Viikonloppusoturit -podcast jäi nyt kesätauolle ja näin päättyi eka tuotantokausi niin sanotusti. Vieläkö jengi on kuunnellut?
Joka jakso kuunneltu tarkkaan ja mielenkiinnolla, joka perjantai kun avaat Spotifyin on se kuin piristysruiske päivään kun uusi jakso podcastia tullut. Tässä viimeisimmässä jaksossa nostivat esiin sen kun No Prayer For The Dying albumin käsittelyynkin meni reilu 8 tuntia, siis kahdeksan jaksoa! Olin ihan hämmästynyt mutta niin ne vain mieluusti kuunteli, ja itse olen kyllä ysäri-maidenin fani varmasti enemmän kuin moni täällä, myönnettäköön se. Toivon yhtä syvää pereytymistä muihinkin albumeihin, vaan kuinka pitkiksi venyy suosituimpien ja parhaiden levyjen analysointi? No ei sillä väliä, toivotaan että jätkät jaksaa tykittää eikä leipiinny hommiin, mielellään näitä kuuntelee.
Terveisiä sinne Oopperan kummituksen luolaan jos tätä foorumia luette, hyvää lomaa ja jatkakaa samaan malliin!
Alkuun tuntui, että ei tuo Viikonloppusoturit oikein lähde. Rauhallisen oloista jutustelua, jossa juttu ei tuntunut etenevän ja jos eteni niin pisti epäilyttämään, että onko tulossa pelkkää kritiikitöntä Maiden-hehkutusta ruusunpunaisten lasien läpi. Jossain vaiheessa tajusi sitten, että tämä verkkainen jutusteluhan toimii ja kaikki jaksot on tullut työpäivän lomassa kuunneltua. Osa on käyty läpi pariin kertaan, kun on epäilyttänyt, että onkohan jaksosta tullut rekisteröityä ihan kaikkea, kun on työ vienyt huomion. Näinkin on joskus saattanut tapahtua.
Muutamat jaksot ovat tuntuneet aihepiiriensä osalta etukäteen sellaisilta, että ei nyt hirveästi kiinnosta, mutta sen verran hyvin ovat onnistuneet kaivamaan harvinaisia klippejä ym. knoppitietoa, että niidenkin parissa on viihtynyt. Kunniamaininta pitää antaa kyllä sille vappujaksolle, jonka kruunasi hieno Running Free-versiointi.
Eiköhän näitä vihjeitä aika riittävästi ole tullut. Tässä on vähän samaa kuin Benjamin Breegissä aikoinaan.
Brucen kannattaisi se soolo julkaista, ettei Steve aina nappaa sitä tykkibiisiä Maidenille. Ei sillä, että sekään mitenkään harmittaisi.
Siihen nähden, että edelliskiekon ainoa hyvä biisi oli tuolta sylttytehtaalta lähtöisin, niin melkeinpä täytyy toivoa, että sieltä laarista olisi ammennettu tälläkin kertaa.
BoS:n jälkeen ei kyllä tiedä mitä mahdolliselta uudelta levyltä uskaltaa toivoa, mutta siltä huolimatta olen innostuneempi siitä kun näistä iän ikuisista whatever-of-the-beast-kiertueista, jotka suurimmaksi osaksi kierrättää näitä puhkikaluttuja fearofthedarktruupperinumberofthebeast-kuvioita. YT-näytteiden perustella bändin livekuntokaan ei kovin kaksiselta näytä.