Joo näinhän se on, kukaan räppäri ei ole koskaan kuollut. Tai sitten niiden kuolema ei kosketa samalla tavalla niitä ketkä ei räpistä niin tykkää, kuin niitä ketkä tykkäävät. Sama pätee varmasti myös rock-muusikoihin.Juu, joku voi ajatella, että onpa mautonta, mutta en suostu häpeämään. Kuolema korjaa nimenomaan vääriä muusikoita. Lahjakkaat lähtevät, mutta jos Cheek ja Nikke Ankara suljettaisiin neljän seinän sisälle kaiken maailman päihteiden ja myrkkyjen kanssa, niin jätkät kömpisivät sieltä parin viikon päästä ulos kumpikin tuplalevy kainalossaan.
Joo näinhän se on, kukaan räppäri ei ole koskaan kuollut. Tai sitten niiden kuolema ei kosketa samalla tavalla niitä ketkä ei räpistä niin tykkää, kuin niitä ketkä tykkäävät. Sama pätee varmasti myös rock-muusikoihin.
Ymmärrän että suosikin kuolema on kova paikka, mutta onhan tämä jo vähän paksua. Maailmaan mahtuu ja tulee mahtumaan jatkossakin lisää hyvää rock-musiikkia monesta erilaisesta tyylistä, ja tämä siitäkin huolimatta että rap on nyt tällä hetkellä suosittua. Mutta ei sillä, ymmärrän kyllä surulliset ja vihaisetkin tunnetilat tämän vuoksi, eikä niitä nyt kai tarvitse sen kummemmin perustella kenellekään. On minullekin varmasti kova paikka joskus tulevaisuudessa kun joku Tuomas Holopainen päättää maallisen vaelluksensa, mikäli siis kuolee ennen minua.Maailma muuttuu, mutta on eri asia, muuttuuko se parempaan suuntaan. Jos musiikista puhutaan, niin lähivuosikymmeninä valtava määrä talenttia tulee poistumaan, ja heidän tilalleen jää suunnilleen tuhat- tai miljoonakertainen määrä näitä lahjattomia sönköttäjiä.
Ymmärrän että suosikin kuolema on kova paikka, mutta onhan tämä jo vähän paksua. Maailmaan mahtuu ja tulee mahtumaan jatkossakin lisää hyvää rock-musiikkia monesta erilaisesta tyylistä, ja tämä siitäkin huolimatta että rap on nyt tällä hetkellä suosittua. Mutta ei sillä, ymmärrän kyllä surulliset ja vihaisetkin tunnetilat tämän vuoksi, eikä niitä nyt kai tarvitse sen kummemmin perustella kenellekään. On minullekin varmasti kova paikka joskus tulevaisuudessa kun joku Tuomas Holopainen päättää maallisen vaelluksensa, mikäli siis kuolee ennen minua.
Kyl se siitä.
Joo kyllä, toki 90-luvun musiikkigenre ja kulttuuri itsessään on itselle jokseenkin vierasta ja itsellä ei samanlaista kosketuspintaa siihen ole kuin siihen aikaan nuoruuttansa/elämäänsä muutenkin eläneillä, itse kun siis kyseisen vuosikymmenen kolmannen kuukauden 11. päivä olen syntynyt. Mutta kyllähän se tärkeiden taiteilijoiden kuolema on raskas paikka, itselle aikanaan Sentencedin Miika Tenkulan kuolema oli sellainen että kosketti kyllä, ja samoin sitten vähän jälkijättöisesti Juice Leskisen musiikkiin tutustuttua tuli ajateltua että olisihan sielläkin ollut annettavaa. Noh, toisaalta se lisää näiden artistien myyttisyyttä ja nostaa entistä kovempien legendojen asemaan.Ihanaa, että ymmärrät. Sitä juuri toivoinkin. Sitten kun vielä ymmärtäisit sen, että 90-luvun kenties tärkein genre otti taas aika isoa osumaa, niin...
Holopaiselle toivon valtiollisia hautajaisia, jos olen niitä näkemässä. Eikä tämä ole vitsi.
90-luvun tärkein genre joo, mikään muu musiikkigenre ei ainakaan ole tuottanut maailmaan niin paljon paskaa musiikkia kuin grunge (paitsi ehkä gangsta rap). Toki tuonut helvetin hyviäkin bändejä, kuten vaikkapa Pearl Jam ja Alice In Chains, mutta esimerkiksi Nirvana oli sen luokan paskaa että Cobain teki ihan oikean päätöksen, ja palveluksen ihmiskunnalle.Ihanaa, että ymmärrät. Sitä juuri toivoinkin. Sitten kun vielä ymmärtäisit sen, että 90-luvun kenties tärkein genre otti taas aika isoa osumaa, niin...
Holopaiselle toivon valtiollisia hautajaisia, jos olen niitä näkemässä. Eikä tämä ole vitsi.
Siis kyllähän Cornellinkin ongelmana vuosituhannen vaihteessa olivat juuri opiaatit, ilmeisesti kylläkin reseptilääkkeiden muodossa. Eri asia toki kuin varsinainen heroiini, mutta kuitenkin.Eniten noiden tanakampien mömmöjen kanssa taisivat touhuta Cobain, Staley ja Weiland. Ja tietysti täälläkin mainittu Andy Wood - ja Shannon Hoon. Weilandia lukuun ottamatta lähtivätkin sitten nuorena. Käsittääkseni Cornell, Vedder ja vaikka Billy Corgan eivät ole harrastaneet noita yhtä innokkaasti, jos ovat harrastaneet ollenkaan.
Siis kyllähän Cornellinkin ongelmana vuosituhannen vaihteessa olivat juuri opiaatit, ilmeisesti kylläkin reseptilääkkeiden muodossa. Eri asia toki kuin varsinainen heroiini, mutta kuitenkin.
90-luvun tärkein genre joo, mikään muu musiikkigenre ei ainakaan ole tuottanut maailmaan niin paljon paskaa musiikkia kuin grunge (paitsi ehkä gangsta rap). Toki tuonut helvetin hyviäkin bändejä, kuten vaikkapa Pearl Jam ja Alice In Chains, mutta esimerkiksi Nirvana oli sen luokan paskaa että Cobain teki ihan oikean päätöksen, ja palveluksen ihmiskunnalle.
Ja kuten jossain asia ilmaistiin: "it's fuckin amazing that Jerry Cantrell is still alive.".
80-luvun rokkarit eivät kai kuolleet samoissa määrin, ne vaan piti hauskaa ja biletti ja veti kokkelia?
Joo kyllä, toki 90-luvun musiikkigenre ja kulttuuri itsessään on itselle jokseenkin vierasta ja itsellä ei samanlaista kosketuspintaa siihen ole kuin siihen aikaan nuoruuttansa/elämäänsä muutenkin eläneillä, itse kun siis kyseisen vuosikymmenen kolmannen kuukauden 11. päivä olen syntynyt. Mutta kyllähän se tärkeiden taiteilijoiden kuolema on raskas paikka, itselle aikanaan Sentencedin Miika Tenkulan kuolema oli sellainen että kosketti kyllä, ja samoin sitten vähän jälkijättöisesti Juice Leskisen musiikkiin tutustuttua tuli ajateltua että olisihan sielläkin ollut annettavaa. Noh, toisaalta se lisää näiden artistien myyttisyyttä ja nostaa entistä kovempien legendojen asemaan.
Samaa on toki nähtävissä siinä alkuperäisen punkrockin populaatiossa: Sid silloin heti alussa, sittemmin Joe Strummer, Ramones melkein kokonaan, Johnny Thunders,...Grungesta nimenomaan eturivi on kaatunut aika pahalla prosentilla. Ja poikkeuksellisen aikaisin.
Samaa on toki nähtävissä siinä alkuperäisen punkrockin populaatiossa: Sid silloin heti alussa, sittemmin Joe Strummer, Ramones melkein kokonaan, Johnny Thunders,...
No näinhän se on, vaikka tietyllä tavalla tässä on miettinyt jo vähän synkkiä ajatuksia liittyen esim. James Hetfieldiin tai vastaaviin. Tämä siis puhdas esimerkki ja Hetukka on nykyään hyvässä kunnossa, mutta kun muistelee että kaverilla oli aika railakkaat n. 20 vuotta Metallican kanssa ennen raitistumista, niin kyllä hän varmaan normaalia 54-vuotiasta "vanhempi" on kropaltaan. Tulee olemaan kova paikka kun joskus osuu kohdalle, varmaan se pahin kaikista mitä musiikkiin tulee.Pakko jatkaa tästä vielä. Kun nyt ikäsi kerroit, niin sinähän et ole vielä alkuunkaan siinä tilanteessa, että niitä sinun nuoruutesi artisteja kuopattaisiin.
