Mainos

Isi, mitä oli grunge?

  • 95 285
  • 556

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Jos ysärillä MTV:tä katsoi tai yhtään rokkia radiosta kuunteli niin ei voinut välttyä Super Unknown -levyltä ja Spoonmanilta taikka Black Hole Sunilta. Levy oli jopa Billboard 200 listan ykkönenkin vuonna 1994, samana vuonna samaisen Billboardin yleisen levylistan kärjessä kävi kaikki isot grunge nimet Nirvana, Stone Temple Pilots, Pearl Jam ja Soundgarden. Sen jälkeen Cornell on ollut aika näkymättömissä ja ymmärrän hyvin jos porukka ei tunnista koko tyyppiä.
Ei Cornell yllä Cobainin ja Vedderin tunnettavuuteen millään mutta aika samalla viivalla on kuin Staleyt, Weilandit ja muut grunge-starat.
Audioslave oli isossa kuvassa ihan paska, jotenkin aikaansa jäljessä ja jatkoi sen ysärirokin paahtamista kun olisi pitänyt osata päivittää musa 2000-luvulle. Jo ajatuksena Cornell RATM:n jätkien kanssa on ihan korni, ei sovi pätkääkään yhteen, olisi mennyt Cornell mielummin vaikkapa Alice In Chainsiin Stayleyn kuoltua, niin ei olisi tarvinnut kuunnella mitäänsanomatonta Jerry Cantrellia vokaaleissa.
Ketjua mukaillen niin se oli RIP RATM:lle kun Zack lähti ja samoin RIP AIC:lle kun Layne Staley potkasi tyhjää.

R.I.P grunge voisi nyt julistaa ja ehkä ihan hyvä niin. Ei enää lämmitellä tätä tyylisuuntaa, siinä oli niin vahva ajan leima flanellipaitoineen.

Juu tänne tuo teksti paremmin sopii.
Oma kantani tähän koko grungeen on sen suuntainen että vahva ajan leima tätä hallitsee. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, hyvät on se että vahvan aikaleiman myötä tulee omat nuoruusmuistot mieleen koska grungen menestyskausi oli lyhyt, vain noin 1991-1995 siitä Nevermindista, Tenistä ja Badmotorfingeristä tuonne AIC nimikkolevyyn. Juuri tuolloin mulle vieläpä ovet aukesi juottoloihin niin avot, se flanellipaitojen ja farkkujen määrä kun kännissä näitä hoilattiin oli jokseenkin mykistävä. Samoin vahvan ajanleiman etu on se että grunge-materiaalin tuon noin viiden vuoden ajan jakson aikana oli todella laadukasta, toinen toistaan parempia levyjä ja harva diggaili vain yhdestä bändistä, yleensä kaikista 4-5 suuresta.
Muusikot oli todellakin lahjakkaita, muutamia mainitakseni Stone Gossard, Jerry Cantrell kitaristeina, Vedder tulkitsijana jota arvostetaan yli genre-rajojen tänäkin päivänä.

Huono puoli tässä on juurikin myös se vahva ajan leima ettei tätä jaksa kuunnella enää nimeksikään verrattaen siihen kuinka suuri juttu se oli itsellenikin ysärillä.

Nämä sukupolvien erot tuosta kuka arvostaa ja ketäkin on aika höpöhöpöä, yleensä se on kapeakatseisuutta ja laiskuutta ettei ole tutustunut eri vuosikymmenten musiikkiin. Vahviten yleensä arvostetaan sitä omaa nuoruutensa musiikkia mihin sisältyy muistoja ja sitten uudemmat artistit vieläpä kopio sitä härskisti. Itse olin noin 15 vuotta kirjaston vakioasiakas ja melkein joka viikko se maksimit 20 cd-levyä lainassa aina yläasteelta tänne pitkälle 2000-luvulle, jokunen rock-levy kuunneltu ja muitakin genrejä laajasti läpi mutta en lähtisi hirveästi huutelemaan järjestyksestä mikä oli oikeaa rock-musiikkia. Ennemmin ottaisin päinvastaisen näkökulman että nykyajan rock-muusikot ovat silloin lahjakkaita kun löytävät jotain uutta ja saavat sen hetken nuorison lisäksi kaikenikäistä kuulijakuntaa mukaansa.
Kannattaisi muutenkin ottaa avarakatseisempi näkökanta musiikkiin ja yrittää etsiä uusia juttuja niiden puhkisoitettujen vanhojen rock-starbojen tilalle. Lainaankin tähän löyhästi suurta rock-miestä Pete Townshendia joka haastattelussaan kertoi että tutustui RATM:in Tom Morellon kitarointiin tyttäriensä levyjen kautta ja oli todella hämmästynyt ja kiinnostunut kuinka mageita soundeja Morello sai kitarastaan irti ja teki häneen suuren vaikutuksen. RATM ei ollut grungea mutta saman ysäriajan suuri rock-nimiä kuitenkin.

