 .. Entä minkäslaisia fiiliksiä comeback ilman Laynea herättää näin muuten ihmisissä?

Täytyy sanoa, että biisi yllätti minut ainakin positiivisesti kuulostamalla kokonaissoinniltaan hyvinkin paljon vanhalta kunnon AIC:lta ollen samalla helvetin toimiva ja bändille tyypillisellä tavalla raskas kappale. Selvästikin liikutaan jossain Dirt- ja S/T-levyjen välimaastossa. Omat odotukseni tulevaa levyä kohtaan alkavat olla jo melkoisissa sfääreissä!

Entä mitä mieltä comebackista yleisellä tasolla? Mielestäni nyt viimeistään voidaan lopettaa paskanjauhaminen siitä, että ilman Staleyta ei ole Alice in Chainsia, sillä näkisin asian enemmänkin niin, että Staleyn lauluääntäkin merkittävämpi asia yhtyeen kokonaissoundiin on ollut Cantrellin kyky säveltää ja luoda lauluharmonioita. Loppujenlopuksihan bändin merkittävimmät biisit ovat lähtöisin Cantrellin kynästä eikä pidä unohtaa myöskään sitä, että mies on ollut aina yhtyeen toinen laulaja. Toki aiemminhan vokaalit kokonaisuutena ovat olleet Cantrellin ja Staleyn äänten summa, mutten näe mitään syytä miksei samanlaista fiilistä voitaisi luoda Cantrellin ja DuVallin välille, sillä kyse on lopulta aina enemmän sävellystavasta. Toki Staley oli vahva keulakuva, mutta paskankosväliä sillä on sieltä on tulossa hyvää ja bändin itsensä kuuloista musiikkia.

 

[Fordél]

Paljonhan sitä on AIC:ta tullut kuunneltua, mutta 2000-luvulla musiikkimaku siiertyi sitten vähän rauhallisempaan suuntaan, jolloin AIC & grunge jäi. Silti kunnioitan kyseistä pändiä erittäin paljon ja Dirt & Jar of flies ovat todella kovia tekeleitä edelleen. Nyt kun tässä kuuntelee tätä uutta sinkkua niin fiilis on hyvä vaikka itse piisi ei kolahda kuten AIC aikanaan teki. Cantrell on mielestäni silti edelleen jonkin sortin musiikillinen nero, joka on yhtä kuin AIC. Staley oli varsinkin alkuaikoina varsin hyvä laulaja, mutta loppuaikoina enemmänkin vain taakka kuin loisteliaan grungepändin laulaja. Cantrell taustat olivat tuolloin (esim. unpluggedissa) jo hyvin merkittävässä roolissa eikä Staleystä yksin ollut enää laulamaan.

Nyt kun AIC on tulossa kovaa takaisin, otan comebackin ilolla vastaan vaikkakaan en siis enää jaksa heidän uusista piiseistä innostua. Homma tuntuu olevan edelleen hanskassa ja laatu on pysynyt Cantrellille tyypillisesti korkealla tasolla. Kyllä tuo on edellee niin selvä AIC kuin vain voi olla ja toivottaasti pändin ura jatkuu. Onhan se vähän ikävä sanoa, että AIC on edelleen AIC ilman Staleyta siinä missä taas esim. Queen ei ole yhtään mitään ilman Freddietä.

 

[Knower]

Jopas kuulostaa erittäin lupaavalta heti ensimmäisellä kuulemalla. Sitähän tuntee olevansa 16-vuotta taas.

Juu, uutta levyä tänne vaan.

 

[cosmic_rodeo]

Onko kukaan ehtinyt vielä kuulemaan Alice in Chainsin syyskuussa ilmestyvältä albumilta vastikään julkaistua kappaletta "A Looking in View"?

