Isänmaallisuus ja patriotismi

[Sistis]

Niin voi olla. Ihan yhtä hyvin suojeluskuntien virallisena marssina ois voinu olla vaikka Vapaussoturien marssi. Mutta eiköhän tuo ole se virallinen Suojeluskuntien marssi, jonka takia Toivo Kuulakin menetti henkensä Viipurissa. (Erikoisena sattumana pidettäköön, että sekä Toivo Kuula, että jääkärit molemmat liittyvät Vaasaan isosti ja hyö olivat vastakkain tuossa Suojeluskunta vs. jääkärit asiassa.)

Wikipedia tietää kertoa seuraavaa:

Laulu oli suosittu suojeluskuntalaisten keskuudessa, ja Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta- ja lottapiirit ottivat sen kunniamarssikseen.

Vilppulan urhojen muistolle – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

 

[mjr]

Erityisesti pohjalaisilla tuntuu olevan tapana sotkea isänmaallisuuteensa muistot kansakuntaamme eniten repineistä ajoista, ja jonkinlainen repivään uhoon kääntyvä ylemmyydentunne kansalaissodan voitosta. Voi kunpa sielläkin keskityttäisiin enemmän asioihin, jotka kansaamme ovat vuosien saatossa yhdistäneet, ja miten voimme oppia kansakuntana tulemaan entistä lujemmaksi näinä aikoina kun olemme päässeet yhtenäiskulttuurista kohti moniäänisempää, suvaitsevampaa ja sallivampaa käsitystä siitä, mitä on olla suomalainen.

Sanoisin että Etelä-Pohjanmaalla tosiaan on hieman erikoislaatuinen suhtautuminen kansalaissotaan. Siellä pitäjittäin kootut vapaaehtoiset suojeluskuntalaiset riisuivat aseista venäläisiä varuskuntia (joita siis oli ensimmäisen maailmansodan takia siroteltu ihan pienille maaseutupaikoillekin - lähinnä kai pelättiin Ruotsin tai Saksan maihinnousua Vaasan kohdilta), nämä suojeluskuntalaiset lähtivät sitten ensimmäisten joukossa rintamille kohti Etelä-Suomea. Vaikka Ylikangas tulkitseekin rajusti yli niin silloisen sangen yksimielisen ja pieniä sosiaalisia kuiluja omanneen maakunnan eetos ei ollut mikään sisällis- vaan tosiaan vapaussotaan lähtö. Ja nähtiin vielä että se oma panos oli ollut jopa poikkeuksellisen ratkaiseva (eikä ihan väärinkään).

Esimerkiksi oma isäni oli harvinainen lintu: sosiaalidemokraatti umpi-sinimustassa Nurmossa ja silti puhui aina täysin tiedostamatta "vapaussodasta" kun puhe oli vuoden 1918 tapahtumista. Eikä mitenkään kritisoinut omaa isäänsä, joka taisteli valkoisten riveissä niin Tampereella kuin Viipurissakin. Eli tässä ehkä hiukan selitystä sinulle - toki myöskin melkoinen yleistys kokonaisesta maakunnasta.

 

[Fordél]

Isänmaallisuus on silloin jees, kun se lähtee posin kautta ja on tervettä ylpeyttä omasta maasta. Sen sijaan jos se on muiden dissaamista ja alentamista sekä oman erityisyyden korostamista niin silloin se ei uppoa ja on vaarassa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, pahimmillaan esim. nyky-Venäjän kaltaista toimintaa.

En pidä itseäni mitenkään erityisen isänmaallisena ihmisenä, mutta rakastan kyllä kotimaatani ja arvostan sitä syvästi. Olisin valmis puolustamaan kotimaatani asein hyökkääjää vastaan. Maailmassa on kuitenkin paljon hienoja maita ja kulttuureita, joten nun on vaikea pitää Suomea mitenkään erityisenä. Olen vain tänne sattunut syntymään, mikä on luonut juuri tähän maahan suurimmsn tunnnesiteen. Tottakai kotimaahani liittyy omat erityispiirteensä, mutta niin liittyy kaikkiin maihin. Toki olemme monella mittarilla maailman parhaita paikkoja elää, mistä sietää olla ylpeä, mutta sitäkään ei kannata ottaa itsestään selvyytenä.

 

[Ann Arbor]

Näkemykseni mukaan patriotismin ydinsanoma on hyvin kiteytetty John F. Kennedyn reilu kuusi vuosikymmentä sitten virkaanastujaispuheessaan toteama "Ask not what your country can do for you -ask what you can do for your country."

Takaisin antaminen siitä, että puutteistaankin huolimatta saamme elää vakaassa ja vauraassa demokratiassa on ylellisyys, mikä on suotu aivan murto-osalle ihmiskunnasta historiansa aikana. Näen siis meillä olevan suuri velvollisuus tehdä parhaamme tämän realiteetin säilymiseksi myös tulevaisuudessa.

 

[Viherpuiston Ruoska]

Ahvenanmaalla on alettu suhtautua entistä myönteisemmin vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja reserviläistoiminta on ottanut tuulta siipiensä alle. Osa väestöstä haraa edelleen vastaan ja vetoaa saaren asemaan demilitarisoituna vyöhykkeenä, mutta kuitenkin marraskuussa Ahvenanmaalle perustettiin reserviläisyhdistys. Tätä ennen reserviläistoimintaa ei ole ollut lainkaan. Ensi huhtikuussa, kansallisena veteraanipäivänä, on suunnitteilla seminaari tai paneelikeskustelu ajankohtaisesta aiheesta, joka voisi olla esim. Ahvenanmaan asema.

Hesarin artikkeli aiheesta on vapaasti luettavissa.

Ahvenanmaa | Venäjän hyökkäys mullisti ajattelun: Näin osa saarelaisista varautuu nyt sotaan

 

[Byvajet]

Venäjän raakojen kasvojen paljastuminen todellakin korostaa itsenäisyyden ja vapauden merkitystä meille.

Vapaus ei ole sidoksissa synnyinmaahan. Se liittyy enemmän aatteeseen ja yhteiskuntajärjestelmään.

Omaa isänmaallisuuttani nakertavat markkinatalous ja kulutuskulttuuri, koska markkinatalous näyttää valtaavan kaiken, niin paikalliset kulttuurit kuin englannin muodossa paikalliset kieletkin, eikä se jätä jäljelle koskematonta luontoakaan. Metsä saattaa määrällisesti kasvaa enemmän kuin koskaan ennen, mutta se kasvaa pusikkona eikä metsänä. Paradoksaalisesti ilmaston pelastaminenkin vaatii Suomeen kaivoksia, jotka tuhoavat vesistöjä.

Helsingissä tulee tunne, ettei perinteistä suomalaisuutta enää ole. Sen tilalla ovat rahalla tuotetut materiaaliset ja kulttuuriset tuotteet ja eri puolilta maailmaa saapuneet vaikutteet. Sama koskee kaikkia länsieurooppalaisia pääkaupunkeja. Ja kun kielen asiantuntijatkin varoittavat suomen vajoamisesta kyökkikielen asemaan, niin en tiedä, jääkö Suomesta jäljelle oikein mitään.

Tietenkin meillä on museoitu kuva Suomesta, mutta se ei enää toteudu käytännössä. Se on ainoastaan vaalittu muisto.

Isänmaallisuus on yhteinen kokemus jostain omasta, yhteisesti jaetusta ja muuttumattomasta tai hyvin hitaasti muuttuvasta, eikä loputon vakiintunutta uhkaava vaikutteiden vyörytys mahdollista isänmaallisuutta.

Olen ehkä nykyään enemmän globaalisti yleisvasemmistolainen kuin suomalaisittain isänmaallinen, koska en löydä enää tarttumapintaa suomalaisuuteen. Kannatan ihmisten välistä tasa-arvoa, ympäristönsuojelua ja eläinten oikeuksia, mutta nämä eivät liity pelkästään suomalaisuuteen.

 

[Jukan takahiukset]

Ahvenanmaalla on alettu suhtautua entistä myönteisemmin vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja reserviläistoiminta on ottanut tuulta siipiensä alle. Osa väestöstä haraa edelleen vastaan ja vetoaa saaren asemaan demilitarisoituna vyöhykkeenä, mutta kuitenkin marraskuussa Ahvenanmaalle perustettiin reserviläisyhdistys. Tätä ennen reserviläistoimintaa ei ole ollut lainkaan. Ensi huhtikuussa, kansallisena veteraanipäivänä, on suunnitteilla seminaari tai paneelikeskustelu ajankohtaisesta aiheesta, joka voisi olla esim. Ahvenanmaan asema.

Hesarin artikkeli aiheesta on vapaasti luettavissa.

Ahvenanmaa | Venäjän hyökkäys mullisti ajattelun: Näin osa saarelaisista varautuu nyt sotaan

Ahvenanmaa ei tosiaan ole mikään paratiisisaari, joka olisi konfliktissa koskematon. Se on strategisen sijaintinsa vuoksi erittäin mielenkiintoinen ja näin ollen siellä voidaan valmistella ja on varmaan valmisteltukin asioita meitä vastaan näin rauhan aikana.

Se on onneksi alettu ymmärtää saarella ja tuollainen maanpuolustustoiminta on hyvin organisoituna arvokasta toimintaa. Se tietysti edellyttää myös jonkinlaista konsensusta saarelaisten keskuudessa, jottei sisäisesti tule mitään kovin vahvaa vastakkainasettelua.

Toiminnan tulisi olla myös PV:n kanssa linjassa, ettei siellä ala mitkään pelle pelåttåmat kyhäämään liikaa omia systeemejä.

Mutta vahva peukku täältä!

 

[jalperi]

Laitetaan nyt tänne tämä. Zysse puhuu kyllä järkeviä tässä monesta asiasta.

Oletko ylpeä isänmaastasi? | Perjantai

Mikä on hyvää kansallismielisyyttä, mikä tuhoisaa? Nationalismi ja juutalaisviha voimistuvat. Onko meistä kansanedustaja Ben Zyskowiczin mielestä yhtenäiseksi kansaksi? Perjantai-dokkari: Ylpeästi venäläinen.

areena.yle.fi

Mutta harmi, että Zyssenkin mielestä Suomen aivan äärioikeisto on ominu leijonakorun itselleen niin, että hänkään ei pitäisi sitä kaulassa. Surullista.