Lopetellaan tämä hienoon Townshendin ja Vedderin yhteistyöhön Heart To Hang Onto
Pete Townsend and Eddie Vedder on Letterman - YouTube


_
 

rinne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Itse olen 60- luvun lapsi ja ihmetyttää tämä kirjoituksesi. Oletko todella sitä mieltä, että näiden 70- luvulla kuolleiden artistien tilalle tuli narisevia jätkiä 90-luvulla? Siis 20 vuotta jälkeen? Grungehan syntyi uutena tyylinä juurikin 90-luvun taitteessa eli mikä tässä nyt oli pointtisi?
Lue viesti kontekstissaan, niin aukeaa. Nähdäkseni tuo lainaamasi on varsin sovelias vastaus tuohon käyttäjän @nummenkallio näkemykseen.

Nuorison kuuntelema "uusi valtavirtamusiikki" on aina tuomittu. Milloin se on ollut melua, syntiä, rämpytystä tai kuten @nummenkallio nykymusiikkia kuvasi, pelkkää lahjatonta sönkötystä. Ei musiikki kuitenkaan ikinä kuollut ole. Lahjakkaat muusikot eivät ole loppuneet, vaikka isot nimet ovat kuolleet pois. The Beatles ja Elvis tuomittiin aikanaan, punk-tuomittiin aikanaan, rock/metal/heavy tuomittiin aikanaan. Eiköhän Grungekin kohdannut vastustusta konservatiivisemmissa piireissä. Niin vain näitä grungen "isoja nimiä" arvostetaan nykyään kovina muusikoina. Sama ilmiö on toistunut useasti.

Sama jatkunee tulevaisuudessakin. Joskus 2030-luvun lopulla nostalgisoidaan näitä nykyisiä muusikoita kovina muusikoina, genrensä esikuvina. Ei musiikillinen lahjakkuus minnekään katoa. Ihmisten mieltymykset vain vaihtuvat, joten erilaisia muusikoita arvostetaan.

Grungen kuolemaa tämä muusikoiden kuoleminen kuitenkin tarkoittaa. Cornellin jälkeen valitettavan vähän noista 90-luvun rock-ikoneista on jäljellä. Liian hyvin ei mene rock-musiikilla muutenkaan, mutta toivoa on edelleen.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Grunge on kuollut mutta sanoisin että genrensä suurin tähti Eddie Vedder on kyllä vanhentunut tyylillä ja ei yritä olla sama parikympinen flanellirokkari kuin ennen.

Tätä Vedder Townshend yhteistyötä on ilo katsella.

Eddie Vedder + Pete Townshend *BETTER MAN* Pearl Jam live in Chicago 5/14/2015 HD - YouTube
Eddie Vedder + Pete Townshend *BEHIND BLUE EYES* THE WHO live in Chicago 5/14/2015 HD - YouTube

Ja vaikka kuollut genre onkin niin tämä jamppa missä tahansa kokoonpanossa on ainoa joka saa meikäläisen liikkeelle "grungen-tiimoilta" jos härmään eksyy.

_
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
aikuiset ihmiset, jotka olivat nähneet hendrixit ja joplinit elävinä lavalla, ymmärsivät varmasti että nämä 1990-luvun nuorisoidolithan ovat pelkkiä lahjattomia sönköttäjiä.
Vähän niin kuin Bob Dylan siis? Kaikkien narisijoiden esi-isä.
 
Vähän niin kuin Bob Dylan siis?

Bob Dylanhan on ihan paska, jos verrataan sellaisiin legendoihin kuin Lead Belly ja Robert Johnson. Viime vuosisadan alkupuolella osattiin vielä tehdä kunnon musiikkia. Vuosisadan loppupuolella jäljelle jäivät sitten vain nämä lahjattomat sönköttäjät, joista Dylan on oikein hyvä esimerkki.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Keväällä alkoi netissä pyöriä huhut että Pearl Jam olisi kesällä lähdössä Euroopan kiertuelle, myöhemmin huhut tarkentuivat Eddie Vedderin soolokiertueeksi. Ja maaliskuun alussa se kiertue sitten vahvistuikin, ja jälleen kerran Suomi ei kuulunut kiertueaikatauluun. Kohteista omaan aikataulun sopi parhaiten Amsterdam, joten sinne siis liput tuli hankittua. Keikkapaikka oli AFAS Live konserttisali, joka veti sisäänsä reilu 5000 katsojaa. Kaikki paikat olivat istumapaikkoja ja hallin akustiikka oli oikein hyvä.

Illan avasi Eddien kaveri Glen Hansard, joka ei ollut itselleni tuttu muuten kuin elokuvarooleistaan, ihan mallikkaasti tuo kitaraa soitti.

Eddien oma setti oli sitten kooste Pearl Jamia, soolotuotantoa ja covereita. Lavalla oli alkun vain mies kitaroineen ja valkoisissa takeissaan häärineet roudarit ("they are coming to take me away..."). Leirinuotiotunnelmaa korostettiin tekonuotiolla ja tarinoilla laulujen ympäriltä. Totta kai esityksen yllä leijui Chris Cornellin haamu vaikkei Ed halunnutkaan häntä erikseen mainita ("don't make me say any names"). Mutta surun lisäksi iltaan kuului myös naurua, joka oli hyvä koska elämä jatkuu kuolevista huolimatta. Ensimmäisellä "encorella" mukaan liittyi muutaman kappaleen ajaksi ensin hollantilainen Red Limo jousikvartetti, myöhemmin jo mainittu Glen Hansard.

Covereista osa oli vain pätkiä kappaleista kuten Pink Floydin Brain Damage ja Comfortable Numb, jonka Ed säesti uruilla. Samoin Bowien Heroes oli vain pätkä ennen Just Breathe kappaletta. Pearl Jamin tuotantoa oli poimittu lähes kaikilta levyiltä, eniten taisi olla Riot Actilta, joka on varmaan vähiten kuuntelemani levy yhtyeen tuotannosta. Pitänee ottaa se taas kuunteluun, josko se aukeaisi nyt paremmin kuin silloin ilmestymisensä aikoihin. Soolotuotantoa tuli jonkin verran molemmilta julkaistuilta levyiltään, niin Ukulele Songsilta kuin Into The Wild soundtrackiltäkin. Illan viimeisenä biisinä kuultiin soundtarckiltä peräisin oleva Hard Sun cover, jonka myötä halli räjähti seisomaan ja innokkaimmat ryntäsivät lavan eteen bailaamaan. Hieno lopetus tunteikkalle illalle.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Kunhan se ei ole taas 12 x biisi, jossa lauletaan "äää....ööö...äää". Ihan tolkuttoman monotonisia levyjä pukannut Laynen poismenon jälkeen.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Olen ollut tähän asti sitä mieltä ettei STP voi toimia uudella laulajalla. Eikä Nirvana, Pearl Jam eikä myöskään Alice in Chains ja ei tarvitse edes mainita Queenia. Mutta nyt nopealla kuuntelulla kolahti aika hyvin tämä Jeff Gutt. Katsoin itse asiassa tuon X-Factor kaudenkin, muistin jo sieltä laadukkaana rokkarina ja onhan tarina aika uskomaton rags to riches.
Tässä laajempi juttu blabbermouthista
It's Official: Stone Temple Pilots Recruit One Time 'The X Factor' Singer Jeff Gutt As New Frontman - Blabbermouth.net

Tuolla myös pari STP biisiä missä Gutt äänessä ja tuubista löytyy lisää.

_
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ja tässä on tuo uusi biisi. Stone Temple Pilots - Meadow [Official Audio] - YouTube

Ehtaa Stone Temple Pilotsiahan tämä on.

En ole pystynyt kuuntelemaan STP:tä Weilandin kuoleman jälkeen. On vituttanut niin paljon.

Tämä uusi laulaja Jeff Gutt on kyllä ihan hämäävän paljon Weilandin oloinen, niin ääneltään kuin olemukseltaankin. Eihän se Weiland ole, mutta menee ainakin erinomaisena stunttina. Ei se ole sattumaa, että bändin jätkät ovat hänet valinneet. Tässä on kaveri, joka ei edes yritä olla oma itsensä, vaan yrittää olla mahdollisimman hyvä Weiland-kopio.

Ymmärrän tämän. Nyt kun vielä tehdään kaikki bändin albumit Jeff Guttin kanssa uudestaan, niin...
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Varoitus, kaaoszinen linkissä uutta AIC:tä ja lupaavan kuuloista tenhoa. Jotain Metallicamaista tuossa on. Onko se tuo biisin alku, Cantrellin laulu vai hänen lookkinsa, joka on alaan kuuluvan rosoinen. Toista kuin Hetfieldillä.

Alice In Chains julkaisi upouuden kappaleen "The One You Know" musiikkivideon kera | KaaosZine

Siitä lähtee. Itse olen tykännyt Duvall-aikakauden AIC:sta. Tiedän, että palstalla on Staley-puritaaneja, joille kaikki muu kuin Layne on tribuuttirahastusta, mutta mun mielestä yhtye voi nykyään hyvin ja poljennossa on mukavaa harmoniaa. Vieläkö @Leon :in mielestä tämä on sitä samaa jöötiä kuin ennenkin?
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Varoitus, kaaoszinen linkissä uutta AIC:tä ja lupaavan kuuloista tenhoa. Jotain Metallicamaista tuossa on. Onko se tuo biisin alku, Cantrellin laulu vai hänen lookkinsa, joka on alaan kuuluvan rosoinen. Toista kuin Hetfieldillä.