No näinhän se on, vaikka tietyllä tavalla tässä on miettinyt jo vähän synkkiä ajatuksia liittyen esim. James Hetfieldiin tai vastaaviin. Tämä siis puhdas esimerkki ja Hetukka on nykyään hyvässä kunnossa, mutta kun muistelee että kaverilla oli aika railakkaat n. 20 vuotta Metallican kanssa ennen raitistumista, niin kyllä hän varmaan normaalia 54-vuotiasta "vanhempi" on kropaltaan. Tulee olemaan kova paikka kun joskus osuu kohdalle, varmaan se pahin kaikista mitä musiikkiin tulee.
Joo mutta on siinä toki se että se n. 20 vuoden kaman ja viinan käyttö varmasti kulutti kroppaa aika paljon, vaikka toki on nyt lähes 15 vuotta ollutkin kuivilla. Kuitenkin siinä on aika paljon kroppaa "kulutettu", joten mikään maailman suurin ylläri ei olisi jos sydän vaikka pettäisi 60-70 ikävuoden välissä. Suomalaisista muusikoista Kari Tapio on aika hyvä verrokki tähän, aika raskas elämä realisoitui sitten 65-vuotiaana tulleeseen sydänkohtaukseen.Hetfield tuskin tulee lähtemään nuorena, kun taustalla ei ole mitään kymmeniä kamavuosia tai mitään normaalia viinanjuontia kummempaa. Aika lailla perusjamppa elintavoiltaan, sattuu vain soittamaan yhdessä maailman suurimmassa bändissä-
Joo mutta on siinä toki se että se n. 20 vuoden kaman ja viinan käyttö varmasti kulutti kroppaa aika paljon, vaikka toki on nyt lähes 15 vuotta ollutkin kuivilla. Kuitenkin siinä on aika paljon kroppaa "kulutettu", joten mikään maailman suurin ylläri ei olisi jos sydän vaikka pettäisi 60-70 ikävuoden välissä. Suomalaisista muusikoista Kari Tapio on aika hyvä verrokki tähän, aika raskas elämä realisoitui sitten 65-vuotiaana tulleeseen sydänkohtaukseen.
Nojoo myönnetään että aika pessimistinen ajattelu, ja eihän näistä tosiaan koskaan tiedä. Lemmykin eli 70-vuotiaaksi ja Ozzykin porskuttaa vielä. Siinä muuten Hetfieldin ohella se toinen joka "tulee osumaan kovaa" kun joskus aika jättää.Pessimistin maailmankuva. Nämä menevät ihan arpomalla. Keith Richards on elänyt 60-luvulta saakka kovempaa elämää kuin kukaan tässä keskustelussa mainittu ja elää silti vielä.
Kyllähän tämä Cornellin tapaus osoittaa ettei näitä kukaan osaa ennustaa. Itse näin Ozzyn kesällä -86 ja minusta se näytti jo silloin siltä ettei kauaa pysy elossa - kuitenkin edelleen ihan hyvässä vireessä 30 vuotta myöhemmin. Cornellista ei nähnyt päälle päin ainakaan kovin pitkältä ajalta, että mikään olisi pielessä - mutta kaikki olikin päin vittua. :-/Lemmykin eli 70-vuotiaaksi ja Ozzykin porskuttaa vielä.
Nojoo myönnetään että aika pessimistinen ajattelu, ja eihän näistä tosiaan koskaan tiedä. Lemmykin eli 70-vuotiaaksi ja Ozzykin porskuttaa vielä. Siinä muuten Hetfieldin ohella se toinen joka "tulee osumaan kovaa" kun joskus aika jättää.
Cantrell ja alkuperäisjäsenistä Sean Kinney eivät ole olleet lainkaan niin kovia kamaveikkoja kuin esimerkiksi Staley ja Mike Starr. Vaikka grungella on ansaittukin maine huumemusiikkina, niin eivät kaikki siinä porukassa ole kamaveikkoja, onhan se jo tilastollisestikin selvää.
Ei välttämättä kovia, mutta kyllä ne veti. Toiset vaan selvisi siitä hengissä, toki ehkä keskittyen enemmänkin viinaan ja "miedompiin" huuumeisiin.Cantrell tells the U.K.-based publication about the darkness and depression that came with ALICE IN CHAINS' heroin addiction and how the band's late singer Layne Stayley tragically bore the brunt of the outside perception of that side of the band.
"It wasn't just Layne, we were all fucked up," admitted Cantrell. "We weren't like 'Yeah, woooo, heroin!' Yeah, it was dark, man; that was our life."
Cantrell: Layne Staley Wasn't The Only 'F**Ked Up' Member Of Alice In Chains - Blabbermouth.net
Juu en minäkään tuntematonta ihmistä varsinaisesti osaa surra, ja reilusti neljättäkymmenettä tässä käydään. Tämä vaan oli harvinaisen hätkähdyttävä juttu jostain syystä. Tai siis tiedänhän mä sen syyn, että on osa tätä Wood-Cobain-Staley-jne-jatkumoa ja äijän piti tosiaan olla jo selvinnyt pahimmista ajoista. Itsemurha kuolinsyynä myöskin lisäsi tätä vaikutusta. Jos Bruce Dickinson olisi kuollut syöpään, niin ei olisi ollut sama, kun se olisi ollut odotettavissa. Tämä vaikka Bruce on mulle se kaikista kovin ikinä missään.Olen varmaan neljääkymppiä lähestyvänä jo liian vanha, mutta vaikka suht nuorena kuolleiden miesten (Cornell, 52v ja niin edelleen) tapaukset ovat ikäviä ja äkilliset poismenot hätkäyttävät hetken aikaa, niin en minä jaksa enää mitään erityistä suruvaihdetta kytkeä päälle silloin kun ns. eläkeikäiset ja pitkälti jo elämäntyönsä tehneet tähdet menehtyvät syystä tai toisesta.
Valintani käyttää tuota "valtavirtamusiikki" -muotoa ei tosiaan ollut sattumaa. Soundgarden kuitenkin oli yksi jättiläisistä genressä, jonka ympärille rakentui melko ainutlaatuinen musiikillinen ilmiö. (Itse olen nuori, en ole elänyt "grungen läpi". Minulle grunge merkitsee vain upeaa musiikkia menneestä, ei entistä elämäntapaa.) Black hole sun on mestariteos ja hyvä esimerkki aikansa valtavirtamusiikista. Nyt 23 vuotta myöhemmin tuo on vain valitettavan kaukana siitä tämän hetken valtavirtamusiikista. Cornellin soolotuotantokaan ei oikein tuohon "valtavirtamusiikki" -muottiin istu, mutta on se huomattavasti lähempänä sitä kuin nämä Soundgarden tai Audioslave -tuotannot."Valtavirtamusiikki" on ehkä ihan fiksua laittaa lainausmerkkeihin, kun Wikipedian mukaan Soundgardenin arvioidaan myyneen maailmanlaajuisesti noin 25 miljoonaa levyä. Omat suosikkini ovat enimmäkseen vähemmän tunnettuja enkä ole kovin nuori. Chris Cornellin tuotannosta en olisi osannut ennen kuolemaansa nimetä kuin sen ylivoimaisesti suurimman hitin. Saatoin Audioslaven kyllä nähdä aikanaan Provinssirockissa, mutta ei jäänyt ainakaan mitenkään mieleen.
Jos ysärillä MTV:tä katsoi tai yhtään rokkia radiosta kuunteli niin ei voinut välttyä Super Unknown -levyltä ja Spoonmanilta taikka Black Hole Sunilta.
"Vanhusten" uusi musiikki harvemmin enää muutenkaan on hetkauttanut pitkiin aikoihin, joten enemmän sitä kuolinuutisten kohdalla lopulta suree omaa vanhenemistaan ja tietyn ajan kultaaman nuoruusvaiheen vähittäistä päättymistä.
Jos musiikista puhutaan, niin lähivuosikymmeninä valtava määrä talenttia tulee poistumaan, ja heidän tilalleen jää suunnilleen tuhat- tai miljoonakertainen määrä näitä lahjattomia sönköttäjiä.
Niin ja aikanaan kuolivat esim. sellaiset nimet kuin Muddy Waters, Howlin' Wolf, John Lennon, Janis Joplin ja Jimi Hendrix. Jossain vaiheessa näiden tilalle tuli sitten narisevia jätkiä, jotka rämpyttivät kitaraa flanellipaita päällä. Kyllähän sekin meininki varmasti 1970- ja 1980-luvuilla syntyneille räkänokille toimi, mutta aikuiset ihmiset, jotka olivat nähneet hendrixit ja joplinit elävinä lavalla, ymmärsivät varmasti että nämä 1990-luvun nuorisoidolithan ovat pelkkiä lahjattomia sönköttäjiä.
