Eka Maiden-keikka on nyt takana ja pelkästään ratinalla siis käytiin. Kenttäjonoon menin n. 16:00 ja puolisen tuntia siitä alettiin olla jo siis sisällä. Yllätti kyllä se etukarsinaan pääsyn helppous, mutta olin etukarsinan takana, tokan alueen edessä josta sitten näki ihan hyvin myös, ensi kerralla pitänee mennä etukarsinan takaosiin jos kerta sen verran väljää on. Eipä sitä toki eilen tajunnut, kun luuli että siihenkin tulisi ahdasta.
Noh, lämppärit oli aika vaisuja omalta osalta, Avenged toki hoiti hommat jo vähän paremmin kuin Laurenin bändi, mutta kumpikaan ei oikein minuun iskenyt. Sitten kun Aces Highiä mentiin niin pienet jalkakivut unohtui kyllä, ja huutoa löytyi, ja kyllä menoa oli kunnolla siinä ympärillänikin. Muita settilistan kohokohtia oli Rime huikean stunttilokin kera, Heaven Can Wait, Moonchild ja Hallowed Be Thy Name. Nuo ny mitä tässä tulee mieleen.
Minusta bändi veti jopa yllättävänkin hyvin, kun muistaa kuinka vanhoja miehet on, ja esim Nickon rummuttelu näytti ja kuullosti mainiolta, vaikka toki hikeä alkoikin pukata, mikä on normaalia.
Ajoittain keikalla häiritsi muutamat juopuneet katsojat, en ymmärrä miksi pitää olla niinkin kännissä keikan aikana, ja sitten ei välttämättä muisteta mitään seuraavana päivänä? Onneksi mitään tönimisiä tai sellaista ei kovin minuun kohdistunut.
Mutta tosiaan, hieno kokemus oli ja nyt tietää enemmän että miten toimia missäkin tilanteessa kun stadionkeikkaa menee katsomaan.
Ja mitäköhän vielä. Sää oli mainio vaikka avengedin (?) aikana tai sen jälkeen vähän ripsikin vettä, mutta muuten siis mainio ilta-aurinko helli kyllä ratinaa. Katsomon menosta en saanu ihan täyttä kuvaa, sivukatsomoissa ei tainnut olla ihan täyttä, mutta melkein. Edessä meno oli kovaa, ja siinä tokallakin alueella näytti ainakin minun lähettyvillä olevan meno hyvää. Ja itse taputin ja huusin sen minkä jaksoi, ja olin tyytyväinen iltaan, mikä on toki pääasia.
