Eipä ollut taaskaan turha reissu Iron Maidenin perässä, kyllä eilinen esitys maksoi ns. lippurahat takaisin. Istumapaikat herätti hieman epäilystä ennen halliin pääsyä, kun lipussa luki mahdollinen näkörajoitus. Saatanan hyvä tuuri kävi niiden suhteen. A3:ssa oli paikat, kentältä katsottuna aivan lavan vasemmalla puolella (yhdeksäs rivi). Näki sinne lavan taaksekin mukavasti sieltä, jossa Bruce aina oltuaan muuten pomppi. Ei pysynyt paikallaan juuri lainkaan.
Setti oli odotetunlainen, jota täälläkin jossain vaiheessa taidettiin ennakoida. Osa uuden levyn biiseistä olisi toki voinut jäädä soittamattakin, jos tilalle olisi saatu harvemmin soitettuja vanhoja kipaleita. Näistä settilistoista toki riittää aina puhetta ja harvemmin se täysin on sellainen, kuin itse toivoisi. Muutama vanha kappale olisi tosin ollut mukava kuulla (esim. The Clairvoyant, Wasted Years, Tailgunner, jne.).
Uusien kappaleiden kohdalla kävi kuten Kummelissa aikanaan sketseiltiin ja todettiin "Vittu, mä en muista sanoja!". Kertosäkeissä sentään pystyi laulamaan mukana, muuten se oli vielä aikamoista hakemista sanojen osalta. Mutta kun vanhat kappaleet alkoivat ja Fear Of The Dark pärähti ilmoille, oli tunnelma lähes sanoinkuvaamaton. On ne vanhat kappaleet vaan legendaarisia, ei voi muuta sanoa. Uusista biiseistä mielestäni parhaiten toimivat ainakin Brighter Than A Thousand Suns, For The Greater Goof God, The Reincarnation Of Benjamin Breeg, These Colours Don´t Run, sekä Out Of The Shadows.
Fanitavaraakin tuli ostettua, kun matkaan tarttui Iron Maidenin ns. Nordic-paita, jossa Eddiellä on viikinkikypärä päässään. Hieman hilpeyttä herätti tilanne, jossa Bruce huuti "Scream For Hellsinki!". Taisi hieman mennä sanat sekaisin, kun sitä ennen oli juttua Tampereesta ja Helsingistä.