Alice In Chains julkaisi upouuden kappaleen "The One You Know" musiikkivideon kera | KaaosZine

Siitä lähtee. Itse olen tykännyt Duvall-aikakauden AIC:sta. Tiedän, että palstalla on Staley-puritaaneja, joille kaikki muu kuin Layne on tribuuttirahastusta, mutta mun mielestä yhtye voi nykyään hyvin ja poljennossa on mukavaa harmoniaa. Vieläkö @Leon :in mielestä tämä on sitä samaa jöötiä kuin ennenkin?

Hyvä biisi! Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Staleyn aika oli toki hienoa ja sitä alkuperäistä, mutta täysin rinnoin olen kyllä nauttinut tästä DuVallin aikakaudesta!
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Ihan mahtava biisi. Olen myös pitänyt kovasti DuVallista, loistavasti on täyttänyt Laynen isot saappaat.
 

-Ville-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadin Jokerit 1967-2014 & 2023> | Leijonat | Nato
Olipas aivan erinomainen pelinavausralli AIC:ltä. The Devil Put Dinosaurs Here jätti tämän kuuntelijan pahasti kylmäksi, joskin sitä edeltänyttä Black Gives Way To Blueta pidän ihan yhtä pätevänä levynä kuin bändin ysärillä julkaisemat grungen kulmakivet . The One You Know lupailee tosiaan hyvää pitkäsoittoa, jahka sellainen sieltä joskus ilmestyy.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Poikkesin viime viikolla Lontoossa katsomassa missä kuosissa Pearl Jam on vuonna 2018. No ihan hyvässä, vaikka Eddie Vedderillä jotain ääniongelmia olikin. Hän kertoi käynnistään lääkärillä ja ehdottaneensa että josko lääkäri saisi äänensä samanlaiseksi kuin Adelella, vois siitä maksaa 10 000 puntaa. Lääkäri kauhistui että se on kyllä 1 000 000 punnan arvoinen. Mutta kuudella kymmenellä punnalla saisi kuitenkin äänestä Liam Gallagherin veroisen...

No Vedderin ääni ei sitten kestänyt enää toista iltaa vaan bändi joutui siirtämään tiistain keikan myöhemmälle kohtaa kesää. Taas kerran v-mäinen kohtalo niillä faneilla, jotka paikan päälle tiistaina matkustivat pelkästään yhtyeen takia.

Mutta kyllä Pearl Jam vuosimallia 2018 on edelleen relevantti yhtye. Toki levyistä parhaiten edustettuna on se esikoinen, mutta tokihan se onkin yksi maailmankaikkeuden TOP 10 levyistä aina ja ikuisesti. Tässä bändissä ihailen aina sitä kuinka etukäteen ei voi olla varma mitä biisejä setissä tullaan kuulemaan (no neljällä näkemästäni keikalla on ainakin Alive ja Even Flow joka kerta soitettu). Mutta yhtyeen tapa soittaa noiden ikihittien lisäksi aina jotain harvinaisempia vetoja on kyllä ilahduttavaa.

Ja erikseen haluan vielä mainita että Mike McCready on kyllä kitaristina kyllä mukavaa kuunneltavaa. Lontoossa oli muuten Jimmy Pagekin ihailemassa bändin soittoa.
 

-Ville-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadin Jokerit 1967-2014 & 2023> | Leijonat | Nato
Tässä bändissä ihailen aina sitä kuinka etukäteen ei voi olla varma mitä biisejä setissä tullaan kuulemaan (no neljällä näkemästäni keikalla on ainakin Alive ja Even Flow joka kerta soitettu). Mutta yhtyeen tapa soittaa noiden ikihittien lisäksi aina jotain harvinaisempia vetoja on kyllä ilahduttavaa.

En ole valitettavasti Pearl Jamia koskaan vielä nähnyt omin silmin livenä (ensi kuun Berliinin keikalle oli liput mutta olen estynyt menemästä), mutta lukuisia livetallenteita omistan ja tätä on ihan pakko kompata! Tuo on oikeasti jopa harvinaisen erinomainen osoitus bändin kyvyistä, että settilista elää illasta toiseen noin paljon, ettei keikat toista toisiaan. Huikea meno.
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Näin synttäreiden kunniaksi grunge on soinut koko päivän. Nostalgian hiki nousi pintaan, kun päivä alkoi vaimon toimestan Nirvanan Blew biisillä.

Joskus elämässä on kivojakin päiviä angstisesta musiikista huolimatta :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös