Venäjän raakojen kasvojen paljastuminen todellakin korostaa itsenäisyyden ja vapauden merkitystä meille.
Vapaus ei ole sidoksissa synnyinmaahan. Se liittyy enemmän aatteeseen ja yhteiskuntajärjestelmään.
Omaa isänmaallisuuttani nakertavat markkinatalous ja kulutuskulttuuri, koska markkinatalous näyttää valtaavan kaiken, niin paikalliset kulttuurit kuin englannin muodossa paikalliset kieletkin, eikä se jätä jäljelle koskematonta luontoakaan. Metsä saattaa määrällisesti kasvaa enemmän kuin koskaan ennen, mutta se kasvaa pusikkona eikä metsänä. Paradoksaalisesti ilmaston pelastaminenkin vaatii Suomeen kaivoksia, jotka tuhoavat vesistöjä.
Helsingissä tulee tunne, ettei perinteistä suomalaisuutta enää ole. Sen tilalla ovat rahalla tuotetut materiaaliset ja kulttuuriset tuotteet ja eri puolilta maailmaa saapuneet vaikutteet. Sama koskee kaikkia länsieurooppalaisia pääkaupunkeja. Ja kun kielen asiantuntijatkin varoittavat suomen vajoamisesta kyökkikielen asemaan, niin en tiedä, jääkö Suomesta jäljelle oikein mitään.
Tietenkin meillä on museoitu kuva Suomesta, mutta se ei enää toteudu käytännössä. Se on ainoastaan vaalittu muisto.
Isänmaallisuus on yhteinen kokemus jostain omasta, yhteisesti jaetusta ja muuttumattomasta tai hyvin hitaasti muuttuvasta, eikä loputon vakiintunutta uhkaava vaikutteiden vyörytys mahdollista isänmaallisuutta.
Olen ehkä nykyään enemmän globaalisti yleisvasemmistolainen kuin suomalaisittain isänmaallinen, koska en löydä enää tarttumapintaa suomalaisuuteen. Kannatan ihmisten välistä tasa-arvoa, ympäristönsuojelua ja eläinten oikeuksia, mutta nämä eivät liity pelkästään suomalaisuuteen.