En löytänyt tämän aiheista ketjua, mutta voi hyvin yhdistää, jos sellainen täällä jo on. Mietinpä vain keskuudessani tätä aihepiiriä näin itsenäisyyspäivän aattona ja juuri tänä vuonna. Venäjän raakojen kasvojen paljastuminen todellakin korostaa itsenäisyyden ja vapauden merkitystä meille. Ja ne perinteiset tunnukset ovat saaneet uutta elinvoimaa, liput ja laulut. Itse olen liberaalina mennyt peräti niinkin pitkälle, että olen tänä vuonna vapauttanut hieman arveluttavankin perinteisen eteläpohjalaisen marssin ohjelmistooni - Kytösavun aukeilla mailla tai Vilppulan urhojen muistolle. Mutta siis isänmaallisuuden ja patriotismin ei tarvitse olla missään suhteessa etnisyyteen. Suomen lipun ympärille kerääntyvät ne, jotka haluavat puolustaa ja tukea Suomen tasavaltaa, ei siinä kysytä ihonväriä tai uskontoa. Eivät kysy tämän maan pellot jne. Tästä lienee eriäviäkin mielipiteitä, mutta tämän maan ja tämän maan lakien viesti on selkeä: vapaus tulee ensiksi.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Yhdysvaltalaispakki Sam Laurila on nauttinut olostaan Suomessa: "Tämä on kiva paikka"Lue lisää »
-
Liigan ratkaisupelit myllätään uusiksi – playout-pelit tekevät paluutLue lisää »
-
Peter Tiivola palaa patapaitaan − "Haluan näyttää kaikille, että pystyn palaamaan takaisin huipputasolle"Lue lisää »
-
Expressen: Patrik Puistola siirtyy SHL:äänLue lisää »
-
Ruotsalaishyökkääjä Erik Borg Ilvekseen harvinaisen option keraLue lisää »
-
Kiekko-Espoon Liiga-paluulle sinetti – ”Heidän koko toimintansa on ollut vakuuttavaa jo pidemmän aikaa”Lue lisää »
Isänmaallisuus ja patriotismi
- Viestiketjun aloittaja mjr
- Alkaa
- 5 279
- 32
Liian usein asemaamme vapaana oikeusvaltiona pitää itsestäänselvyytenä ja jopa luonnonvakiona, mutta etenkin tämän vuoden tapahtumat ovat osoittaneet, että sitä se ei tosiaankaan ole. Olemme yhä kiitollisuudenvelassa itsenäisyyttämme puolustaneille sukupolville: Rintamaveteraaneille, lotille, sekä yhteiskuntaamme uutteralla työllään pystyssä pitäneille siviileille. Kiitos! Tack!
Ymmärrän hyvin, miksi suhde patriotismiin monilla liberaaliksi itsensä määrittäviksi on vaikea, mutta perimmäisenä syynä näen tälle käsitteen osittaisen omimisen vihamielisten tahojen toimesta. Patriotismi tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea isänmaanrakkautta, eikä tämä ole yhtään poissulkeva aate: Suomalaisuus ei katso etnistä syntyperää.
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Ymmärrän hyvin, miksi suhde patriotismiin monilla liberaaliksi itsensä määrittäviksi on vaikea, mutta perimmäisenä syynä näen tälle käsitteen osittaisen omimisen vihamielisten tahojen toimesta. Patriotismi tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea isänmaanrakkautta, eikä tämä ole yhtään poissulkeva aate: Suomalaisuus ei katso etnistä syntyperää.
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Viimeksi muokattu:
Olen todennäköisesti varsin samoilla linjoilla. Liberaalina pidän itseänikin, mutta samalla koen itseni myös patriootiksi siinä mielessä, että näen yhtenä tämän maan vapauden osoituksena sen, että täällä voi hyvinkin olla liberaali. Tämän maan puolustaminen jopa konservatiiviseksi laskettavalla tavalla varmistaa vapauden ja liberaalit olot, mikä on tavallaan jopa aika paradoksaalista, ja tietyllä tavalla myös jatkuvaa tasapainoilua.
Mitä tulee taas tuohon marssilauluun, niin eipä tuossa pohjimmiltaan mitään arveluttavaa ole. Laulu vain on aikoinaan ollut Suojeluskuntien marssi, ja kun Suojeluskunnat julistettiin YYA-Suomessa aikoinaan pannaan, joutui tuo laulukin mustalle listalle.
Suojeluskuntien roolista voidaan olla montaa mieltä. Itse koen, että ne olivat talvi- ja jatkosodassa hyvinkin keskeisessä roolissa maamme vapauden säilyttämisessä. Sisällissodan ja sen jälkeisen ajanjakson Suomessa vastakkainasettelu toki oli kovaakin, ja Mäntsälän kapina oli se, missä tuo korostui synkimmällä tavalla.
Onhan siinä kolmossäkeistössä viittauksia asioihin, jotka eivät ole kunniakkainta isänmaan historiaa.
En minä silti mitenkään pahana pidä historiallisten laulujen laulamista, kunhan niissä ei nyt ihmisryhmiä alisteta tai käytetä sellaista retoriikkaa, joka on nykyisesti huomattavan arveluttavaa. Onhan meillä Euroopassa erittäin tunnettu kansallislaulukin, jossa isänmaan lapsia kutsutaan pataljooniin katselemaan epäpuhtaalla verellä pellot.
Saattaisin silti jättää Vilppulan vaiheen, Laurilat ja lastenlaulujen aiheet laulamatta.
En minä silti mitenkään pahana pidä historiallisten laulujen laulamista, kunhan niissä ei nyt ihmisryhmiä alisteta tai käytetä sellaista retoriikkaa, joka on nykyisesti huomattavan arveluttavaa. Onhan meillä Euroopassa erittäin tunnettu kansallislaulukin, jossa isänmaan lapsia kutsutaan pataljooniin katselemaan epäpuhtaalla verellä pellot.
Saattaisin silti jättää Vilppulan vaiheen, Laurilat ja lastenlaulujen aiheet laulamatta.
Jep, ei se ole täysin asiallinen laulu, mutta kyllä merkittävä osa eteläpohjalaista kulttuuriperintöä. Sitä kuuntelee mielellään näinä koettelevina aikoina, on asennetta ja uhmaa, mutta ei nykyaikaina enää sovi julkisiin tilaisuuksiin. Itse olen niin vanha, että YYA-aikakausi on elävä muisto ja siinähän se oli täysi tabu, kuten moni muukin asia. Se oli syvästi epätervettä aikaa.
Seinäjoen urheilutalolla se marssi kyllä laulettiin v. 1970 eversti Laurilan 75-vuotisjuhlissa, mikä oli niin kohahduttava asia, että aina muistettiin mainita erikseen. T. Suojeluskuntamuseon entinen kesäopas... Kuvaa eteläpohjalaisuutta, että noihin aikoihin nuorena historianopiskelijana olin selkeästi enemmän vasemmalla kuin nykyään, mutten missään vaiheessa tuntenut mitään ristiriitaa museon ilmapiirin ja eetoksen kanssa. Mukava homma paitsi että piti loputtomiin luetteloida Ilmajoen lääkintävarikon varustearkkujen ikävystyttäviä sisältöjä, kun ei ollut kävijöitä, onneksi oli sentään pystykorviakin ja v. 1891 mallin kiväärejä myös.
Piti oikein kerrata historiaa. Onhan tuo sisällissodan aika toki synkkä hetki historiassamme, ja kolmannen säkeistön pudottaminen tai muuttaminen noilta osin olisi kieltämättä perusteltua. Se, mitä en muistanut, oli Lauriloiden kaatumisen jälkeinen kostotoimiksi tulkittava Länkipohjan verilöyly, joka kyllä korostaa entisestään sitä, nuo säkeet voisi jättää pois.
Korjataan siis aiempaa näiltä osin. Kappale on aikansa lapsi (niin kuin toki kaikki kappaleet), ja tässä tapauksessa kolmannen säkeistön esittäminen riippuu pitkälti yhteydestä. Kaksi ensimmäistä ovat mielestäni kuitenkin ihan "hyväksyttäviä".
Länkipohjan verilöyly – Wikipedia
Miellän itseni liberaaliksi ja samalla hyvin isänmaalliseksi ja ylpeäksi Suomesta, jonka vahvuus kumpuaa nimenomaan kansalaisten vapaudesta ja yhteiskunnan tukiverkoista ja näiden rakentamasta yhtenäisyydestä. Mielestäni on sinänsä hyvin harmillista että isänmaallinen termistö ja symboliikka on varastettu "haittaisänmaallisten" toimesta, keiden pyrkimyksenä on heikentää kansalaisoikeuksia ja siten Suomea.
En näe mitään ristiriitaa isänmaallisuuden ja liberalismin välillä. Hyviä asioita on puolustettava, vaihtoehtoisesti toimimisen hinnan näemme helposti uutisista päivittäin.
Perinteisesti tehdään ero patriotismin ja nationalismin välillä, ja kyllä itsekin pidän patriotismia sinä luontevana vaihtoehtona, kun taas nationalismi on selkeästi enemmän etnispohjainen ja vieraampi ideologia. Silti Suomen tasavallan historiaan ja olemassaoloon liittyvät myös hyvin elimellisesti suomen ja ruotsin kielet ja niitä puhuvat kansallisuudet, sekä tietysti pohjoismainen kulttuuripiiri. Eli tässä suhteessa suomalaisella patriotismilla on pakosta selkeä yhteys myös suomalaiskansalliseen nationalismiin. Sen sijaan kansallisradikaalien haikailu kaikkialle muualle kuin pohjoismaihin sekä heidän käytännössä itäeurooppalainen etnonationalisminsa on yksinkertaisesti vain todella vastenmielistä ja leimallisen antiliberaalia.
Päätösvallan pitäisi mielestäni olla mahdollisimman lähellä ihmisiä. Ihmiskunnan historia osoittaa, että korkein taso mihin ihmiset ovat tyytyväisiä on kansallinen taso. Jos valtaa viedään tästä kauemmas, niin tosiasiassa erilaiset heimot tai muut ryhmittymät saavat valtaa. Ihan naapurissa Ruotsissa ne, jotka eivät koe kuuluvansa kansaan ovat järjestäytyneet pienemmiksi "heimoiksi" ja pyrkivät mm. kiistämään valtion monopolin voimakeinojen käytössä.
Suomi on todennäköisesti maailman paras maa. Tätä väitettä sopii kiistää ja kansalaisena tämä ihmetyttää, kun parantamisen varan löytämiseen ei tarvita Sherlockia. Silti, olen asunut ja tehnyt töitä viidessä maassa Suomen lisäksi ja aika kaukana ovat jopa muut länsimaat. Meidän pyrkimystämme oikeudenmukaisuuteen ja äidinmaidossa saatu tasa-arvo ovat mm. niitä suomalaisia asioita, joita kannattaa puolustaa.
Me olemme pieni maa ja jos olemme naiveja, niin katoamme kyllä. Emme ole vain pala Eurooppaa vaan jotain paljon parempaa.
Suomi on todennäköisesti maailman paras maa. Tätä väitettä sopii kiistää ja kansalaisena tämä ihmetyttää, kun parantamisen varan löytämiseen ei tarvita Sherlockia. Silti, olen asunut ja tehnyt töitä viidessä maassa Suomen lisäksi ja aika kaukana ovat jopa muut länsimaat. Meidän pyrkimystämme oikeudenmukaisuuteen ja äidinmaidossa saatu tasa-arvo ovat mm. niitä suomalaisia asioita, joita kannattaa puolustaa.
Me olemme pieni maa ja jos olemme naiveja, niin katoamme kyllä. Emme ole vain pala Eurooppaa vaan jotain paljon parempaa.
Viimeksi muokattu:
Isänmaanylpeydessä ja kiitollisuudessa ei tosiaan pitäisi olla mitään väärää. Kaiken negailun keskellä haluan muistuttaa itseänikin, kuinka satumaisen onnekkaassa asemassa me suomalaiset olemme. Kaikista puutteistaan ja haasteistaan huolimatta miellän Suomen vilpittömästi yhdeksi maailman parhaista maista ja samaan johtopäätökseen tulevat monet ulkomaalaisetkin. Haluan tehdä kaikkeni, että tämä realiteetti säilyisi myös tulevaisuudessa. Tämä toimii motivaattorina oman välittömän edun lisäksi tehdä parhaani myös työelämässä.
Sijaintimme pahuuden valtakunnan vieressä korostaa erityisasemaamme inhimillisyyden etuvartijoina ja erityisesti tänä vuonna itsenäisyytemme kohtalonhetket ovat taas kerran korostaneet merkitystään. Se miten paljon Toinen maailmansota määrittää identiteettiämme on luonnollisesti ennen kaikkea surullinen asema, mutta taistelevan Suomen aikaa en halua milloinkaan unohdettavan. Kiitos siitä, että saamme tänäkin vuonna viettää itsenäisyyspäiväämme vapaassa Suomessa kuuluu ennen kaikkea jo laajalti ajasta iäisyyteen siirtyneille sukupolville. Kiitollisuudenvelka heitä kohtaan on mittaamaton.
Viimeksi muokattu:
Vaikka en itse koe identifioituvani kovin paljoa mihinkään puolueeseen, niin kyllähän tietty laita Suomen nykyisestä poliittisesta spektristä sanoisi minua vihervassariksi. Olen myös reservin sivari (joskin tämä enemmän auktoriteettiongelmaa nuorempana, jos tulisi ns. "tilanne päälle" niin ottaisin kiväärin käteeni).
Tämä ei tarkoita ettenkö olisi isänmaallinen. Arvostan suuresti, että elän sen verran vapaassa yhteiskunnassa, että voin rauhassa olla mitä mieltä haluan. Sotiemme veteraanit tekivät mitä piti tehdä tämän mahdollistamiseksi, unohtamatta myöskään Lottia. Edesmennyt Lotta-mummoni (ei siis nimeltään "Lotta") oli yksi tärkeimpiä ihmisiä elämässäni. Jakoi myös usein ruuanlaitto-ohjeita itänaapureille, mutta se siitä ettei tule bannia.
Mutta ei isänmaallisuuteni toki rajoitu pelkästään toisen maailmansodan tapahtumien fanitukseen, vaan myös suomalaisen kulttuurin arvostukseen. Siihen kuuluu että ei ole pakko puhua jos ei ole mitään asiaa, hiljaisuus ystävien kesken ei ole mikään huono juttu. Jos kysyy että "mitä kuuluu", niin vastaus saattaa olla todella rehellinen sen sijaan että olisi mitään tyhmää small talkia. Ja "kaveria ei jätetä" - vaikka olemme muka hirveän tuppisuita introvertteja, niin välillä sitä häkeltyy kuinka auttavaisia ihmiset voi olla jos huomaa jonkun selkeästi olevan hädässä. Ja kaiken tämän arvostaminen ei mielestäni katso etnistä taustaa, moni maahanmuuttajakin selkeästi osaa arvostaa tätä kaikkea. Eikä siinä, tervetuloa vain mukaan omasta mielestä.
Se tajunnanvirrasta. Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin. Ollaan ylpeitä suomalaisuudestamme, unohtamatta toki että mikään kansakunta ei ole täydellinen ja kehittämiskohteita löytyy aina.
Tämä ei tarkoita ettenkö olisi isänmaallinen. Arvostan suuresti, että elän sen verran vapaassa yhteiskunnassa, että voin rauhassa olla mitä mieltä haluan. Sotiemme veteraanit tekivät mitä piti tehdä tämän mahdollistamiseksi, unohtamatta myöskään Lottia. Edesmennyt Lotta-mummoni (ei siis nimeltään "Lotta") oli yksi tärkeimpiä ihmisiä elämässäni. Jakoi myös usein ruuanlaitto-ohjeita itänaapureille, mutta se siitä ettei tule bannia.
Mutta ei isänmaallisuuteni toki rajoitu pelkästään toisen maailmansodan tapahtumien fanitukseen, vaan myös suomalaisen kulttuurin arvostukseen. Siihen kuuluu että ei ole pakko puhua jos ei ole mitään asiaa, hiljaisuus ystävien kesken ei ole mikään huono juttu. Jos kysyy että "mitä kuuluu", niin vastaus saattaa olla todella rehellinen sen sijaan että olisi mitään tyhmää small talkia. Ja "kaveria ei jätetä" - vaikka olemme muka hirveän tuppisuita introvertteja, niin välillä sitä häkeltyy kuinka auttavaisia ihmiset voi olla jos huomaa jonkun selkeästi olevan hädässä. Ja kaiken tämän arvostaminen ei mielestäni katso etnistä taustaa, moni maahanmuuttajakin selkeästi osaa arvostaa tätä kaikkea. Eikä siinä, tervetuloa vain mukaan omasta mielestä.
Se tajunnanvirrasta. Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin. Ollaan ylpeitä suomalaisuudestamme, unohtamatta toki että mikään kansakunta ei ole täydellinen ja kehittämiskohteita löytyy aina.
soeverwhite
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ketterä. saipa
Sivari fanittaa sotaa, reservin kapteeni ei fanita sotaa.
Sitä on niin monenlaista.
Noh jos nyt pilkkua nussitaan niin tarkoitus oli sanoa että isänmaallisuuteni ei rajoitu toisen maailmansodan tapahtumien arvostukseen. Mutta se tästä.
Luulen että sijaintimme pahuuden valtakunnan vieressä on myös pakottanut itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenten poliittisen eliitin kansaa yhdistävään politiikkaan oman eturyhmän vallan maksimoinnin sijaan. Kallion esimerkkiä seuraten Suomessa pystyttiin ihmeellisen nopeasti korjaamaan kansalaissodan kahtiajako, vaikka kehityskulku Valkoisesta Suomesta fasisti-Suomeksi on pelottavankin helposti kuviteltavissa ja kahden kerroksen Suomesta kansojen vankila olisi varmasti löytänyt sitä Talvisodassa hakemaansa kaikupohjaa proletariaatin vallankumoukselle, mikä nyt jäi toteutumatta kun käytännössä koko kansa koki Suomen puolustamisen arvoiseksi.
Kauempana Euroopassa ei tällaista pakon edessä yhdistymistä tapahtunut ja kansallinen koheesio on sitä myöten hatarammalla pohjalla. Toisaalta useissa paikoissa oli myös vallanhimosta johtunutta kahtiajakoa fasististen hallintomallien myötä, mikä heikensi mahdollisuuksia taistella despotioita vastaan. Tsekkoslovakia taisi olla Suomen kanssa pisimmälle edistynyt liberaalidemokratia Sodan alkaessa, heitä ei ikävä kyllä maantieteellisistä syistä johtuen tuo auttanut kun joutui ensin natsi-Saksan ja sitten kansojen vankilan orjuuttamaksi.
soeverwhite
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ketterä. saipa
jos olisin sivari, en paljon ilkeäisi puhua mistään isänmaallisuudesta, pupujussi -jengiä.
Oma ratkaisuni 19-vuotiaana mennä siviilipalvelukseen kaduttaa edelleen, vuosikymmen myöhemmin. Itse palvelus oli pääasiallisesti hyvä kokemus ja sain vuoden ajan hyvin konkreettisia "oikeita töitä", mikä sisälsi vessojen jynssäystä, lattioiden luuttuamista ym. käytännön hommia. Uskon vuoden tuoneen eräänlaista sisua myös sen jälkeiseen työelämään.
Tästä huolimatta uskon, että asepalvelus olisi kasvattanut kuitenkin ihan eri tavalla. Vaikka varusmiespalvelus onkin muuttunut "helpompaan suuntaan", ei sen karaisevaa vaikutusta voine liikaa korostaa. Myös se, etten ole vakaumuksellinen pasifisti ja pidän asevelvollisuusarmeijaamme edelleen kriittisenä osana puolustustamme, mutta itse jätin palveluksen välistä hyvin pitkälti mukavuussyistä hävettää edelleen. Onneksi sentään suoritin siviilipalveluksen kunnialla, mielestäni hyödyllistä työtä tehden.
Kauko Viisas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Tässä hieno kiteytys. Ei minulla ole tähän mitään tärkeää lisättävää. Jatkakaa.
Vellihousu
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät
Minä kyllä ilkeän, arvostan suuresti maata ja yhteiskuntaa joka sallii nuorille ihmisille yksilölliset valinnat.
Sen sijaan isänmaallisten arvojen ja patriotismin käyttämisen lyömäaseena ketä tahansa vastaan on jotain mitä en suuremmin arvosta.
J_Boumedienne
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна, Kärpät, Suomen palloilumaajoukkueet
Lapsellista. En ole sivari, mutta siltikään en lähtisi keneltäkään siviilipalveluksen valinneelta riistämään oikeutta isänmaallisuuteen. Kotimaataan voi palvella sekä puolustaa muutenkin kuin rynkkyyn tarttumalla.
Lisäksi voi hyvinkin olla, että jotkut aseellisen palveluksen aikoinaan torjuneet muuttavat suhtautumistaan myöhemmin, kun ikää sekä maailmankatsomuksellista perspektiiviä tulee lisää, ja kenties valitsisivat toisin. Sitä ollaan kuitenkin melko nuoria vielä siinä vaiheessa, kun armeija tulee eteen, ja esimerkiksi vakaumuksellinen aseista kieltäytyminen saattaa silloin tuntua oikeimmalta ratkaisulta.
Se, että velvollisuutensa edes jossain muodossa suorittaa, eikä ala totaalikieltäytyjäksi, riittää. Terve isänmaallisuus ei ole vain teoissa, vaan myös tunteissa, asenteissa ja hyvien (liberaalien, demokraattisten) arvojen vaalimisessa.
Mä tykkään Suomesta. Täällä on kohtalaisen hyvät mahdollisuudet pärjätä elämässään, siistit maisemat ja turvallista liikkua. Tapakulttuurikin on tällaisen vähän maltillisemman kaverin mieleen. Ei ole pakko osallistua naapuruston grillijuhliin eikä omata vahvoja mielipiteitä. Täällä on myös jopa toivottavaa jonottaa tai noudattaa liikennesääntöjä (eri asia kuinka moni ne osaa).
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, muistakaamme suuret veteraanien sankariteot, kuten muistamme myös diplomaattiset saavutukset sekä tietysti suuren voiton Globenissa:
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, muistakaamme suuret veteraanien sankariteot, kuten muistamme myös diplomaattiset saavutukset sekä tietysti suuren voiton Globenissa:
Eikö tämä muka ollu virallinen suojeluskuntien marssi?
On mahdollista, ja ehkä jopa todennäköistä. Olisiko tuo Vilppulan urhot olllut sitten etenkin pohjalaisilla vähän samassa asiassa? Vähän kuin Maamme-laulu ja Finlandia-hymni ovat virallinen kansallislaulu ja lähes samassa asemassa oleva toinen teos.
Creed Bratton
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна
Todella hyvin kirjoitettu ja kuvastaa hyvin omaa tarinaani.
20-vuotiaana olin arvojeni puolesta aika hukassa ja yleisesti ottaen epävarma nuori poika. Päädyin tuolloin suorittamaan siviilipalveluksen, josta sinänsä oli ihan hyötyä elämässä, koska kyseinen vuosi eräässä liitossa kasvatti suuresti ja auttoi myös löytymään oman suunnan koulutuksen ja uran suhteen.
Nyt 37-vuotiaana valitsisin täysin toisin, varusmiespalvelus ja siellä johtajakoulutus olisi selkeä reitti. Noh tuo juna meni aikanaan ja koen nykyään antavani takaisin suomalaiselle yhteiskunnalle tekemällä kovasti töitä, maksamalla veroja, käyttäytymällä reilusti ja tasa-arvoisesti muita ihmisiä kohtaan ja kasvattamalla kahdesta tyttärestäni mahdollisimman fiksuja hyväkäytöksisiä kansalaisia.
Suomi on paras ja ainutlaatuinen maa meille suomalaisille. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille palstalaisille ja 105-vuotiaalle rakkaalle isänmaalle.
Niin voi olla. Ihan yhtä hyvin suojeluskuntien virallisena marssina ois voinu olla vaikka Vapaussoturien marssi. Mutta eiköhän tuo ole se virallinen Suojeluskuntien marssi, jonka takia Toivo Kuulakin menetti henkensä Viipurissa. (Erikoisena sattumana pidettäköön, että sekä Toivo Kuula, että jääkärit molemmat liittyvät Vaasaan isosti ja hyö olivat vastakkain tuossa Suojeluskunta vs. jääkärit asiassa.)
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy