Kyllähän grunge genrenä varmaan meikäläisellekin eniten nostaa kylmiä väreitä pintaan, on siellä niin hienoja bändejä ollut ja on vieläkin.
Ykkönen itselleni on aina ollut Pearl Jam (eiks ne jumalauta voi joskus tulla Suomeen?), mutta jotenkin sana GRUNGE henkilöityy/bändittyy minulle Alice In Chainsiin. Ehkä ne laulutyylit, ehkä se tietynlainen räkäisyys. Nirvanaa kuuntelin kaikista ensimmäiseksi, mutta jotenkin en osaa ajatella Nirvanaa kuuluvaksi koko grunge-osastoon, vaikka siitähän se koko homma jokseenkin lähti (?). Soundgardenista diggaan, mutta ei ole ikinä älyttömästi iskenyt, tosin Superunknown hieno levy.
No, Nirvanan diggailun ohella (eli joskus Nevermindin ilmestymisen jälkeen) näin myöhemmin MTV:n unplugged- ohjelman muistaakseni nelosella, jossa esiintyi Pearl Jam. Se oli menoa se. State of Love And Trustin innoittamana ostin sitten Singles-leffan soundtrackin, jossa oli taas mukana AIC:n Would?. Ten on edelleen yksi parhaista levyistä, mitä olen kuullut, kuten myös Dirt. Täytyy kyllä sanoa, että mielestäni yleensä parhaan debyyttilevyn tittelin vie GN'R Appetite For Destruction- platallaan.
No, biiseistä sen verran että parhaat Pearl Jam- biisit: Black, Jeremy, RVM, Immortality, State of Love.., Betterman, Given To Fly,
Dissident. Niinkuin täällä joku jo sanoi uusimmasta Riot Act-levystä, yhdyn ylistämään tätä levyä. Myös edellinen Binaural putosi hyvin, vaikka hieman rauhallisempaa. Grievance aivan mahtava biisi.
Ihme mesta Seattle, eikös Jimi Hendrix ole myös sieltä?!