Kyllähän tuo ihan oikealta AIC:ltä kuulostaa. Muutaman kuuntelukerran tuo vaati, mutta nythän tässä alkaa tämän maistiaisen ansiosta olla kohtuu täpinöissään tulevasta levystä. Meikäläiselle on toiminut aina juurikin nämä bändin hitaammat jynkytykset kaikkein parhaiten.

Raskasta ja tunnelmallisen synkkää, eli kaikkihan on ainaskin melkein kuin vuonna ysiviisi. Erityiskiitosta varsinkin vähäeleiselle mutta tarttuvalle kertosäkeistölle. Hyvä!

Eipä tässä sitten auta kuin odottaa levyn julkaisua. Toivottavasti tulee synkkä syksy!

 

[Schadowan]

Grungesta pari sanaa, tällei omia kokemuksia..

Eli missasin koko jutun 90-luvun alussa, koska ei vielä musiikki niin kiinnostanut. No broidihan kuunteli kovasti about 94 Nirvanan levyjä ja aluksi en pitänyt lainkaan koko bändistä. No se vaati sitten vähän sulattelua, ja 95 kesällä tais tulla Radio Mafialta top500 parhaat biisit ikinä, missä oli näitä huippunimiä top10:ssa niinkun rednex,bonjovi,den glider in tietty, oisko se scatmankin ollut siellä..No anyway, kakkossijalla oli sitten Smells Like Teen spirit ja ai että kun kolahti, eikä ole sen jälkeen niin kovaa kolahtanutkaan.

No siitä sitten perussykli, eli kaikki julisteet,kirjat,kortit,paidat,levyt,murkkuikä yms ja vanhemmat tykkäsi paljon. Aika monta kertaa olen kironnut, että missasin koko aikakauden periaatteessa, mutta harvemmin 7-vuotias nyt mitään tajuu mistään. Nirvana ollut siitä lähtien ykkösbändi, vaikka en sitä nykyään juurikaan kuuntele. Musiikki, asenne ja se koko tarina, miten bändi nousi maailman ykkösbändiksi on mielestäni aika uskomaton.

Seuraavana Seattlen bändeistä (vaikka esim Nirvana ei Seattlesta todellakaan ollut) tuli Pearl Jam ja Ten, joka on aivan älytön levy. Sitten taisi tulla Alice in Chains ja Soundgarden, jotka eivät nyt niin kovaa kolahtaneet, varsinkaan Soundgarden. Mutta kaikki nämä bändit ovat tuttuja ja levyt moneen otteeseen kuultuja.

Tuosta Grungesta vielä, niin mielestäni Pearl Jam ja Alice in Chains ovat enemmänkin ns. "perus" rock/hevibändejä, varsinkin AIC. Siellä on kitarasooloa yms, mutta ymmärrän kyllä, että Grunge-bändeiksi heidätkin ristittiin, mutta enemmänhän se oli median tekemä juttu, jolla tehtiin vitusti rahaa, aina vaatteista lähtien.

Fakta on kuitenkin se, että ei rock-maailmassa ole tämän kaltaista boomia tullut liian moneen vuoteen.Brittipopparit, nu-metal, emorokkarit, the +s-bändit eivät kuitenkaan käynnistäneet sellaista kokonaisvaltaista boomia, kuten grungebändit, joiden mukana tuli muoti, musiikki, kokonainen sukupolvi... Eikä näitä tietenkään tulekkaan, ja harvoin tulee yhtä pysäyttävää biisiä kuin Smells Like Teen Spirit. Miettii, että millaista artistia silloin 90-luvun alussa oli listakärjessä ja sitten tulee tuollainen riffi, video, biisi, asenne..kaikki. Mahto olla hienoa. Egotripin Knipi taisi joskus jossain radio-ohjelmassa mainita, että kun hän ensimmäisen kerran kuuli kyseisen biisin, niin hän soitti saman tien Mikille (Egotripin laulaja) ja sanoi, että nyt kaikki muuttuu. Ja niinhän siinä kävikin, ainakin parin vuoden ajaksi.

Sitä seuraavaa "isoa" kaiken muuttavaa bändiä/biisiä odotellessa...

 

[haunted shores]

totta

Kyllä Pearl Jamit ja Alice in Chainsit tosiaan aika kauas grungesta matkustivat. Pearl Jamilla ei ole ollut oikeastaan ensi levyn jälkeen (jos nyt flanellipaitoja enemmän edes ensilevylläkään) mitään tekemistä "grungen" kanssa.

Mutta siis Alice In Chainsin uutta levyä odotellaan todella positiivisin fiiliksin varsinkin tämän toimivan maistiaisen jälkeen.


edit : panee muuten vituttamaan itseni kaltaiset scene-viisastelijat.

 

[Fordél]

Fakta on kuitenkin se, että ei rock-maailmassa ole tämän kaltaista boomia tullut liian moneen vuoteen.Brittipopparit, nu-metal, emorokkarit, the +s-bändit eivät kuitenkaan käynnistäneet sellaista kokonaisvaltaista boomia, kuten grungebändit, joiden mukana tuli muoti, musiikki, kokonainen sukupolvi... Eikä näitä tietenkään tulekkaan, ja harvoin tulee yhtä pysäyttävää biisiä kuin Smells Like Teen Spirit.

Mielestäni brittipop oli tälläinen kokonaisvaltainen boomi, jonka vaikutus ulottui muuallekin kuin vain musiikkiin. Tätä ilmiötähän kutsuttiin Cool Britanniaksi ja se ulottui koko kulttuurielämään ja muuallekin kuin vain Britten saarille. En tiedä kumpi näistä ilmiöistä on ollut suurempi, mutta kyllähän brittipopillakin on marsittaa estradille aika kovia pändejä kuten Oasis, Blur, Suede ja Verve.

 

[rapster]

Cantrell on mielestäni silti edelleen jonkin sortin musiikillinen nero, joka on yhtä kuin AIC. Staley oli varsinkin alkuaikoina varsin hyvä laulaja, mutta loppuaikoina enemmänkin vain taakka kuin loisteliaan grungepändin laulaja. Cantrell taustat olivat tuolloin (esim. unpluggedissa) jo hyvin merkittävässä roolissa eikä Staleystä yksin ollut enää laulamaan.

Tähän viestiin samat. Cantrell osoittaa soolomateriaalissaankin hienoa melodian ja harmonian tajua. Boggy depotilla ja Degradation tripillä on useampia huikeita vetoja, jotka viimeistään myös osoittavat Cantrellin olevan yksinäänkin varsin pätevä vokalisti.

Stayleystä sen sijaan olen eri mieltä. Vaikka bändillä oli muutenkin hyvä biisimateriaali, mies kantoi huonokuntoisenakin bändiä sen ylimääräisen metrin verran silkalla lahjakkuudellaan. Layne Stayley kuuluu rockin historian poikkeuksellisimpiin laulajakykyihin. Ja Unplugged-vetoa vartenhan Stayley nimenomaan työsti itsensä tarkoitusta varten kondikseen ja laulaa keikalla kuin enkeli. Äänessänsä ei tietysti ole sellaista vatsanpohjaa kouristavaa voimakkuutta kuin vaikkapa jossain Dam that riverissä tai Them bonesissa parhaimmillaan, mutta kyseessähän on sentään "piuhat veke" -henkinen hissuttelu, jossa stadionrevittely täysin palkein olisi kuulostanut mauttomalta. Ja yhtään glorifioimatta kenenkään huumeharrastuksia on pakko myös lisätä, että keikka oli melko vahva suoritus siihenkin nähden, että se oli yhtyeen ensimmäinen kolmeen vuoteen.

Mutta tuosta on kolmetoista vuotta ja yksi ihmiselämä, nyt on uusi mies puikoissa.

Nostetaanpa vanhaa ketjua ylös. Onko kukaan ehtinyt vielä kuulemaan Alice in Chainsin syyskuussa ilmestyvältä albumilta vastikään julkaistua kappaletta "A Looking in View"? [---] Mielestäni nyt viimeistään voidaan lopettaa paskanjauhaminen siitä, että ilman Staleyta ei ole Alice in Chainsia, sillä näkisin asian enemmänkin niin, että Staleyn lauluääntäkin merkittävämpi asia yhtyeen kokonaissoundiin on ollut Cantrellin kyky säveltää ja luoda lauluharmonioita. Loppujenlopuksihan bändin merkittävimmät biisit ovat lähtöisin Cantrellin kynästä eikä pidä unohtaa myöskään sitä, että mies on ollut aina yhtyeen toinen laulaja. Toki aiemminhan vokaalit kokonaisuutena ovat olleet Cantrellin ja Staleyn äänten summa, mutten näe mitään syytä miksei samanlaista fiilistä voitaisi luoda Cantrellin ja DuVallin välille, sillä kyse on lopulta aina enemmän sävellystavasta. Toki Staley oli vahva keulakuva, mutta paskankosväliä sillä on sieltä on tulossa hyvää ja bändin itsensä kuuloista musiikkia.

Hyvin tippuu tämä uusi veto ainakin itselle, ja muistuttaa vähemmän yllättävästi melkoisen paljon Cantrellin omaa soolotuotantoa. Duvallin ääni kuulostaa lopulta miellyttävän vähän siltä Stayleyn laulumaneerit identtisesti toisintaneelta jampalta, joka esiintyi kolme vuotta sitten ekstaattisen hienolla Provinssin-keikalla mikin varressa. Karismaa ei tälle ole annosteltu aivan samalla mitalla kuin edeltäjälleen, siksi yksinvaltiaana juoponkuminaamainen, kliseisiä rokkikukkomaneereita itseoikeudella viljellyt Cantrell saapasteli stagella. Mutta kieltämättä hyvin tämä uusiohahmokin täytti valtavat saappaansa.

Tuli sattumalta varattua lennot Berliiniin elokuun alkupuolelle – ja huomattua tovi tuon jälkeen, että AIC:kin on tuolloin kylässä. Joten nytpä on liput fikassa Columbia-klubille meikäläisen syntymäpäiväksi, tulee varmaan olemaan "ihan kiva" synttärilahja päästä tarkastamaan orkesterin nykykunto ja uudet kappaleet Horstein maassa.

 

[odwaz]

Seuraavana Seattlen bändeistä (vaikka esim Nirvana ei Seattlesta todellakaan ollut) tuli Pearl Jam ja Ten, joka on aivan älytön levy. Sitten taisi tulla Alice in Chains ja Soundgarden, jotka eivät nyt niin kovaa kolahtaneet, varsinkaan Soundgarden. Mutta kaikki nämä bändit ovat tuttuja ja levyt moneen otteeseen kuultuja.

Tuosta Grungesta vielä, niin mielestäni Pearl Jam ja Alice in Chains ovat enemmänkin ns. "perus" rock/hevibändejä, varsinkin AIC. Siellä on kitarasooloa yms, mutta ymmärrän kyllä, että Grunge-bändeiksi heidätkin ristittiin, mutta enemmänhän se oli median tekemä juttu, jolla tehtiin vitusti rahaa, aina vaatteista lähtien.

Niin, sehän riippuu, että miten koko grunge-sanan määrittelee. Ei se minusta ainakaan tarkoita sitä nimenomaista musiikkityyliä, vaan sitä tyyliä, asennetta ja Seattlea. Kyllä se Nirvanakin Seattleen lasketaan, vaikka kaverit olivatkin asuneet jossain lähiseudulla. Esim. nämä neljä suurta kuitenkin edustavat melko lailla eri musiikkityylejä, mutta kyllä minä ne grungeen lasken. Nirvana ei kyllä koskaan itseäni ole sytyttänyt, kun taas nämä kolme muuta, varsinkin AIC, on ihan on ihan taajaankin soittimessa.

Layne Stayley kuuluu rockin historian poikkeuksellisimpiin laulajakykyihin. Ja Unplugged-vetoa vartenhan Stayley nimenomaan työsti itsensä tarkoitusta varten kondikseen ja laulaa keikalla kuin enkeli.

---

Duvallin ääni kuulostaa lopulta miellyttävän vähän siltä Stayleyn laulumaneerit identtisesti toisintaneelta jampalta, joka esiintyi kolme vuotta sitten ekstaattisen hienolla Provinssin-keikalla mikin varressa. Karismaa ei tälle ole annosteltu aivan samalla mitalla kuin edeltäjälleen, siksi yksinvaltiaana juoponkuminaamainen, kliseisiä rokkikukkomaneereita itseoikeudella viljellyt Cantrell saapasteli stagella. Mutta kieltämättä hyvin tämä uusiohahmokin täytti valtavat saappaansa.

Unplugged saa vieläkin välillä kylmät väreet aikaan, ihmeellisesti se itsestään puristi vielä keikan verran laulajaa. Vaikka vielä vuosia eli sen jälkeen, niin melko lähellä ihan rappionarkkaria taisi olla jo silloin. No, varakasta sellaista kai.

Tuosta Provinssi-keikasta vaan sen verran, että oliko se oikeasti niin hyvä kun muistan? Olen epäillyt, että se huikea fiilis sumensi vähän arvostelukykyäni, ja miksei alkoholikin. Sen minäkin muistan, että Duvall yritti kovasti olla Layne II, mutta se on mielestäni ihan ymmärrettävää, kun kyseessä oli kuitenkin "nostalgia-kiertue". Nyt on jo monta vuotta takana ja erilainen ja omanlainen yhteissävel on varmaan bändinkin kanssa löytynyt. Kyllähän tuota uuttakin tuotantoa mielellään jää odottamaan. Ja toki Cantrell on erittäin tärkeä osa ollut bändiä, varsinkin tietysti biisintekijänä mutta myös laulajana. Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen fiilis, että AIC tarvitsee myös sen räkäisemmän jannun siihen Cantrellin rinnalle, jotta saadaan sitä jotain, mikä bändistä on tehnyt omanlaisensa.

 

[MusanMake]

Enpä olis ikinä uskonut tätä, mutta kyllä tuo vaan kuullostaa AIC:ta ilman Staleytakin R.I.P. Ja totta on se, että Jerry on aikojen alusta tehnyt biisit sinne. Mutta mun mielestä täydellisyyttä tässä bändissä oli se, että molemmat laulajat (Layne ja Jerry) olivat yksin max. keskinkertaisia, mutta yhdessä he tekivät laulannasta kuin enkelikuoron (zekatkaa MTV-Unplugged-AliceInChains-Brother). Ja mikä siinä voi olla, että tämä uusi laulaja tällä äskeisellä kappaleella kuullostaa ihan Laynelta? Joku studiomiksaus-kuksaus-juttu vai?

Ei voi mitään, en voi pitää tätä bändiä samana kuin se joka teki "Dirt" ja "Jar of flies"-klassikot. Oli tapaus mikä hyvänsä, niin kuningatar ei voi johtaa kun kuningas on kuollut. Vaikka sitten olisikin sanellut aiemmin asioiden kulun.

Mutta toivotan onnea. Varmasti moni tästä diggaa ja hyvä niin.

Ja pojalle voin sanoa jos kysyy: "Isä, mitä oli grunge?" "Se oli sellainen asia joka määritteli iskän silloin kun iskä oli 17-vuotias." :)

Ps. Pornotähti Allysin Chaynes lienee löytänyt nimensä lempibändiltään, luulisin ma.. :)

 

[Fordél]

Mutta mun mielestä täydellisyyttä tässä bändissä oli se, että molemmat laulajat (Layne ja Jerry) olivat yksin max. keskinkertaisia, mutta yhdessä he tekivät laulannasta kuin enkelikuoron (zekatkaa MTV-Unplugged-AliceInChains-Brother).

Kyllä, yhdessähän nämä veikot saavat aikaan voimakkaan kantavan äänen, mutta yksinään jäävät vähän valjuiksi. Kuitenkin tuosta Brotherissakin jako menee jo niin, että Cantrell on pääosassa ja Laynen laulu jää enemmän taustalle. Sen sijaan Would?:n unplugged versiossa Laynen kertsilaulu on ihan mukavan kuuloista, mutta se pohja ja syvyys siitäkin puuttuu. Ei enää tietoakaan siitä alkuajan Staylesta.

 

[clayman]

Kyllä, yhdessähän nämä veikot saavat aikaan voimakkaan kantavan äänen, mutta yksinään jäävät vähän valjuiksi. Kuitenkin tuosta Brotherissakin jako menee jo niin, että Cantrell on pääosassa ja Laynen laulu jää enemmän taustalle. Sen sijaan Would?:n unplugged versiossa Laynen kertsilaulu on ihan mukavan kuuloista, mutta se pohja ja syvyys siitäkin puuttuu. Ei enää tietoakaan siitä alkuajan Staylesta.

Näinhän se meni. Ja kuten moni on todennut, niin AIC:n tunnusmerkit ovat olleet juuri ne lauluharmoniat sekä Cantrellin kitarointi ja Sean Kinneyn rumputyöskentely - jätkähän taisi vetää Faceliftin käsi murtuneena kun Cantrell ei ollut tyytyväinen paikkaajaksi hankittuun sessiorumpaliin.

Mitä tähän uuteen biisiin tulee niin Alice In Chainsiltähän se kuulostaa. Toisaalta, Jerryn soolotkin ovat kuulostaneet AICltä eli onhan se ihan odotettua ettei se uusi levy nyt radikaalisti vanhasta eroa, paitsi niissä kohdissa joissa Will laulaa yksin. Aika mielenkiintoista että valitsivat noin pitkän biisin ekaksi singelksi levyltä. Ehkä tässä haluttiin hiljentää nämä "rahastus" syytökset ja muutenkin osoittaa, ettei tässä mitään "happy happy" poppia olla tekemässä.

 

[Tuomas]

Pearl Jamilla on jenkkikiertue tällä hetkellä menossa ja tiistaina bändin kolmannella Los Angelesin neljästä keikasta (linkki settilistaan) oli asiallisia vieraita paikalla. 2. encore näyttää aika loistavalta, Mamasan Trilogyn biisit (Alive, Once & Footsteps) sekä lisäksi Temple of the Dogin "Hunger Strike" Chris Cornellin laulaessa omat osuutensa. Alice In Chainsin Jerry Cantrell vastaavasti kävi soittamassa kitarasoolon "Alive"-biisiin (linkissä video). Ei ihmekään että jenkkien musiikkimedia on ollut aika pähkinöinä tuosta keikasta, esim. Spinin artikkeli. Eipä tuolta keikalta puutu elossa olevista Seattle-legendoista kuin käytännössä Markit Lanegan ja Arm.

Spinin artikkelissa puhutaan vielä lisäksi Soundgardenin jäsenten hengailusta yhdessä keikalla ensimmäistä kertaa 13. vuoteen joten oltaisiinkohan tässä näkemässä heidänkin paluu. Eipä tästä juuri muuta puuttuisi kun myös PJ sekä AIC julkaisivat juuri viime viikkoina loistavat levyt.

Alkoi taas houkuttaa päästä useamman vuoden tauon jälkeen Pearl Jamin keikallekin. Konsertit tuntuvat vuosien mittaan vain paranevan ja muuttuvan uniikeimmiksi. Euroopan viiden keikan minirundillakin olivat soittaneet yli 70 eri biisiä joten eipä ole pelkoa kahden samanlaisen keikan näkemisestä vaikka useammankin kävisi tsekkaamassa. Jenkkirundilla kappalevalikoima on mennyt jo reilusti yli sadan.

Tässä vielä yksi linkki blogiin missä tuota LA:n kolmatta keikkaa on käsitelty ja löytyy Youtube-videonakin.

 

[E V]

Edellinen oli parhautta. Olikos kukaan palstalaisista aikoinaa katselemassa Alicea Tavalla? Menee meikän keikkojen jakamattomaan kärkeen, kunpa joskus näkisi PJ:kin.

 

[heavy]

Edellinen oli parhautta. Olikos kukaan palstalaisista aikoinaa katselemassa Alicea Tavalla? Menee meikän keikkojen jakamattomaan kärkeen, kunpa joskus näkisi PJ:kin.

Kyllä, esirippu tipahti ja sitten mentiin! Ehdottomasti yksi elämän TOP10 keikkakokemuksistani, lisäksi lämppärinä toiminut Screaming Trees oli myös hieno.

Pearl Jamia oltiin menossa katsomaan Ruisrockiin, pettymys oli valtava kun portilla sai lukea yhtyeen keikan peruuntuneen. Kunhan seuraavam kerran rantautuvat takaisin Eurooppaan, nin jonnekin pitää päästä bändi katsomaan.

AIC:n uutta tulemista kohtaan on ollut hirveät ennakkoluulot, mutta tämän uuden levyn hehkutuksen ansiosta, pitää se ottaa tutustumisen alle.

 

[Dissonanssi]

Grunge ilmiönä on kyllä minulle varsin tuntematon käsite, koska sinä ajankohtana tuli kuunneltua lähinnä Smurffi-hittejä. Kuitenkin nyt 2000-luvun jälkipuoliskolla tutustunut genreen paremmin, ja tykästynyt olen kovin.

Täytyy sanoa, että tuo AIC:n uusin lätty toimii ainakin itselleni aivan helvetin hyvin. Enpä oikeastaan mitään ennakko-odotuksia osannut siihen luoda, enkä ole niin fanipoika, että jaksaisin itkeä siitä, kun Staley ei ole vokaaleissa. Kyllä DuVall hoitaa nuo vokaloinnit aivan riittävän hyvin mielestäni, ja menee kyllä turhaksi nillittämiseksi ruveta itkemään Staleyn perään.

 

[HemmoP]

Soundgarden:

The 12 Year Break is Over and School is Back in Session

http://soundgardenworld.com

Cornell vahvistaa asian twiitissään,

http://trueslant.com/leorgalil/2010/01/01/soundgarden-reunites/

kiertuetta odotellessa !

 

[Eddie]

Tuosta otsikosta tulee niin mieleen Yläaste/Lukioaja, kun Grunge oli kuumimmillaan. Muistan, kun minulle hieman vittuiltiin, kun kuuntelin jotain iänikuista Iron Maidenia. Ei siinä tykkään kyllä Nirvanasta ja Vähän myös Pearl Jamista, mutta niin se vain aika kulkee ja niin kulkee iänikuinen Iron Maidenkin. Saapa nähdä kyseleekö omat tytöt näistä vai onko Madonna kovempi juttu.

 

[Knower]

Soundgarden:

The 12 Year Break is Over and School is Back in Session

http://soundgardenworld.com

Cornell vahvistaa asian twiitissään,

http://trueslant.com/leorgalil/2010/01/01/soundgarden-reunites/

kiertuetta odotellessa !

Ja levyä odotellessa! Mahtava juttu ja kun tietää, että tuskin tuo bändi käsistään mitään paskaa päästää, odotettavissa on kutkuttavia hetkiä.